Kehityksen askel, ehkä toinenkin

Suoraan asiaan!

On huonoja ja on hyviä jaksoja urheilussa kuten myös elämässä muuten. Kun menee huonosti niin silloin ei tunnu onnistuvan mikään, mutta kun taas menee hyvin tuntuu että kaikki onnistuu ja kaikki on kivaa. Onnistumiset ruokkii itseluottamusta ja itseluottamus taas onnistumisia.

Olen nyt syksyllä siis reilut kolme kuukautta urheillut enemmän tai vähemmän täyspainosesti. Ensimmäiset kaksi kuukautta toki meni vielä kisoja kiertäessä joten reeniä ei niinkään tullut mätettyä. Mutta marraskuu oli sitten uusi sivu tai pikemminkin uusi luku urheilu puuhissani. Toki vietin aikaa tyttöystäväni kanssa hänen luonaan Keski-Suomessa, mutta samalla alettiin ruuvia kiristämään reenirintamalla. Alkoi olla kahta treeniä päivässä useampana päivänä viikossa ja kevyelläkin viikolla kolminumeroisia kilometrejä taottiin surutta. Päälle jumppaa ja muuta humppaa.

Askeleita on otettu tähän asti maltilla, ja toki maltti säilytetään edelleen. Mutta välillä on ehkä jarruteltu liikaakin ja kroppa ei ole saanut tarpeeksi määrää ja tehoja. Se on näkynyt aika paikallaan junnaavana kehityksenä. Valmistelut on kuitenkin tehty hyvin ja nyt kun on mahdollisuus mättää määrää ennen inttiä, niin se onnistuu. Pohjat on tehty viisaasti ja riittävän hyviksi. Marraskuun alusta oon treenannut hyvin. Viisaasti. Paljon. Huolella. On huikeen tuntusta kun treenaa ja huomaa että kroppa ottaa kaiken vastaan. Kehityksen tuntee treeneissä. Paikat on kestäny hyvin ja kovia treenejä oon pystynyt vetään ihan uudella levelillä.

Lauantain testijuoksussa nähdään mitä syksyn työ on teettänyt. Ennusmerkit on hyvät. Olen kovemmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Toivottavasti myös testi sen osoittaa.

Tämä osa tekstistä kirjoitettu ennen lauantain testejä. Loppu sitten testien jälkeen.

Testi oli hyvänä päivänä kun päivää aiemmin tuuli puhalteli myrsky lukemissa ja päivää myöhemmäksi luvattiin kovaa puhallusta ja vesisadetta. Vettä kyllä lauantainakin satoi, mutta se ei menoa hidastanut.

Aikani testistä oli 38.24 ja matkaksi on ilmoitettu 10.5km mutta omaan gepsiin sain vain 10.2km. Mutta oli se matka kumpi tahansa aika on hyvä. Seuran kaikkien aikojen 4. Paras noteeraus kyseisessä testissä. Olen aikaan tyytyväinen vaikka keskimmäinen kierros oli vaisu ja siinä olisi ollut parantamisen varaa. Ensimmäinen kierros 12.20 (3.5km) oli oikein hyvä. Keskimmäinen oli sitten huono. Kierroksen alussa oleva 1.3km mittainen nousu pätkä pikkasen kangisti menoa ja vauhti hiipui. Viimeselle kierrokselle sainkin sitten kunnon raivon päälle ja juoksin jälleen ihan kelvollisen kierroksen.

Tästä on jälleen hyvä jatkaa harjoittelua. Kehitystä on selkeästi tapahtunut ja se jos mikä motivoi jatkamaan laadukasta työntekoa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! ☺

-Jere

Marraskuu=uusi kausi

Tervehys kaikille!

Päätin etten kirjoita sitä kausiyhteenvetoo sen paremmin, sillä uskon että olen tahollani kauden analysoinu, todennu sen olleen vaikea ja huomioinut että pari hyvää kisaa sattu kesälle. Mutta lyhyt koonti onnistuneista kisoista: FinnSpring viestin avaus osuus miesten sarjassa, am maastojuoksun hopee, Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikas, am rata hopee 5000m., SM pitkä matka 16., SM yö 18. ja SM erikoispitkä matka 12. Tämän enempää en osaa sanoa. Olin laiska viime kaudella ja jatkossa on tehtävä töitä paremmin ja nöyremmin! Suunta on kuitenkin tuloksellisesti oikea.

Uus kausi on korkattu ja reeniä on takana kohta kuukauden päivät. Alkuun piti ottaa pikkasen varovaisemmin sillä kärsin kovista lonkan ja nivusen seudun kivuista. Ne voitettiin kuitenkin parissa viikossa kevyellä harjoittelulla ja ahkeralla venyttelyllä.

Viime viikko oli jo ihan hyvää tekemistä, kaikin puolin. Kilometrejä kerty juosten ja suunnistaen reipas 120, ja harjotukset suju suunnitelmien mukaan. Kovat pysty vetään kovaa ja rauhalliset malttoi hiipiä riittävän rauhassa. Pakko on mainita torstain yö skaba täällä keskisessä Suomessa kovien miesten joukossa 4.sija +19s. Kärjestä. Taakse jäi viime vuoden MM edustaja ja muita kovia nimiä.

Vielä reippaan viikon majailen täällä, jonka jälkeen suuntaan auton nokan etelään ja ajan suoraan seuramme kotipaikan leirille. Sitten alkaa viimeinen kunnon treenijakso ennen armeijaa, joka alkaa sitten tammikuussa.

Nöyrää ja positiivista treenimieltä kaikile! :)

-Jere

Kauden kovin kisa: SM ep

Noniin!

Jälleen näppäimistön äärellä. Takana on raastava erikoispitkän matkan sm kilpailu. Olin alkanut jo kirjotteleen sellasta tarinaa, missä vedän kautta yhteen, mutta viime hetken päätöksen jälkeen ja sitä seuranneen kisan jälkeen vaihdankin aihetta ja jätän sen kausi yhteenvedon vielä odottamaan...

Tosiaan, eilen juostiin Haminan suunnalla suunnistuksen erikoispitkän matkan sm kisa. Oma tilanteeni oli se, että viikko sitten juoksin sairaana 25manna viestissä, Ruotsissa. Hyvin juoksinkin siihen nähden että olin aivan puolikuntoinen. Mannan suoritukseen olen tyytyväinen. Yksi epäonnistuminen kuitenkin pudotti joukkueemme sijalle 58. No se siitä. Olin siis mannan jälkeen koko viikon sitkeessä flunssassa. Keskiviikkona kävin juoksemassa yökuppia, se ei ollut kovin viisasta... Loppuviikon olin edelleen flunssainen ja olin tehnyt päätöksen jättää ep väliin. Vielä lauantai iltana kello 19 olin ehdottomasti sitä mieltä etten juokse sunnuntain kisassa. Joskus kello 20 ja 21 välillä päätin kuitenkin kaikesta huolimatta lähteä juoksemaan kauden kovimpaan kisaan. 

19.2km rata linnuntietä ja 29 rastia. 

Lähdin kisaan sillä asenteella, että pyrin juoksemaan omaa rentoa juoksua niin pitkälle kuin jaksan ja sitten katson mikä tilanne, tarviiko keskeyttää vai taistelenko maaliin saakka... Kuitenkin kisan edetessä huomasin olevani hyvässä letkassa ja arvioin sijoituksenkin pyörivän 10-20 paikkeilla. Meno tuntui hyvältä. Oikeastaan johonkin 11kilometrin kohdille asti tuntui todella hyvältä. Tunnin ja 40 minuutin suunnistuksen jälkeen tuli kuitenkin pieni välikuolema ja aloin jo henkisesti valmistautumaan keskeytykseen. Ainakin pieni ja lyhyt ajatus siitä tuli. Kuitenkin letkassa oli sen verran avoin ilmapiiri että päätin taistella vielä. Välikuolema kesti kymmenisen minuuttia jonka jälkeen olo tuntui jälleen erinomaiselta. Letkaan tuli pientä rakoa ja minä ja kolme muuta karkasimme muilta. Viimeinenkin hajontakuvio sujui mallikkaasti eikä ainuttakaan pummia ollut tullut. Lopun putkipätkälle lähdin lisäämään vauhtia ja onnistuin pudottamaan letkan muut suunnistajat. Loppu pätkällä sain vielä yhden suunnistajan kiinni ja onnistuin myös hänet tiputtaan. 

Plakettikin oli lähellä (1.5min) ja sijoitukseni oli 12. Olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni, vaikka lopussa tein yhden 40sek. virheen. Se oli kuitenkin ainoa selkeä virhe. Fyysisesti jaksoin yllättävän hyvin enkä ollut oikeastaan missään kohdassa jojossa. Flunssa selkeästi herkisti vireen hyväksi, mutta voipi olla silti, että ilman viikon mittaista flunssaa jaksaminen ja tulos olisi voinut olla vieläkin parempi. En tiedä. Mutta tyytyväinen joka tapauksessa olen.
 Vielä Halikko-viesti. Sitten on tämä vaikea kausi paketissa.

Tulokset:
 http://online4.tulospalvelu.fi/tulokset/fi/2015_smep/h20/tilanne/1/0/

Kartta: 

http://www.tulospalvelu.fi/gps/2015smepH20/?v=m




 -Jere 

Hylsy kesän parhaasta

Terve!

Totta tosiaan tänä viikonloppuna kisailtiin Hämeen aluemestaruuksista pitkällä matkalla sekä viestissä. Pitkä matka kun on oma lemppari niin kultaa lähdin hakemaan sekä puhdasta suoritusta. Tämän kesän teema on ollut saada virheet tiputettua alle 30sek./km joka mahdollistaisi pärjäämisen suht hyvin.

Suoritus lähti hyvin liikkeelle ja ajoin alkumatkasta 4 ja 8min eteen lähteneet kaverit kiinni. Kumpikaan ei pysynyt matkassa joten lähdin pitämään hyvää vauhtia ja suunnistuskin sujui. Kutos rastille leivoin n. 2.5min pummin, ja se jäikin ainoaksin raa'aksi virheeksi muutama pieni pysähdys tuli mutta ei muuta. Suoritus oli ehjä ja fyysisesti minulla oli hyvä päivä. Vauhtia olisin voinut laittaa pari pykälää lisääkin... Maaliin tultuani koin varsin järkyttävän uutisen. Kesän paras suoritus oltiin hylätty väärällä ykkös rastilla leimaamisesta johtuen. En voinut uskoa korviani ja vaadin nähdä missä muka olin leimannut. Kaveri löi maaliautosta kartan käteen ja katsoessani sitä tajusin tilanteen. Olin leimannut n. 20metriä väärässä paikassa notko rasti oli oikea rastini ja olin leimannut vastakkaisessa notkossa olleessa aukossa. Olin hyvin tuohtunut rastien sijoittelusta ja ratamestarin ilkeästä "miinasta". Tavarat saivat kyytiä... Voitto olisi irronnut hurjalla 26 minuutin erolla seuraavaan. Tilannetta jälkeen päin miettiessäni siinä kävi niin että tulin rastille,minulta kysyttiin missä ollaan kerroin missä me olimme ja jatkoin kohti seuraavaa rastia. En tainnut missään kohtaa tarkistaa koodia. Ärsyttävä hylsy. Todella typerä ja turha kun kerran olin samassa ympyrässä ja maastossa samanlaisessa kohteessa leimannut. Lisää hämmennystä aiheutti se kun minut kuulutettiin voittajaksi ja tulostaulullakin nimi keikkui kärjessä. Myös lehteen sain nimeni ja onnittelujakin tuli mutta valitettavasti minut siis hylättiin kilpailussa enkä voittanut aluemestaruutta.

No ei auttanut kun vaan hyväksyä tilanne ja kääntää asiat positiivisen kautta. Olin tehnyt kesän parhaan suorituksen, siihen pitää olla tyytyväinen ja sitä pitää käyttää hyväksi valmistauduttaessa sm pitkälle.

Keskittyminen viestiin oli vaikeaa koska hylsy ärsytti niin kovasti. Sain kuitenkin käytyä viestiä läpi päässäni. Olin katsonut mahdollisen rataprofiilin ja valmistautunut henkisesti surkeaan maastoon. Ihan mitä vain saattoi tulla vastaan.

Vaikka kisat olivat "vain" am kisat niin nyt keskittyminen ja valmistautuminen on suunnattu jo syksyn sm kisoihin ja valmistautuminen pienempiinkin kisoihin pitää olla huolellista, koska isoihin kisoihin pitää valmistautua samoin kun mihin tahansa kisoihin joten on tärkeetä saada kaikki sujumaan just eikä melkeen jo tässä vaiheessa.

Tänään viestissä siis juoksimme pääsarjassa. Viesti alkoi hieman nihkeästi kun avaajamme teki n. 5min pummin. Oma kakkos osuuteni oli kuin henkilökohtainen kilpailu. En nähnyt ketään oman sarjalaista metsässä. Tein töitä rajusti suht huonossa maastossa. Paljon huonommassa kuin la pitkällä matkalla. Kolmos rastille tein n. 50s virheen ja pitkällä 4-5 välillä ajauduin liikaa oikealle. Aikatappiota kertyi 1.20min seiskaa seisoskelin puolisen minuuttia. Lopussa tein vielä toiseksi viimeselle rastille 1.5min virheen. Suoritus ei ollut niin hyvä kuin lauantaina mutta kohtuullinen kumminkin. Ankkurimme juoksi hyvin ilman virheitä ja nosti meidät sijalle 4.

Hyvä viikonloppu ja tästä on jälleen kerran mukava jatkaa kohti "isoa maalia"!!

-Jere

Hylkäys napsahti viereiseltä rastilta...

Ensimmäinen puolimaraton

Hep!

Eilen oli siis kauan odottamani Hämeenlinnan kaupunkimaraton joka juhlavuotensa ja Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi kantoi nimeä Sibelius-maraton. Valmistautuminen oli puolittainen sillä mitään maraton valmistautumista en tehnyt vaan valmistauduin kisaan niin kuin mihin tahansa kilpailuun. Ajallisestihan kisa vastasi suunnistuksen pitkän matkan kisaa joten mitään ongelmaa ei sen suhteen pitänyt olla eikä myöskään ollut.

Lähtökiihdytyksessä jäin huonoihin asemiin mutta ladun levetessä alun sumpusta kohentelin asemia mukavasti. Huomasin n.400m kohdalla ettei kello lähtenyt käyntiin joten väliaikojen seuranta ei aivan täsmällistä olisi. Pian kuitenkin eräs mies huuteli että hänen on tarkoitus juosta koko maraton 4min/km vauhtia läpi joten iskeydyin hänen porukkaansa sillä oma taktiikkani oli juosta juuri 4min/km vauhtia niin pitkään kuin suinkin jaksaisin ja lopun sitten taistellen sitä vauhtia mitä pystyy.

Meillä oli hyvä ryhmä hieman alle 10hengen porukka jota tämä mies veti kellontarkalla aikataululla. Jossain hieman ennen puolta matkaa ajoimme toisen ryhmän kiinni. Ryhmä pyristeli noin kilometrin meidän peesissä kunnes jäi. Myös meidän alkuperäisestä ryhmästä alkoi porukkaa pudota siinä 10 ja 13kilometrin välillä. Lopulta 12.7km juomapaikan jälkeen olin kaksin kellontarkan miehen kanssa. Valmentajani kannusti reitin varrella juuri 12km kohdalla ja huutelin hänelle että aikataulussa ollaan. Kellontarkka mies uteli mikä on tavoitteeni. Kerroin hänelle tavoitteeni eli 4min/km mahdollisimman pitkälle. Hän totesi vain että hyvältä näyttää vielä.

12kilometrin kohta oli juoksun lopun kannalta ratkasevin kohta. Pallean kramppi aiemmin viikolla alkoi oireilemaan jälleen. Voimakas kipu kyljessä meinasi katkaista juoksun. Olin kuitenkin päättänyt taistella loppuun asti ja kellontarkan miehen tsemppaus ja vetoapu oli erittäin ratkasevassa roolissa sen suhteen etten heittänyt hölkälle.

Noin 15km kohdilla alkoi yksittäisiä selkiä tulla vastaan ja kellontarkka mies tsemppasi että tulee hyvä sijoitus jos vaan jaksan vielä muutaman kilometrin. Tuntui hyvältä laittaa itsensä tosissaan tiukille. 17km kohdalla alkoi väsy tulla. Juomapisteen jälkeinen kiihdytys tuntui pahalta. Sain kuitenkin lyötyä itseni miehen peesiin vielä. Hän tsemppasi jokaisen kilometritaulun kohdalla ja sanoi että ollaan edelleen 4minuutin vauhdissa. Lopulta jossain 19km kohdilla tiemme erkanivat kun hän jatkoi koko maratonin reittiä ja minä käänsin kohti maalia. Kiitin häntä vetoavusta ja toivotin tsemppiä loppumatkalle. Viimeinen rutistus tuntui erittäin pahalta ja vauhtikin laski viimeisellä parilla kilometrillä johkin 4.02-4.04min/km. Lopun hivuttava ylämäki tuntui raskaalta. Lopulta stadionille saapuessani aplodien saattelemana nautin joka solulla tunnelmasta ja tunsin onnistuneeni. Taktiikka oli täydellinen ja veturi "kellontarkka mies" oli mahtava. Hänen kannustuksensa ja apu oli aivan kertakaikkisen upeaa. Mies muuten juoksi koko maratonin hieman loppua kohden kiristäen ja sijoittuen lopulta upeasti toiseksi.

Kaikkinensa puolimaraton oli erittäin upea kokemus, sää oli hieno hieman lämmin kylläkin mutta hyvä silti. Kannustus reitin varrella oli hyvää ja yleisöä oli kerääntynyt mukavasti reitin varrelle. Omat huoltojoukot 15km kohdalla teki tehtävänsä hyvin ja ylimääräinen juomapiste siinä kohdassa tuli tarpeeseen. Vauhdinjako oli juuri oikea, veturi oli loistava ja oma vire ja fokus oli hyvä. Pelkkää positiivista sanottavaa siis kyseisestä tapahtumasta.

Olen nyt heinäkuussa juossut siis kolme juoksukisaa. 10kilometrin hölkkäkisan jossa juoksin ajan 37.01 vitosen ratakisassa ajan 17.35.16 ja puolimaratonilla ajan 1.24.31. Juoksukisat toimivat hyvinä harjoituksina kohti syksyn sm suunnistus kisoja. Olen tyytyväinen kaikkiin kolmeen sileän kisaan ja ilonen siitä että juoksu kulkee näinkin hyvin tässä kohtaa kesää. Nämä tulokset antavat potkua tuleviin treeneihin ja tästä on jälleen mukava jatkaa harjoituksia. Syksyn tavoitteet mielessä.

Puolimaraton aika: 1.24.31

Sijoitus miehet yleisessä 7.

-Jere

Kuulumisia ratakisan jälkeen ja ennen puolikasta

Hello!

Ratakisa meni lähes odotusten ja tavotteen mukaan harmittavasti jäin kuitenkin tavotteestani 5sekuntia... Juoksu oli suht ehjä mitään dramaattista hyytymistä ei tullut mutta meno oli tasasen tahmeeta ekan kilometrin jälkeen. Tyytyväinen täytyy kuitenkin olla ensimmäiseen ratakisaan ja kun oma ennätys parani mukavat 40sekuntia eli 8s/km niin kyllähän siihen pitää olla tyytyväinen. Tulos jätti hampaankoloon kuitenkin suurehkon palasen ja nälkää on juosta tänä vuonna vielä kovempaa ja syksymmällä reilusti parempi aika. Lopputulos siis 5000m kisassa oli 17.35.16 .PB.

Reenailut jatkui kisan jälkeen normaalisti ja ohjelmassa oli kolmet suunnistuskisat viime viikonloppuna. Perjantain sprintti sujui kahta virhettä lukuunottamatta suht hyvin. Virheet toki harmittavat sillä rata ei kovin vaikea ollut... Sijoitus H21A 47./99. +3.26min

Lauantain pitkä matka oli todellakin pitkä matka. Tummuin aivan täysin enkä ole oikeestaan ikinä ollut niin väsynyt kisan jälkeen. Suunnistuskaan ei ollut näpeissä ja loppuun pään sumetessa leivoin käsittämättömän 8minuutin pummin helpolla välillä. Olin aika lailla tuloslistan loppupäässä eikä tulos eikä suoritus todellakaan lämmittänyt.

Sunnuntain keskimatkalle lähdin nöyrin mielin jälleen avaamaan latua. Alun pahoilla rinnerasteilla tein yhteensä n.5min virhettä. Loppu sujui ihan mukavasti. Sijoitus muistaakseni 19./27. Tai jotain vastaavaa.

Kuluneella viikolla kerääntyi taivaalle synkkiä pilviä kun keskiviikon vetoreenissä sain erittäin voimakkaan krampin pallean alueelle neljännessä vedossa. Homma oli jätettävä kesken kun happi ei kulkenut mihinkään ja kipu kyljen/rinnan alueella oli sietämätön. Se helpotti loppuverryttelyssä mutta vielä kaksi päivää tämän jälkeen tulee tuntemuksia ja oireita. Huomenna on kuitenkin kauan odotettu sibelius maraton ja viivalla ollaan. Toivottavasti kroppa kestää juosta loppuun asti. Kohta lähden vähän hölkötteleen ja kuulosteleen kroppaa.

Huomista puolimaratonia innolla odottaen

-Jere

Kohti syksyä

Moikka moi vaan taas!

Viime kirjoituksen aiheena oli henkiset vaikeudet ja paluun tekeminen. Nyt voin iloisena ja onnellisena kertoa että paluun tekeminen on lähtenyt hyvin käyntiin ja homma alkaa näyttää jälleen valoisammalta. Vähän reilu pari viikkoa taas hommailtu treeniohjelman parissa ja tehty jo muutama kovempi treeni. Kuntorasteilla olen saanut itseluottamusta onnistuneista suorituksista.

Eilen perjantaina juoksin ensimmäisen hölkkäkisan Hämeenlinnassa. Kisa tuli itselle aika nopeasti ja siksipä ei mitään ihmeellistä valmistautumista ollut vaan edellispäivänäkin vielä iltarasteilla juoksin suht kovaa ottaen kärkipaikan pisimmällä radalla. 6.5km ja lähes 300m nousua oli torstaina tarjolla ja se oli suht kova reeni. Perjantaina kuitenkin viivalle kymppiä juoksemaan.

Ennen starttia jalat tuntu aika kehnoilta reiskat oli aika tyhjät. Lähin kuitenkin kärkikahinoihin mukaan juosten puoli matkaan eli vitoseen asti noin sijalla 6. (kun lasketaan kaikki mukaan myös ikämiessarjat) eka vitonen meni kepeesti väliajan ollen 17.50. Toinen vitonen alko oleen kovaa taistelua ja siinä hieman näky vielä lyhyt reenijakso pitkän tauon jälkeen mutta juoksin kuitenkin omaan tasoon ja aiempiin lenkkeihin nähden maaliin ihan ok ajalla 37.01. Tavote oli juosta hyvä treeni ja mahdollisesti koittaa alittaa 40minuuttia mikä tuntu optimistiselta tauon jälkeen. Juoksin kuitenkin alun sen verran hyvin että vaikka loppua kohden meno hyytyi pahasti niin silti tavoite hyvästä kovasta treenistä toteutu ja aikakin tyydyttää itseä. Loppusijoitus oli miesten yleisessä sarjassa 7. Voittajan painellessa alle 33minuuttiin.

Viikonlopun ohjelmassa on pk painotteista lenkkiä ja keskiviikkona lähetään ratavitoselle rennoin mielin kattomaan mihin paukut riittää. Mitään sija tavotteita ei todellakaan kisaan ole mutta jos peilaa eiliseen kisaan niin sopiva tavote vois olla se 17.30 aika.

Ilosin ja rennoin mielin tästä jatketaan. Eilinen juoksu anto hyvän signaalin että ihan ok kunnossa ollaan ja syksyyn on vielä hyvin aikaa. :)  

-Jere

Takaisin urheilun pariin

Long time no see

Joo paljon on tapahtunu viimesen julkasun jälkeen. Työt on alkanu, lakki ja todistukset on saatu juhlat juhlittu ja joitakin kisojakin kuten Jukola on tahkottu. On myös asioita mitä ei oo tapahtunu kuten harjottelu ja yhden tekstin julkaisu.

Fanaattisesta ja perfektionistisesta treenaajasta on tullut laiska. Tai väsynyt tai ehkä molempia. Ennen pyrin aina tekemään harjotuksen luonteesta riippumatta asiat mahdollisimman täydellisesti. Hoidin hommat tykkäsin siitä, nautin tunteesta kun tiesin tehneeni jälleen asiat oikein ja tiesi menneensä eteenpäin. En tiedä johtuuko väsymys elämänrytmin muuttumisesta töiden alettua vai johtuuko saamattomuus jonkinasteisesta treeniähkystä vai mikä ihme on. Oon ollu hämilläni kaks kuukautta likimain kun miestä ei vaan huvita juosta. Päässä on hyvin erikoisia tuntemuksia ollut. Ittesä lenkille saanti on ollut haastavaa lähes mahdotonta. Oli syynä työt, ähky tai ihan mikä tahansa on nyt muutoksen aika. Koko kahden kuukauden ajan olen hokenut itselleni että nyt on vain lähdettävä. Mutta nyt ihan oikeasti on muutoksen aika. Tekosyitä ei enää sallita. Olen ilmoittanut avoimesti olevani pettynyt itseeni. Ilmoitan yhtä avoimesti tai pikemminkin lupaan etten aio murehtia enempää menetettyjä kuukausia vaan aion jatkaa eteenpäin. Pienin askelin,mutta eteenpäin jatketaan.

Mitä tulee deletoituun postaukseen tai sen demo versioon on todettava että oli sen verran hevii tekstii etten pystynyt julkasemaan sitä. Huomasin kirjoittaneeni hyvin henkilökohtaisen tekstin, mutta tallensin sen jotta voin jatkossa silmäillä sitä ja ajatella että tuon tekstin sisältöä en halua uudelleen kokea. Elämä ei oo ollu helppoo mutta ei se aina ole. On muistettava nauttia sen pienistäkin antimista..

Tulevaisuus näyttää omin silmin katsottuna mahtavalta. Kaks kuukautta on nyt töitä jäljellä ja sen jälkeen siviilielämä on hämärän peitossa. Opiskelupaikkaa ei tällä kertaa irronnut, mutta urheilu puolella on tulossa jänniä juttuja lähiviikkoina kun ilmottauduin urani ensimmäiselle puolimaratonille Hämeenlinnan kaupunkimaratonille, joka tänä vuonna kulkee nimellä Sibelius marathon. Lisäksi edessä saattaa olla myös ratastartti! Katsotaan nyt millaseen kuntoon sitä ennen ehtii. Tämä viikko on otettu rauhassa pk painotteisesti mutta tästä se taas lähtee homma rullaamaan.

-Jere

Näyttöjä, näyttöjä!

Tervehdys lukijat!

Nyt on kulunut hieman vähemmän aikaa edellisestä kirjoituksestani kuin viimeksi. Totta tosiaan Puolan leiristä palautuminen on sujunut mainiosti ja viikonlopun kisat oli näyttökisat ajatellen nuorten mm kisoja sekä 10MILA viestiä. Itse annoin näyttöjä enemmän tosissaan jälkimmäiseen, mutta oli kiva kisata lauantaina sellasessa sarjassa, jossa oli kovempi taso kuin SM kisoissa sillä samassa sarjassa juoksi vain 17-20 vuotiaiden Suomen kärki!

Hieman kisoista:
Lauantain pitkä matka. H17-20E Matka: 10.1km 
Hiukan oli jännitystä kropassa siitä miten jaksan tuollaisen matkan. Mutta hyvinhän sen jaksoin jalat tuntu todella iskukykysiltä ja juoksussa oli sellasta terävyyttä ja raikkautta mitä parhaimmillaan mulla voi olla. Faktahan on se että aivan kärki miehet painelee sellasen 40sek-1min/km kovempaa kuin minä juosten. Kakkos rastille tuli väkerrettyä sellanen RR-sarjan virhe, etten ihan heti muista millon olen viimeksi niin hölmön virheen tehnyt... No ei siinä mitään 4min pataan heti alussa. Siitä homma kasaan ja yli minuutin törttöilyt neloselle.. Neloselta kasille asti hyvää perusvarmaa suunnistusta. Ysille sitten parisen minuuttia jälleen virhettä. Huono lähtökulma. Niin kuin liian monesti aikasemminkin... No sitten kohtalaisesti selvitin loput perhoshajonta rastit, tuli siinä 14. rastille ehkä minuutin koukku. Ja lopussa vielä yksi ykkönen. Loppu menikin sitten ihan hyvin omasta mielestä eikä mitään suurempia pummeja enää tullut. Yhteensä siis n. 9min virhettä. Aivan liikaa. Juosten sitten se loppu 6min pataan. Loppusija oli 41./69
Vähän harmittaa kun ilma RR-virhettä sijoitus olisi voinut olla siellä 25. paikkeilla. No ei auta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kun tietää että on hyvässä kunnossa. 


Sunnuntain viesti. H21A 1.osuus Matka: 9.1km
Joo elikkäs päätin lauantain kisan jälkeen ottaa paikan A:ssa koska meno tuntu niin hyvältä. Viestin avaus osuus on ehdottomasti oma suosikki. Pääsee mittaamaan omaa vauhtia ja tasoo konkreettisesti muiden kanssa ja saa vähän apua muilta sen kun oikoo kulmat kärjen takana. Toki ei kärki kauheesti niitä kulmia tee. Ei ainakaan tänään. Vähän meinas ennen lähtöö olla ohjelmaa kun sisäänkirjautumisjono oli järjettömän pitkä ja näytti vahvasti ettei ehditä lähtöön. Onneksi kilpailun johto päätti siirtää kisan alkua 10min. Noh siinä sateessa seistiin 10min ennen kun päästiin kirjautumistelttaan. Siinä sit vielä vähän lisäohjelmaa ja ressiä aiheutti kun emitti ei toiminutkaan... Juosten hain infosta uuden kortin ja jonotin uudelleen... No kaikk päättyi, hyvin sain toimivan emit kortin ja pääsin ajoissa lähtöviivalle. Lähtöpaikka oli eturivistä. Mahtava paikka. Lähtöpaukku kun tapahtu ajattelin maailman huippujen ajavan niskaan ja kovaa joten lähdin pitämään reipasta vauhtia. Huomasin että olin karussa varsin varhain lähtöviitoituksella. Pystyin himmaamaan ja lukemaan ensimmäisen välin. K pisteellä olin toisena. Siitä se alkoi: elämäni upein suunnistuskokemus. Kärki letkassa pyristelin. Juoksu tuntu hyvältä. Eka kilometri 4:25min/km sitten vähän rauhottu. Homma toimi kiitettävästi juoksu kulki ja liput tippu vastaan. 3.4km väliaikaan sijalla 22. +1:08. Tuntu kivalta. Homma jatku hyvin ja toiseen väliaikaan 5.9km sijoitus oli noussut pari pykälää. 20. +1:34 kärjestä. Kahdella ja puolella kilometrillä olin jäänyt vain 26sek. Homma oli hyvin näpeissä ja edelleen jalat vei miestä hyvää kyytiä. Mutta sitten. Typerä typerä virhe. Omaa rastia kohti, mutta sitten päätin tuntemattomasta syystä kurvata toisen letkan mukaan ja väärälle rastille. Siitä nopee paikannus ja väärin meni. No selvisin "vain" 2min virheellä. Siitä sitten hieman väsyneenä ja harmissaan kohti loppuja rasteja. Loppu sujui jälleen hyvin ja ihan "ok" vauhtiakin.(n. 5min/km). Vaihtosija oli 39./79 +5:19 kärkeen. Kokemuksena tää oli erittäin mieluisa ja mieleenpainuva ja antaa lisämotivaatiota treenaamiseen.Loppusijoituksemme oli 36. mikä on erittäinkin hyvä suoritus! 

Jatkossakin pitää vaan muistaa ettei se henkilökohtasilla matkoillakaan tämän kummalisempaa ole ja että taitoo ja vauhtia kyllä on kun malttaa vaan keskittyä huolella yhteen väliin kerralla. Ei muuta kuin 10MILAA kohti.

-Jere

Ei mikään Muumileiri

Taas tässä kävi näin että on kulunut jo yli viikko siitä kun palasin leiriltä ja vasta nyt olen kirjottelemassa täällä. Nyt on kulunut jotakuinkin kuukausi kirjotuksista ja tällä viikolla olen ensi kertaa päässyt pysähtymään kotona. Eli kiirettä on pitänyt..

Mutta sitten itse asiaan eli leiriin.
Leiri oli mallia keskiviikosta keskiviikkoon Puolan Rumiassa sporttihotellin tarjoamissa puitteissa ja vuoden 2011 nuorten mm kisa maastoissa. (Tai ainakin lähellä niitä)

Puolassa oli suurehkot lämpötilan vaihtelut kun lämpimimpänä päivänä elohopea kipusi mukaviin +24°C asteeseen ja kylmimpänä päivänä vajosi sinne lähelle +5 ja tuuli puhalsi sen verran kovasti että kylmyys tuntui pakkas lukemilta. Yllättävää kyllä kaikki taisi pysyä tietojeni mukaan terveenä tai ainakin niin ettei mitään kovempaa tautuia tullut. Varustautuminen sekä jälki huollot oli siis hoidettu hyvin.

Kaikkinensahan leiri oli hyvinkin professionaalisesti järkkäilty ja käytännön asiat oli hyvin hyppysissä koutseilla ja huoltajilla. Päiväohjelmassa oli n. 30min aamulenkki stadikalla sisältäen vartin verkan sekä saman verran koordinaatioo ja juoksutekniikkaa. Aamupäivän eka suunnistus reeni oli varsin pian aamiaisen jälkeen noin klo 9 aamulla. Toinen harjoitus oli iltapäivällä siinä kello 15 paikkeilla. Kahtena päivänä ruuvailtiin vielä iltasella lamput otsalle ja lähdettiin yösuunnistamaan. Päivät meni hyvin reipasta vauhtia eikä ollut montaakaan tylsää hetkeä.

Hienoja maastojahan ne olivat; melkein kuin olisi puistossa juossut. Tosin penkkaahan riitti. Ainakin joissakin treeneissä. Mielestäni tänä vuonna oli valittu profiililtaan hieman matalampia maastoja jotta siellä pystyy juoksemaan eikä homma mee ihan konttaamiseksi. Yksi hienoimmista päivistä oli ehdottomasti piitsi päivä. Meitä oli kyllä vähän huijattu, sillä luulimme suunnistuksen tapahtuvan rantahiekassa dyynimaastossa, mutta maasto paljastuikin varsin nopeaksi kangasmaastoksi. Ei siinä mitään kyllä se sekin kelpasin ihan hyvin. Siellä tehtiin kaksi hyvää treeniä. Varmasti toinen unohtumaton treeni oli jälleen maineensa veroinen "Happomäki" viime vuonna melkein "Tappomäki" mutta tänä vuonna etuliitteenä happo ;) ideanahan tässä oli että vuoren rinnettä (mäen syrjää) täysillä ylös ja sieltä suunnistaen alas. Alarinteessä oli muutama rasti. Näitä oli viis kappaletta. Matkaa tästä treenistä kertyi n. 6.2km (noususumma lähes 500m) kun ottaa siirtymät pois ja siirtymien kera reipas 8km. Treeni oli suhteellisen raastava ja hapokas mutta hyvä. Kyllä tämä treeni kruunasi leirin. Vielä yksi unohtumaton treeni oli varmasti viimeisen päivän mustavalkokäyrä reeni. Kun suurin osa porukasta lähti edellispäivänä jäi muutama urheilija vielä yhdeksi päiväksi leireilemään. Ohjelmassa piti olla normi suunnistusta mutta käytimme radan jo aiemmin yösuunnistukseen joten hätä ratkasuna vedettiin hotellin tulostimella mustavalkosia karttoja viime vuoden happomäestä ja tehtiin siinä käyrä treeni. Harjoitus oli mielestäni hyvä eikä värien puuttuminen juuri haitannut. Harjoituksessa sattui varsin erikoinen tapaus kun erään rastin viereisessä kuopassa oli metsässä asuvan erakon rakennelma(hän asui siinä punkkerissa) ja tämä erakko ilmeisesti oli vienyt rastilipun viereisestä kuopasta ja poltti sitä kamiinassaan. Sen verran kärysi... Hän kyllä väitti ettei ole koskenutkaan lippuun ja epäili tuulen lennättäneen sen pois. Kummallista oli se että hän puhui parempaa englantia kuin kukaan "normaali kaupunkilainen".

Kaiken kaikkiaan leiri onnistui erinomaisesti ja jokaisen urheilijan asenne oli hyvä. Ehkä itsellä pari kertaa pinna paloi kun ei lippu haljennut mutta muuten hyvä asenne koko porukalla. Reissuun ei isompia hänksätyksiä mahtunut vaan kaikki sujui hyvin. Pari kertaa oli kyllä häikkää ravintolassa kun tarjoilija/kokki unohti valmistaa muutaman ateriat. Tästä hyvityksenä ravintola tarjosi kakkua ja muuta herkkua yhtenä päivänä. Harmi vaan kun osa oli yösuunnistamassa juuri silloin. No ei se meitä juurikaan haitannut kun sen verran herkkua tarjosi Puolan yökin ;). Leirin kovuus ja raskaus näkyi seuraavan viikonlopun Ankkuri- ja Silja-Rasteilla eikä oikeastaan kukaan leirillä ollut yltänyt omalle tasolleen. Se sallittanee tuollaisen leirin jälkeen.

Itselläni oli lauantaina siis SM maantie kisat jotka päättyivät keskeytykseen jonkinasteisen säärivamman vuoksi. Kyseessä saattaa olla ihan perinteinen penikkatauti tai sitten pieni tulehdus tai venähdys. Tilanne oli se että kolme kilometriä pystyi juoksemaan tosissaan mutta sitten jalka alkoi tuntua niin pahalta ettei ollut muuta järkevää vaihtoehtoa kuin jättää leikki kesken. Sunnuntain siljassa osallistumiseni oli kysymysmerkki mutta särkyläkkeen ja voiteitten, rasvojen ja geelien voimalla päätin kisaan kuitenkin lähteä. Sääri ei ollut paha juostessa mutta kipeytyi suorituksen jälkeen. Jalat oli aivan tyhjät jäin juosten lähes 8min... aivan järkyttävästi mutta leiri oli niin kova että ei mikään ihme. Maanantaina lepäilin. Tiistaina kävin koejuoksemassa seuran kansallisten pääsarja radan. Jalat tuntu hyvältä ei vielä täydessä iskussa mutta parempaa kuin sunnuntain siljassa. Keskiviikkona käväsin Lahden yökupin avauksessa. Letkajenkaksihan se meni ja nappasin kakkos sijan kolme ja puoli minuuttia keulaan. Oikein hyvä tiomila harjoitus. Torstai ja perjantai menee kevyen verkkailun merkeissä ja lauantaina on ohjelmassa Finn Spring kisat jossa juoksen nuorten mm näyttökisasarjassa. Uskon olevani hyvässä kunnossa joten on tärkeetä saada jalat ladattua hyviksi ja pää jäädytettyä. Uskon pystyväni hyvään suoritukseen siellä. Sunnuntaina ohjelmassa on samaisten kisojen viestit. Juoksen joko miesten sarjassa tai Alyhyessä riippuu miten väsynyt olen lauantain kisasta. 

Kevät on mennyt nopeasti ja kesä on jo ovella. Leirit ja treenit on sujunut todella hyvin, tästä on mielenkiintoista suunnata kohti kesän kisoja ja syksyn tärkeitä kisoja. 

Lopuksi vielä pari kuvaa Puolasta:

Mustavalkokäyrää viime vuoden happomäessä

THE Happomäki

Piitsiä

Puistoako?

