Joensuu-Jukola 2017

Hep hep!

Suunnistajan joulu tuli, oli ja meni. Mutta jälleen jäi unohtumattomasta viikonlopusta käteen muutakin kuin tyhjät lahjapaperit! Tällä kertaa pukinkontissa oli kovia paketteja Hissin nimellä varustettuna ;) tänä vuonna olen muuttanut näkökantaani kilpailuihin ja muuttanut hieman tärkeysjärjestystä. Koska ensimmäisenä pääsarja kautena ei lähtökohtaisesti meikäläisellä ole tsäänssejä SM kisoissa niinpä olen arvottanut tälle vuodelle Jukolan tärkeimmäksi kilpailuksi ja sitten 10Mila ja sitten SM kisat ja kansalliset kisat olen päättänyt vetää treeni mielessä. Totta kai kisana mutta kuitenkin niin, että selvästi parhaat tulokset tulevat tärkeistä kisoista!

Sitten itse aiheeseen eli katsaus siihen, miten kauden pääkisani sujui.

Viimeisen viikon työkuviot olivat sellaiset että alustavasti piti olla kolme yövuoroa. Sehän ei olisi ollut kovinkaan hyvä pohja tärkeelle kilpailulle ja sattaisi sotkea valmistautumista merkittävästi. Onneksi työkaverini ja pomoni olivat niin ymmärtäväisiä että sain sovittua viimeisen yövuoron teosta myöhempänä ajankohtana! Pääsin siis tiistaiaamuna viimeisestä yöstä.

Tiistain treeninä kävin tekemässä seuran treeneissä pitkät välit treenin. Harjoitus meni heikosti valvotun yön takia. Myös fyysinen vire oli hyvin alavireinen kuten oli viikonlopun Grano Gamesissa Tampereella. En ollut kuitenkaan huolissani sillä tiesin ajan riittävän siihen, että saan parhaan vireen esiin juuri oikeaan aikaan sunnuntaiaamuna. Keskiviikkona tein kaksi harjoitusta. Aamulla juoksin n. 45min aerobisen lenkin. Iltapäivästä sitten viimeinen kovempi treeni. Eli 2km verryttely jonka päälle n. 5km vk juoksua ja tämän jälkeen vielä 2x1000m vedot ja verryttelyt. Harjoitus oli aivan uusi mutta ihastuin siihen heti! Juoksu oli herkkää kevyttä nautinnollista! Viimeinen tonni meni aikaan 3:18 alle anakynnyksen juostuna.

Torstaina jouduin olemaan juoksematta kiireisen aikataulun takia. Tiesin ettei se haittaisi. Kelikin oli kuuma. Illan suussa lähdimme ajamaan kohti Joensuuta. Liikuimme matkailuautolla. Matka sujui mukavasti ja Joroisilla pistimme auton parkkiin ja kävimme nukkumaan. Yö oli varsin rauhaton jatkuvan liikenteen vuoksi. Nukuin huonosti.

Matka jatkui perjantai aamuna jo ennen klo 8 ja määränpäänä oli Eno, jossa kilpailut järjestettiin tänä vuonna. Saavuimme Enoon n. klo 10 aikaan. Päivän aikana tutustuin kilpailukeskukseen sekä kulutin aikaa autolla. Iltapäivällä suoritin muuton matkailuautolta kohti seuramme tukikohtaa kilpailukeskuksen lähelle. Käytössämme oli iso omakotitalo ja sen suuren suuri piha-alue. Ykkös joukkueet saivat sisämajoituksen ja muut sitten nukkuivat ulkona teltoissa. Myös seurateltta studioineen pystytettiin pihapiiriin. Tukikohdalta oli matkaa kilpailukeskukseen n. 300m joten sijainti oli erinomainen!

Perjantai iltana kävimme vielä treenimaastossa harjoittelemassa. Harjoitus oli ihan hyvä, mutta oma suoritus ei ollut sujuva ja se sai olon hieman epävarmaksi.

Lauantai päivä “jouluaatto”. Aamupäivällä kävin kiertämässä kilpailukeskuksessa ja ostoksilla. Loppu päivän vietin pitkälti sisällä majoituksessamme, koska ulkona oli kova helle ja halusin välttää auringossa oloa. Venlojen viestin lähdön kävin kuitenkin katsomassa ulkona, muuten olin sisällä. Illalla kävimme vielä verryttely lenkillä. Illalla pidimme joukkuepalaverin ja tunnelma oli rento mutta joukkueen jäsenet vaikuttivat hyvin keskittyneiltä ja latautuneilta.

Joukkue

Viesti lähti liikkeelle klo 23.00 katsoin lähdön tv:stä. Odotin vielä avaajamme ensimmäiseen väliaikaan, koska halusin tietää miten kilpailu lähtee liikkeelle… No avaajamme aloitti sen verran hyvin, että uni ei tullutkaan. Ei sitten millään. Pyörin vain. Päätin vilkaista väliaikoja. Sijoituksemme parani koko ajan. Siinä vaiheessa tiesin että kisa tulee menemään joukkueelta hyvin! Kakkos osuudella tapahtui sitten jotain mitä en osannut odottaa. Sijoituksemme alkoi nousta vaikka ensimmäisessä vaihdossakin se oli hyvä, 29. Lepäilin makuulla mutta uni ei edelleenkään tullut. Kakkos osuus saapui vaihtoon huippusijalla, 16. Kun kolmas osuus lähti metsään oli minun aika herätä ja alkaa valmistautumaan omaan osuuteeni. Herätys sujui ongelmitta, sillä en nukkunut silmäystäkään. Kello oli n. 2.30 vaihdoin vaatteita ja seurasin väliaikoja. Sijoituksemme putosi odotetusti.

Verryttelyt sujui hyvin, tein hieman lyhyemmät verkat kuin yleensä. Mutta silti riittävän pitkät ja laadukkaat. Olin itse siis 6. Osuudella. Pääsin matkaan sijalta 60. N. 15sekuntia ennen minua metsään suuntasi huippuseura Halden SK:n kakkos joukkueen viestinviejä. Muita ei ollut lähellä edessä eikä takana. Tiesin että on juostava raivokkaasti Haldenin mies kiinni ettei tarvitsisi tehdä hommia metsässä yksin. Sainkin kaverin kiinni jo heti K pisteen jälkeen. Alku lähti hyvin liikkeelle. Suunnistus oli sujuvaa ja fyysisesti olin juuri sillä alueella että sitä vauhtia jaksan, mutta en tiedä miten pitkään. Vauhti kuitenkin pysyi hyvänä aika pitkään ja myös oloni oli vahva. Pää pysyi mukana hyvin. Kaksi nukahdusta tuli, mutta onneksi toinen oli helpolla polkuosuudella joten ei mitään dramaattisempaa. Luulin juoksevani eri polkua ja sitten kun polun mutkat olivat väärin päin olin hieman hukassa. Tilanne oli kuitenkin hallussa. Haldenin mies veti, vauhti oli tasaista kovaa. Paikoin olisin itse pystynyt juoksemaan kovempaakin, mutta meno ei olisi ollut yhtä sujuvaa. Tiheellä alueella Haldenin kaveri päästi minut välillä vetohommiin. Väli oli haastava eikä juoksu-uraa juurikaan ollut. Eteneminen oli hidasta ja minulla oli vaikeuksia pitää suunta. Siinä tuli toinen nukahdus. Päästin Haldenin ohitseni ja rasti löytyi sujuvasti.

Vauhti pysyi hyvänä edelleenkin. Huomasin että oli tulossa pitkä väli. Siinä kohtaa avasin suuni ja sanoin norjalaiselle että vedä sinä seuraavalle niin minä koitan löytää pitkälle välille optimi reitin. Tämä sopi Haldenin ukolle. En kuitenkaan saanut mitään kiertävää järkevää valintaa löydettyä joten väli oli juostava suoraan. Kun lähestyimme niittyä entisen vanhainkodin lähellä, aloimme saavuttaa aiemmin lähteneitä Paimion kakkos joukkuetta sekä Stora Tuna kakkosta. Nopeat hörpyt juomapisteellä ja sitten pitkä tasanen veto päälle ja saimme edellä mainitut joukkueet kiinni. Avokallio rinteillä oli vielä hajontaa mutta porukka oli koossa hajontojen jälkeen. Olimme saavuttaneet myös Södertäljen kakkos joukkueen. Juoksimme raivolla viimeisiä välejä. Toiseksi viimeiselle rastille polulta loikatessani jalat löi pahaan kramppiin ja jouduin antamaan periksi ja päästämään letkan karkuun. Onneksi vasta niin lopussa. Vaihtoon saavuin sijalla 57. Täydet mahdollisuudet olisi ollut sijaan 51. No, näin tällä kertaa. Ankkurillamme oli pienoisia vaikeuksia, mutta hän klaarasi osuutensa kohtuullisesti ja maaliin tulimme upealla sijalla: 58! Se sivuaa seuran parasta sijoitusta (Kytäjä 2010)  2010-luvulla! Kaikkinensa hyvä hallittu suoritus nuorelta joukkueeltamme. Selvisimme pienillä virheillä haastavassa maastossa.

Oma suoritukseni oli erinomaista hipova. Taktisesti olin viisas. Juoksin alussa Haldenin kiinni ja sen jälkeen omaa työtä tehden hyödynsin norjalaista. Juuri niin kuin älykäs viestisuunnistaja tekee! En tehnyt suurempia virheitä ja lopun kramppeja lukuunottamatta fyysisesti oli ehdottomasti parhaita päiviä 10Milan jälkeen. Juuri niin kuin pitikin. Olin omalla 6. osuudella (11km) koko porukan 47. nopein! Se osoittaa myös että tein ehdottomasti yhden elämäni parhaimmista vedoista juuri silloin kun pitikin! Olen osuuteeni tyytyväinen ja vaikka hieman jäikin harmittamaan se 6 miehen karkaaminen lopussa niin nostin silti joukkueen 60 parhaan joukkoon.

Tästä jäi sopivasti nälkää tuleville vuosille ;)

Tässä vielä linkkejä tuloksiin ja omaan gps viivaani! 

Tulokset: http://results.jukola.com/tulokset/fi/j2017_ju/kilpailijat/75/

Väliajat: http://results.jukola.com/tulokset/fi/j2017_ju/kilpailijat/75/6/

GPS: http://www.hameenlinnansuunnistajat.fi/doma/show_map.php?user=jere&map=382

 -Jere

10MILA hurmoksesta paniikkiin

Tämä on tositarina siitä, miten paljon valmistautumisella on väliä suunnistussuoritukseen, mutta miten pieni ulkoinen häiriötekijä voi pilata hyvän suorituksen ja muuttaa sen elämästä taisteluksi!

Kaikki alkoi tiistaina, eli neljä päivää ennen kilpailua. Silloin sain tietää, että juoksen 2.osuuden lauantai-iltana kevään suurviestissä 10MILAssa Göteborgissa. Olin alustavasti valmistautunut kolmanteen osuuteen eli 7km yöosuuteen. Kakkos osuus tarkoitti matkan pitenemistä viidellä kilometrillä eli osuudella oli pituutta se 12km ja yöllä mentiin. Osuuden muutos tarkoitti myös sitä, että oli valmistauduttava siihen että pääsen metsään aivan kärjen tuntumassa, olihan avaajamme rutinoitunut viestialottaja joka on tullut ensimmäiseen vaihtoon lukuisia kertoja kärkiletkassa ja vyöltä löytyy mm. Nuorten MM hopeaa juuri viestistä ja vieläpä samoista maastoista missä lauantain kilpailu käytiin.

Keskiviikkona aloitin nestetankkauksen. Kevyesti, ettei tankkauksen ajoitus mene pieleen. Kävin tekemässä suunnistus harjoituksen, joka meni heikosti. Yritin juosta kevyesti, mutta senpä vuoksi suunnistus ei sitten pysynytkään kuosissa. Illalla en meinannut saada unta, kun mietin vain sitä kuinka tulen pääsemään kärkiporukoissa metsään.

 Torstaina oli aamulla korkeakoulujen esivalintakoe, joten sain ajatuksia muualle. Kokeen jälkeen alkoi pakkaus ja nestetankkausta lisättiin. En juurikaan ajatellut itse kilpailua torstaina. Illalla lähdimme bussilla liikkeelle kohti Turkua, josta laivalla Tukholmaan. Laivalla kävin syömässä kotiruokaa. Eli perunamuusia ja lihapullia :D

Perjantaina aamusta aloitimme matkanteon bussilla kohti Göteborgia. Kiire ei ollut. Urheilujuoma tankkausta kevennettiin ja siirryttiin vesitankkaukseen. Matka oli pitkä mutta meni joutusasti nukkuessa ja kilpailukarttaa tutkiessa. Tein yhteensä ehkä noin kolmisen tuntia mielikuvaharjoittelua kisakartalla. Perillä pelipaikoilla olimme siinä iltapäivä kolmen kieppeillä. Silloin oli mahdollisuus käydä mallisuunnistus, mutta rankan vesisateen vuoksi kulutin parin tunnin treeni ajan bussissa. Majoitukseen päästyämme levittelin kamat ja lähdimme Arin ja Manun kanssa lenkille. Juoksu tuntui erittäin raikkaalta. Nukkumaan menimme ajoissa.

