Hep!
Eilen oli siis kauan odottamani Hämeenlinnan kaupunkimaraton joka juhlavuotensa ja Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi kantoi nimeä Sibelius-maraton. Valmistautuminen oli puolittainen sillä mitään maraton valmistautumista en tehnyt vaan valmistauduin kisaan niin kuin mihin tahansa kilpailuun. Ajallisestihan kisa vastasi suunnistuksen pitkän matkan kisaa joten mitään ongelmaa ei sen suhteen pitänyt olla eikä myöskään ollut.
Lähtökiihdytyksessä jäin huonoihin asemiin mutta ladun levetessä alun sumpusta kohentelin asemia mukavasti. Huomasin n.400m kohdalla ettei kello lähtenyt käyntiin joten väliaikojen seuranta ei aivan täsmällistä olisi. Pian kuitenkin eräs mies huuteli että hänen on tarkoitus juosta koko maraton 4min/km vauhtia läpi joten iskeydyin hänen porukkaansa sillä oma taktiikkani oli juosta juuri 4min/km vauhtia niin pitkään kuin suinkin jaksaisin ja lopun sitten taistellen sitä vauhtia mitä pystyy.
Meillä oli hyvä ryhmä hieman alle 10hengen porukka jota tämä mies veti kellontarkalla aikataululla. Jossain hieman ennen puolta matkaa ajoimme toisen ryhmän kiinni. Ryhmä pyristeli noin kilometrin meidän peesissä kunnes jäi. Myös meidän alkuperäisestä ryhmästä alkoi porukkaa pudota siinä 10 ja 13kilometrin välillä. Lopulta 12.7km juomapaikan jälkeen olin kaksin kellontarkan miehen kanssa. Valmentajani kannusti reitin varrella juuri 12km kohdalla ja huutelin hänelle että aikataulussa ollaan. Kellontarkka mies uteli mikä on tavoitteeni. Kerroin hänelle tavoitteeni eli 4min/km mahdollisimman pitkälle. Hän totesi vain että hyvältä näyttää vielä.
12kilometrin kohta oli juoksun lopun kannalta ratkasevin kohta. Pallean kramppi aiemmin viikolla alkoi oireilemaan jälleen. Voimakas kipu kyljessä meinasi katkaista juoksun. Olin kuitenkin päättänyt taistella loppuun asti ja kellontarkan miehen tsemppaus ja vetoapu oli erittäin ratkasevassa roolissa sen suhteen etten heittänyt hölkälle.
Noin 15km kohdilla alkoi yksittäisiä selkiä tulla vastaan ja kellontarkka mies tsemppasi että tulee hyvä sijoitus jos vaan jaksan vielä muutaman kilometrin. Tuntui hyvältä laittaa itsensä tosissaan tiukille. 17km kohdalla alkoi väsy tulla. Juomapisteen jälkeinen kiihdytys tuntui pahalta. Sain kuitenkin lyötyä itseni miehen peesiin vielä. Hän tsemppasi jokaisen kilometritaulun kohdalla ja sanoi että ollaan edelleen 4minuutin vauhdissa. Lopulta jossain 19km kohdilla tiemme erkanivat kun hän jatkoi koko maratonin reittiä ja minä käänsin kohti maalia. Kiitin häntä vetoavusta ja toivotin tsemppiä loppumatkalle. Viimeinen rutistus tuntui erittäin pahalta ja vauhtikin laski viimeisellä parilla kilometrillä johkin 4.02-4.04min/km. Lopun hivuttava ylämäki tuntui raskaalta. Lopulta stadionille saapuessani aplodien saattelemana nautin joka solulla tunnelmasta ja tunsin onnistuneeni. Taktiikka oli täydellinen ja veturi "kellontarkka mies" oli mahtava. Hänen kannustuksensa ja apu oli aivan kertakaikkisen upeaa. Mies muuten juoksi koko maratonin hieman loppua kohden kiristäen ja sijoittuen lopulta upeasti toiseksi.
Kaikkinensa puolimaraton oli erittäin upea kokemus, sää oli hieno hieman lämmin kylläkin mutta hyvä silti. Kannustus reitin varrella oli hyvää ja yleisöä oli kerääntynyt mukavasti reitin varrelle. Omat huoltojoukot 15km kohdalla teki tehtävänsä hyvin ja ylimääräinen juomapiste siinä kohdassa tuli tarpeeseen. Vauhdinjako oli juuri oikea, veturi oli loistava ja oma vire ja fokus oli hyvä. Pelkkää positiivista sanottavaa siis kyseisestä tapahtumasta.
Olen nyt heinäkuussa juossut siis kolme juoksukisaa. 10kilometrin hölkkäkisan jossa juoksin ajan 37.01 vitosen ratakisassa ajan 17.35.16 ja puolimaratonilla ajan 1.24.31. Juoksukisat toimivat hyvinä harjoituksina kohti syksyn sm suunnistus kisoja. Olen tyytyväinen kaikkiin kolmeen sileän kisaan ja ilonen siitä että juoksu kulkee näinkin hyvin tässä kohtaa kesää. Nämä tulokset antavat potkua tuleviin treeneihin ja tästä on jälleen mukava jatkaa harjoituksia. Syksyn tavoitteet mielessä.
Puolimaraton aika: 1.24.31
Sijoitus miehet yleisessä 7.
-Jere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti