Terve vaan kaikille!
Kirjotukset on nyt kirjoteltu ja eihän se menny nyt ihan niin kun strömssöössä.
Mullahan oli lukujärjestys tehtynä lukulomalle, mutta jo alkuvaiheissa totesin sen toimimattomaksi ja huonoksi. Vaihdoin plan B. Totesin senkin turhaksi ja huonoksi. Plan C. Eipä se silläkään lähteny rullaamaan oli plan D aika. No mutta lukulomahan tuli ja meni kun tämäkään ei toiminut. Loppu vaiheessa luin aika lailla pintapuolisesti ja se ikävä kyllä tulee näkymään mun tuloksissa. Empä voi olla tyytyväinen. Keskikastiin sijoittunee yhtä lukuunottamatta kaikki. Yks aine heiluttanee rimaa. Katsotaan putoaako vai jääkö telineisiin.
Kokemuksena kirjotukset oli loppupeleissä kyllä erittäin stressaava. Rauhottelin itteeni moneen otteeseen ja uskoin että selviän sen isommilta jännitystiloilta. Kirjotusten alettua homman nimi oli selvä. Öisin en saanut nukuttua ja päivisin en saanut luettua. No arvaahan sen ettei siinä hyvin käy.
No se niistä kirjotuksista, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni?
Perjantaina kääntyi sivu mun elämässä. Tällä hetkellä olen siis täyspäivänen urheilija! Kyllä. Urheilijan elämä alko kahden vuorokauden leirillä uuden taitokoutsini kanssa etelärannikolla. Leirin idea oli kattoo perusjuttuja haltuun, todeta vielä käytännön harjotuksissa mun heikkoudet ja sitten niiden kimppuun käytiin huolella. Uskon että leirin anti oli parasta mitä mun suunnistusuralla on ollut.
Perjantaina yösuunnisteltiin. Virheitä toki tuli mutta hyvin maltillisesti alettiin ottaan "uusia" juttuja mukaan. Eihän ne uusia ollut mutta sellasia elementtejä mitkä on puuttunut tekemisestä. Nyt opeteltiin suunnistuksen perusteita huolella. Leuka ylös ja tarkalla suunnalla rastiväliviivassa kiinni. Yöllä. Reeni opetti kyllä paljon, vaikkei ihan tuubiin mennytkään. Lauantai aamuna oli sitten multitaitoreeniä. Vähän käyrää ja väylää ja viivaa. Taas hyvin rauhallisesti toteutus mutta näiden kahden rauhallisen reenin jälkeen oma tunne suunnistuksesta parani. Tuntuu kun ois löytäny punasen langan. Iltapäivästä sitten oli vuorossa normi rataa ekat pari kilsaa verkkailua ja pään sekä jalkojen lämmittelyä. Kakkoselta seiskalle sitten lainassa ollut kypäräkamera käyntiin ja reippaammalla vauhdilla tää pätkä. Sit taas pari rauhallista väliä yks ihan pelkällä suunnalla ilman karttaa ja sieltä se lippu halkes. Sit maksimi veto niin sumeelle kun mahollista. Hyvin pysy homma hallussa toki ei mikään supervaikee väli ollu mutta kuitenkin piti maksimi vauhdissa suunnistaa. Sit taas pari rauhallista väliä ja sit taas hanat auki. Sit käytiin vielä kattomassa pummi paikka ja se mistä se lähti liikkeelle. Hyvä juttu tämä pummin uudelleen läpi käynti. Jeps. Illalla sit gps viivaa ja videoo apuna käyttäen analysoitiin meikäläisen hommia. Pienistä jutuista se on kiinni sen kuvan perusteella. Kompassia pitää kattoo ja mieluusti oikeissa kohdin... Sunnuntai aamuna sit vetelin taas kameran kanssa ja napsun kaks alle kisavauhdin, ehkä kolmekin mutta silti reippaammin. Hyvä rata ja reeni ja gps viiva kulkee lähes poikkeuksetta rastiväliviivan päällä. Jes! Iltapäivästä sit kävästiin vielä Hangossa kankaalla. Onnistunut reeni tämäkin vaikka ei aivan suunnassa pysynyt, mutta silti tarpeeks lähellä. Yli kympin radan kun survas vielä melkein kisavauhdilla niin oli kyllä makee lopetus leirille.
Aivan huippu hyvä tunne jäi viikonlopusta sen osalta että herääminen kyllä tapahtu ja uskon että suoritukset alkaa paraneen varsinkin kun "uutta" tekniikkaa pääsee vielä hioon kuntoon Puolassa huhtikuun alussa.
Kirjotusten aikaan unelmoin elämästä, mutta nyt elän unelmaa. Täyspäivästä urheilijan elämää!
-Jere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti