Ei mikään Muumileiri

Taas tässä kävi näin että on kulunut jo yli viikko siitä kun palasin leiriltä ja vasta nyt olen kirjottelemassa täällä. Nyt on kulunut jotakuinkin kuukausi kirjotuksista ja tällä viikolla olen ensi kertaa päässyt pysähtymään kotona. Eli kiirettä on pitänyt..

Mutta sitten itse asiaan eli leiriin.
Leiri oli mallia keskiviikosta keskiviikkoon Puolan Rumiassa sporttihotellin tarjoamissa puitteissa ja vuoden 2011 nuorten mm kisa maastoissa. (Tai ainakin lähellä niitä)

Puolassa oli suurehkot lämpötilan vaihtelut kun lämpimimpänä päivänä elohopea kipusi mukaviin +24°C asteeseen ja kylmimpänä päivänä vajosi sinne lähelle +5 ja tuuli puhalsi sen verran kovasti että kylmyys tuntui pakkas lukemilta. Yllättävää kyllä kaikki taisi pysyä tietojeni mukaan terveenä tai ainakin niin ettei mitään kovempaa tautuia tullut. Varustautuminen sekä jälki huollot oli siis hoidettu hyvin.

Kaikkinensahan leiri oli hyvinkin professionaalisesti järkkäilty ja käytännön asiat oli hyvin hyppysissä koutseilla ja huoltajilla. Päiväohjelmassa oli n. 30min aamulenkki stadikalla sisältäen vartin verkan sekä saman verran koordinaatioo ja juoksutekniikkaa. Aamupäivän eka suunnistus reeni oli varsin pian aamiaisen jälkeen noin klo 9 aamulla. Toinen harjoitus oli iltapäivällä siinä kello 15 paikkeilla. Kahtena päivänä ruuvailtiin vielä iltasella lamput otsalle ja lähdettiin yösuunnistamaan. Päivät meni hyvin reipasta vauhtia eikä ollut montaakaan tylsää hetkeä.

Hienoja maastojahan ne olivat; melkein kuin olisi puistossa juossut. Tosin penkkaahan riitti. Ainakin joissakin treeneissä. Mielestäni tänä vuonna oli valittu profiililtaan hieman matalampia maastoja jotta siellä pystyy juoksemaan eikä homma mee ihan konttaamiseksi. Yksi hienoimmista päivistä oli ehdottomasti piitsi päivä. Meitä oli kyllä vähän huijattu, sillä luulimme suunnistuksen tapahtuvan rantahiekassa dyynimaastossa, mutta maasto paljastuikin varsin nopeaksi kangasmaastoksi. Ei siinä mitään kyllä se sekin kelpasin ihan hyvin. Siellä tehtiin kaksi hyvää treeniä. Varmasti toinen unohtumaton treeni oli jälleen maineensa veroinen "Happomäki" viime vuonna melkein "Tappomäki" mutta tänä vuonna etuliitteenä happo ;) ideanahan tässä oli että vuoren rinnettä (mäen syrjää) täysillä ylös ja sieltä suunnistaen alas. Alarinteessä oli muutama rasti. Näitä oli viis kappaletta. Matkaa tästä treenistä kertyi n. 6.2km (noususumma lähes 500m) kun ottaa siirtymät pois ja siirtymien kera reipas 8km. Treeni oli suhteellisen raastava ja hapokas mutta hyvä. Kyllä tämä treeni kruunasi leirin. Vielä yksi unohtumaton treeni oli varmasti viimeisen päivän mustavalkokäyrä reeni. Kun suurin osa porukasta lähti edellispäivänä jäi muutama urheilija vielä yhdeksi päiväksi leireilemään. Ohjelmassa piti olla normi suunnistusta mutta käytimme radan jo aiemmin yösuunnistukseen joten hätä ratkasuna vedettiin hotellin tulostimella mustavalkosia karttoja viime vuoden happomäestä ja tehtiin siinä käyrä treeni. Harjoitus oli mielestäni hyvä eikä värien puuttuminen juuri haitannut. Harjoituksessa sattui varsin erikoinen tapaus kun erään rastin viereisessä kuopassa oli metsässä asuvan erakon rakennelma(hän asui siinä punkkerissa) ja tämä erakko ilmeisesti oli vienyt rastilipun viereisestä kuopasta ja poltti sitä kamiinassaan. Sen verran kärysi... Hän kyllä väitti ettei ole koskenutkaan lippuun ja epäili tuulen lennättäneen sen pois. Kummallista oli se että hän puhui parempaa englantia kuin kukaan "normaali kaupunkilainen".

Kaiken kaikkiaan leiri onnistui erinomaisesti ja jokaisen urheilijan asenne oli hyvä. Ehkä itsellä pari kertaa pinna paloi kun ei lippu haljennut mutta muuten hyvä asenne koko porukalla. Reissuun ei isompia hänksätyksiä mahtunut vaan kaikki sujui hyvin. Pari kertaa oli kyllä häikkää ravintolassa kun tarjoilija/kokki unohti valmistaa muutaman ateriat. Tästä hyvityksenä ravintola tarjosi kakkua ja muuta herkkua yhtenä päivänä. Harmi vaan kun osa oli yösuunnistamassa juuri silloin. No ei se meitä juurikaan haitannut kun sen verran herkkua tarjosi Puolan yökin ;). Leirin kovuus ja raskaus näkyi seuraavan viikonlopun Ankkuri- ja Silja-Rasteilla eikä oikeastaan kukaan leirillä ollut yltänyt omalle tasolleen. Se sallittanee tuollaisen leirin jälkeen.

Itselläni oli lauantaina siis SM maantie kisat jotka päättyivät keskeytykseen jonkinasteisen säärivamman vuoksi. Kyseessä saattaa olla ihan perinteinen penikkatauti tai sitten pieni tulehdus tai venähdys. Tilanne oli se että kolme kilometriä pystyi juoksemaan tosissaan mutta sitten jalka alkoi tuntua niin pahalta ettei ollut muuta järkevää vaihtoehtoa kuin jättää leikki kesken. Sunnuntain siljassa osallistumiseni oli kysymysmerkki mutta särkyläkkeen ja voiteitten, rasvojen ja geelien voimalla päätin kisaan kuitenkin lähteä. Sääri ei ollut paha juostessa mutta kipeytyi suorituksen jälkeen. Jalat oli aivan tyhjät jäin juosten lähes 8min... aivan järkyttävästi mutta leiri oli niin kova että ei mikään ihme. Maanantaina lepäilin. Tiistaina kävin koejuoksemassa seuran kansallisten pääsarja radan. Jalat tuntu hyvältä ei vielä täydessä iskussa mutta parempaa kuin sunnuntain siljassa. Keskiviikkona käväsin Lahden yökupin avauksessa. Letkajenkaksihan se meni ja nappasin kakkos sijan kolme ja puoli minuuttia keulaan. Oikein hyvä tiomila harjoitus. Torstai ja perjantai menee kevyen verkkailun merkeissä ja lauantaina on ohjelmassa Finn Spring kisat jossa juoksen nuorten mm näyttökisasarjassa. Uskon olevani hyvässä kunnossa joten on tärkeetä saada jalat ladattua hyviksi ja pää jäädytettyä. Uskon pystyväni hyvään suoritukseen siellä. Sunnuntaina ohjelmassa on samaisten kisojen viestit. Juoksen joko miesten sarjassa tai Alyhyessä riippuu miten väsynyt olen lauantain kisasta. 

Kevät on mennyt nopeasti ja kesä on jo ovella. Leirit ja treenit on sujunut todella hyvin, tästä on mielenkiintoista suunnata kohti kesän kisoja ja syksyn tärkeitä kisoja. 

Lopuksi vielä pari kuvaa Puolasta:

Mustavalkokäyrää viime vuoden happomäessä

THE Happomäki

Piitsiä

Puistoako?