Lauantaina aamusta menimme kisapaikalle laitoimme seurateltan pystyyn ja lähdimme mallisuunnistamaan. Mallisuunnistus meni aikalailla niin kuin ajattelin ei isoja pummeja mutta pientä hakemista ja totuttelua karttaan… Mallisuunnistuksen jälkeen söimme lounaan kisapaikalla, jonka jälkeen sitten lähdimme takaisin majoituskoululle. Siellä aloimme viritellä varusteita yön kisaa varten valmiiksi. Koululla otimme joukkuekuvan ja kävimme vielä läpi viestin kulkua. Kaikki merkit viittasi siihen että pääsen kärkiletkassa metsään. Yksi taktinen kysymys valmentajalleni kuului: jos lähden kärjessä metsään niin vedänkö letkan mukana ylivauhtia jyrkän ylämäen ylös, mikä oli heti lähdön jälkeen vai otanko kävely askelia jos tarvitsee? Ohje oli että tilanteen mukaan…

Illalla kahdeksan aikaan suuntasin kisapaikalle valmistautumaan omaa osuutta varten. Arvioitu vaihtoaika oli klo 22.03. Tein hyvät alkuverkat ja menin teltalle kyselemään miten meidän aloittajalla menee. Ei mennyt vahvasti ekaan (3,2km) väliaikaan jo 6,5min perässä kärkeä. Tiesin että toiveet kärkikahinoissa lähtemiseen voi unohtaa ja alkaa keskittyä yksin taivaltamiseen. Otin aika rennosti vaikka kyllähän tilanne harmittikin, olisihan se ollut hienoa lähteä kärkiporukoissa taistelemaan.

Aloittajamme tuli vaihtoon reilut 17min kärjen jälkeen sijalla 130. Tilanne oli todellakin erilainen mihin olin valmistautunut. Lähdin kuitenkin tekemään omaa työtä ja huomasinkin hyvin pian että olen flow tilassa. Juoksin ja suunnistin ilman vaikeuksia. Rastit putoili yksi kerrallaan ja homma oli nautinnollista ja tuntui jopa helpolta. Puolimatkaan eli 6,2km väliaikaan olin jäänyt kärjelle vain 2.37min eli erittäin vähän omaan tasoon nähden! 6-9km väliaikojen välissä karkasin letkalta jonka keulissa olin alkumatkan taivaltanut. Aloin saavuttaa seuraavaa letkaa ja juoksin ihan hurmoksessa lamppuja kiinni. Sitten tapahtui jotain odottamatonta, mikä sai aikaan pienen paniikin ja rikkoi mahtavan flow tilan. Juoksin suon reunaan ja suolle ja putosin kainaloita myöten suonsilmään. Tilanne vaikutti erittäin vakavalta joten huusin samantien apua! Ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Karttakin repesi. Sain kumminkin kammettua itseni kuin ihmeen kaupalla suht nopeasti kuivalle maalle ja pääsin jatkamaan matkaa. Letka jonka juuri olin saavuttamassa pääsi karkuun. Lähestyin seuraavaa rastia ja kartta oli revennyt juurikin rastin kohdalta. Oli vaikeuksia saada selkoa mitä rastin ympärillä oli. Tulin hyvin kohti rastia mutta noin sata metriä ennen rastia jäin seisomaan paikalleni kun en kertakaikkiaan vaan tiennyt mihin päin kun en saanut kartasta selkoa repeämän takia.

Perästä tuli sama letka miltä olin aiemmin karannut. Sain neuvoa sitten heidän rastilta että mihin päin omani on. Loppu tuli sitten hyvin vaihtoon. Nostin sijoituksemme 100 pintaan. Tavoittemme maalissa oli 70 joukossa joten tein tärkeän noston loppu yötä ajatellen.


Loppuyö sujuikin sitten nousujohteisesti yhtä osuutta lukuunottamatta. Olimme nousemassa tavoitteeseemme kunnes yksi mies epäonnistui rankasti ja putosimme jälleen 100 sijan tuntumaan… Loppusijamme oli sitten 92.