Etelän lämpöön

Polski täältä tullaan!

Kauen ekat kisat on survastu ja hätäilyksihän se meni.. Etenkin lauantain kisa. Juoksin miesten sarjassa tarkotuksena ottaa kisat reeninä, missä ei oo hoppua vaan voi ajaa sisään rauhassa omaa juttua. En onnistunut. En oo oppinu vuosien varrella vielä, että kevään ekat kisat pitää juosta käsijarru päällä koko matka... No ei se mitään! Ehkä sitä ens keväänä muistaaa...

Mutta totta tosiaan on tullut keväisen "etelän karmeen paikan leirin" aika. Matkustan huomenna (8.4) Puolaan viime vuoden tapaan. Samaiseen kylään ja samaiseen hotelliin. Hyvät puitteet koettiin seurassamme mahdollisuutena uuteen leiriin. Kuuleman mukaan kartat ja reenimaastot on vaihtunu mutta Legendaarinen "Happomäki" on kuitenkin ohjelmassa! Leiri osuu tänä vuonna ihan sopivaan väliin vaikka toki kisakausi onkin jo pyörähtänyt käyntiin.. Leirin jälkeen on muutama päivä aikaa palautua ennen tiukkaa viikonloppua. Lauantaina olen menossa reenaileen maantiejuoksun sm kisoihin. Reenaileen siinä mielessä etten taistele mistään lusikoista vaan pikemminkin haen kovuutta juoksuun. Kovia juoksukisoja ei liikaa oo vielä ohjelmassa. Sunnuntaina, siis leirin jälkeen juoksen vielä silja rastit. Juoksukisoja on tarkotus tänä kesänä juosta aiempaa enemmän ainakin kaks arvokisastarttia on ohjelmassa ja luultavasti myös paikallisia maantiekisoja.

Hyvällä fiiliksellä on kiva suunnata kohti kivihiili-ilmastoa ja viikon suunnistusleiriä. :) leirin jälkeen luvassa leirin purku, täällä blogissa, toivottavasti myös kuvia sillon mukana..!

Aurinkoista viikkoa kaikile! :)

-Jere

Parasta just nyt!

Terve vaan kaikille!

Kirjotukset on nyt kirjoteltu ja eihän se menny nyt ihan niin kun strömssöössä.
Mullahan oli lukujärjestys tehtynä lukulomalle, mutta jo alkuvaiheissa totesin sen toimimattomaksi ja huonoksi. Vaihdoin plan B. Totesin senkin turhaksi ja huonoksi. Plan C. Eipä se silläkään lähteny rullaamaan oli plan D aika. No mutta lukulomahan tuli ja meni kun tämäkään ei toiminut. Loppu vaiheessa luin aika lailla pintapuolisesti ja se ikävä kyllä tulee näkymään mun tuloksissa. Empä voi olla tyytyväinen. Keskikastiin sijoittunee yhtä lukuunottamatta kaikki. Yks aine heiluttanee rimaa. Katsotaan putoaako vai jääkö telineisiin.
Kokemuksena kirjotukset oli loppupeleissä kyllä erittäin stressaava. Rauhottelin itteeni moneen otteeseen ja uskoin että selviän sen isommilta jännitystiloilta. Kirjotusten alettua homman nimi oli selvä. Öisin en saanut nukuttua ja päivisin en saanut luettua. No arvaahan sen ettei siinä hyvin käy.
No se niistä kirjotuksista, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni?

Perjantaina kääntyi sivu mun elämässä. Tällä hetkellä olen siis täyspäivänen urheilija! Kyllä. Urheilijan elämä alko kahden vuorokauden leirillä uuden taitokoutsini kanssa etelärannikolla. Leirin idea oli kattoo perusjuttuja haltuun, todeta vielä käytännön harjotuksissa mun heikkoudet ja sitten niiden kimppuun käytiin huolella. Uskon että leirin anti oli parasta mitä mun suunnistusuralla on ollut.
Perjantaina yösuunnisteltiin. Virheitä toki tuli mutta hyvin maltillisesti alettiin ottaan "uusia" juttuja mukaan. Eihän ne uusia ollut mutta sellasia elementtejä mitkä on puuttunut tekemisestä. Nyt opeteltiin suunnistuksen perusteita huolella. Leuka ylös ja tarkalla suunnalla rastiväliviivassa kiinni. Yöllä. Reeni opetti kyllä paljon, vaikkei ihan tuubiin mennytkään. Lauantai aamuna oli sitten multitaitoreeniä. Vähän käyrää ja väylää ja viivaa. Taas hyvin rauhallisesti toteutus mutta näiden kahden rauhallisen reenin jälkeen oma tunne suunnistuksesta parani. Tuntuu kun ois löytäny punasen langan. Iltapäivästä sitten oli vuorossa normi rataa ekat pari kilsaa verkkailua ja pään sekä jalkojen lämmittelyä. Kakkoselta seiskalle sitten lainassa ollut kypäräkamera käyntiin ja reippaammalla vauhdilla tää pätkä. Sit taas pari rauhallista väliä yks ihan pelkällä suunnalla ilman karttaa ja sieltä se lippu halkes. Sit maksimi veto niin sumeelle kun mahollista. Hyvin pysy homma hallussa toki ei mikään supervaikee väli ollu mutta kuitenkin piti maksimi vauhdissa suunnistaa. Sit taas pari rauhallista väliä ja sit taas hanat auki.  Sit käytiin vielä kattomassa pummi paikka ja se mistä se lähti liikkeelle. Hyvä juttu tämä pummin uudelleen läpi käynti. Jeps. Illalla sit gps viivaa ja videoo apuna käyttäen analysoitiin meikäläisen hommia. Pienistä jutuista se on kiinni sen kuvan perusteella. Kompassia pitää kattoo ja mieluusti oikeissa kohdin... Sunnuntai aamuna sit vetelin taas kameran kanssa ja napsun kaks alle kisavauhdin, ehkä kolmekin mutta silti reippaammin. Hyvä rata ja reeni ja gps viiva kulkee lähes poikkeuksetta rastiväliviivan päällä. Jes! Iltapäivästä sit kävästiin vielä Hangossa kankaalla. Onnistunut reeni tämäkin vaikka ei aivan suunnassa pysynyt, mutta silti tarpeeks lähellä. Yli kympin radan kun survas vielä melkein kisavauhdilla niin oli kyllä makee lopetus leirille.
Aivan huippu hyvä tunne jäi viikonlopusta sen osalta että herääminen kyllä tapahtu ja uskon että suoritukset alkaa paraneen varsinkin kun "uutta" tekniikkaa pääsee vielä hioon kuntoon Puolassa huhtikuun alussa.
Kirjotusten aikaan unelmoin elämästä, mutta nyt elän unelmaa. Täyspäivästä urheilijan elämää!

-Jere

Elämää ei sen enempää

Moikka taas!

Maanantaina matikan preliminäärikokeen jälkeen huokasin. "Ohi on" -tunne valtas pääkopan. Koeviikko ohi. Korjaan, viimeinen koeviikko ohi. Valehtelematta kaikkein kummallisin koeviikko. Kaikella on väliä, mutta silti enää yksittäisillä numeroilla ei ollut väliä.Tosi jännä tunne muuten. No kuitenkin.. Kokeet ei menny kovinkaan hyvin. Osansa siihen toi todella sitkee flunssa. Viikko ollu nyt kauhee yskä... No joka tapauksessa. Maanantaina tuli huikee fiilis siitä että  vihdoin on uurastus ohi. Enää nää turhat päivät ja sitten lukuLOMA.

Tiistaina heräsin todellisuuteen. "Ei helkkari!" Torstaina alkaa eväsretket koulumme saliin. (Eli tänään!) Kyllä tiistaina ja keskiviikkona luin kaikki lukion äidinkielen opit ja systeemit. Olinhan aina ajatellut että "isot kisat tulee vasta sillon ja sillon".. Eilen iski illalla paniikki. "Ei vitsi! Huomenna äikän yo tekstitaito" sylissä 500 sivunen opus, mutta se paniikki ei iskenyt siitä etten muistaisi kaikkia hienoja oppeja ja juttuja kuten personifikaatio tai allegoria tai metonymia... Eeeeei. Mun paniikki tuli siinä etten ollut varma miten salissa toimitaan. Hahah. Tuntu muuten pirun hienolta myöhemmin että panikoin tollasesta asiasta enkä ite kokeesta. Muutenkin eilen keskiviikko iltana olo oli hyvin itsevarma ja luottavainen. Hieman kyllä hermostunut. 

Tänään kokeen jälkeen jälleen se hieno "ohi on" tunne tuli. Kun salin ovi pamahti kiinni huokasin ihan kirjaimellisesti. Tuntu hyvältä. Tuntuu edelleen. Illan aikana toivottavasti niitä malli vastauksia tulee nettiin niin pääsee taas pohtimaan miten paljon sieltä mahollisesti sitten tulee pinnoja.

Maanantaina on vuorossa ruotsin kuuntelut. Sitten vähän laulua leikkiä ja risteilyä. Sitten lukuLOMA ;)

Elämäähän tää vaan on, ei mitään sen enempää. Nyt naatitaan!

-Jere

Kaaos

Jep, eli niin kun otsikossa seisoo on tällä hetkellä kaamea kaaos. Kyllä, luit aivan oikein: kaaos. Elämä on tällä hetkellä jokseenkin erilaista. Sellaista, etten ole koskaan osannut kuin kuvitella. Nyt  on aika pysähtyä, mutta aikaa ei ole...

Ennen tiesin mikä musta tulee isona, tai ainakin mitä haluan opiskella. Tällä hetkellä kun yhteishaku lähestyy tuntuu aivan hirvittävältä kaaokselta ja viidakolta löytää se ittee kiinnostava juttu. Toisaalta hirveen moni juttu kiinnostaa, mutta toisaalta en haluis tehä "ylimäärästä" työtä...

Lisäks noi kirjotukset starttaa viikon päästä ja tässä nyt on vielä koeviikkokin päällänsä. Nenä kiinni kirjassa? Ei aivan...
Motivaatio urheilun suhteen on taas ihan pilvissä ja hiihtolenkit on vaan lisänny motii. Lisäks sunnuntain päälle 30kilsan perusjyystölenkki juosten teki kutaa ja lisäs halua tehä enemmän sen tyyppisiä reenejä.

Halu on kova tehä kaikkee, mutta kaikkeen ei tunnu riittävän järki. Aika kyllä riittäisi, mutta kun tuntuu, että tuun hulluks tässä tieto ja tapahtumatulvassa. Priorisoinnin jalo taito ois kyllä hyvä taito.. Ehkä senkin tässä seuraavan puolentoista kuukauden aikana vielä oppii!

Päivät ovat tämän tyylisiä mulla ainakin paperilla mutta usein tulee "yllättäviä" muuttujia matkaan ja agenda muuttuu mutta siis tässä (esimerkkinä ma 26.1.15) mun päiväohjelmaa karkeella pensselillä:
8:00 herätys
9:00-10:00 aamureeni (kahvakuula+kuntopiiri+pitkät venyttelyt)
11:00-12:45 koulussa
13:00-14:30 pääreeni (hiihtoa perinteisellä tyylillä)
16-18 kokeisiin lukua
18-20 oleskelua/omaa aikaa=laiskottelua
20-22 kokeisiin lukua

Päivät ovat siis erilaisia jokainen nyt, mutta tuossa maanantain ohjelma jolloin ei ollut koetta.

Nyt on aika ryhdistäytyä ja hoitaa homma kotiin kunnialla. Mun motto koulun suhteen on aina ollut tämä: Tyyli on vapaa, mutta pakollinen, tärkeintä  ei ole kaunis telemarkki vaan hallittu alastulo.
Jokainen varmaan ymmärtää pointin (?) ;)

Eiköhän tää vielä voitoks käänny, ellei murskavoitoks, niin ainakin 1-0 taisteluvoitoks! :)

-Jere

Joululoma, ei stressiä vaan hyviä asioita!

Moikka kaikille!

Joululoma lopuillaan. Loma tuli vietettyä leväten,syöden ja treenaten. Yo kirjotuksiinkin lukemalla. Mutta tämä oli ensimmäinen loma kolmeen vuoteen kun en ole ajatellut koulua! Eli loma on onnistunut hyvin. Niin ja pääsinhän mää testaamaan mun hiihtimiäkin! Ei se vielä mitään kaunista ollu, mutta ekaks kerraks sujui yllättävänkin hyvin. Keräsin muuten pitkiä katseita, olin joko niin huippu-hiihtäjän näköinen tai tyyli ja tekniikka pahasti hukassa... :D hahah eipä tuolla niin väliä kumpaa ne ihmiset tuijotti. Mulla oli kivaa ja olihan se reeni!

Kävin testaamassa kuntoani Jyväskylän sprintti cupissa. Noh vielä pitkä matka sinne pääsarjassa vaadittavalle tasolle mutta ihan mielenkiintosia viestejä kunnosta on viime aikoina saatu. Testijuoksussa aika parani yli 13sec/km viime vuoden vastaavasta testistä, lisäks nää sprintti cupin osakilpailut näytti että vaikkei vielä olla miesten tasolla niin sitä kohti ollaan menossa. Kaikki näyttäs olevan hyvällä mallilla ja parhaani teen joka päivä. Sen on pakko riittää, enempäähän ei kukaan voi vaatia, en edes mä ite.

Hyvää alkanutta vuotta vielä kaikile! :)

-Jere