Tein valtavan työn henkisellä puolella valmistautuessani kärkiletkoissa taisteluun, ja se kannatti. Yhtä väliä lukuunottamatta juoksin uskomattomassa hurmoksessa ja suunnistukseni vaikeassa maastossa sujui hyvin. Suohon uppoaminen oli kuitenkin hyvin pysäyttävä kokemus kirjaimellisesti. Vasta maanantaina tietynlainen shokki tila tuli päälle kun adrenaliini ja väsymys helpotti ja ymmärsin tilanteen vakavuuden.


Loppu hyvin, kaikki hyvin! Mutta tarinan opetus lienee se ettei koskaan voi varautua kaikkeen ja tilanne voi vaihtua nopeasti hurmoksesta paniikkiin!! On kumminkin pysyttävä rauhallisena ja toimia eikä jäädä tuleen makaamaan!

Tässä linkit tuloksiin ja omaan gps viivaani. :)


https://eventor.orientering.se/Events/ResultList?eventId=14802&organisationId=1518


http://www.hameenlinnansuunnistajat.fi/doma/show_map.php?user=jere&map=360


Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

-Jere

Kesää kohti

Heip!😎

Paljon on tullut kysymyksiä blogin tilasta, olemassaolosta ja siitä miksi en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Vastauksia kysymyksiinne saanette tässä tekstissä!

Tosiaan joulukuun puolivälissä koitti varusmiespalveluksen päättyminen ja reservin aika. Siitä tähän päivään saakka on ollut ylä- ja alamäkeä. Aluksi harjoittelun piti olla maltillista jotta kroppa pysyy mukana lisääntyvässä harjoitusmäärässä. Kun kaikki alkoi sujua lisättiin määrää. Kroppa toimi hyvin ja kesti kuormaa. Harjottelu oli omasta mielestä hyvää, vaikka aivan balanssissa ei kaikki selvästikkään ollut. Kun paine taloudellisella puolella alkoi kasvamaan oli nöyrryttävä ja etsittävä töitä. Täysipäiväinen urheileminen sai jäädä. No onneksi tärppäsi ja sain töitä ja taloudellisen puolen balanssiin. Työ kumminkin on vuorotyötä joten kyllähän se vääjäämättä vaikuttaa harjoitteluun. Oli jälleen haistelun ja tunnustelun aika miten kroppa jaksaa kokonaiskuormitukseen tulevia muutoksia. Oli kevennettävä. Sitten taas muutama laadukas viikko kunnes sitten flunssa iski pahemman kerran. Ilmeisesti osallistuminen reserviläisenä Oltermanni hiihtoon ja vuorotöiden tuoma rasitus ja siihen alle vielä kova määrä viikko heikensi vastustuskykyä ja tauti pääsi kroppaan jylläämään. Nyt pikkuhiljaa siis herättelen toiveita harjoitteluun palaamisesta. Vielä päivä tai kaksi on levättävä rajun yskän ja rööreihin kerääntyneen liman takia...

Summa summaarum, on ollut paljon muutoksia ja niihin reagoiminen ja hetkessä eläminen on vaatinut sen verran huomioo ettei ole tullut kirjoteltua tänne. Nyt tilanne kumminkin alkaa normalisoitua ja rauhoittua, ja hyvä niin! Painoa olen saanut pois kevään aikana 3kg, mikä tarkoittaa että on jälleen hieman mukavampi juosta kun jaksaa liikuttaa tossua hieman erilailla kun esimerkiksi syksyllä. Mikään ongelma paino ei sentään ollut eikä se ole sitä nytkään. Mutta selvästi treeni alkaa näkyä ja tuntua kropassa . Nyt peiliin katsoessa tunnistaa urheilijan. Syksyllä peilistä kurkisteli jonkunsortin kuntoilija.

Alle viikko kevään pääleiriin Ahvenanmaalla! Ja ekat kisatkin odottavat aivan nurkan takana. Kolmen viikon päästä se alkaa, eka pääsarjakauteni! 😊


-Jere

347- ohi on!

Jees!

Vuoden varusmiesaika on nyt ohi, kun tänään palautettiin viimeisetkin varusteet, saatiin palvelustodistus sekä sotilaspassi kouraan.

Tämän päivän olen miettinyt ja katsellut kulunutta vuotta taakse päin. Olen miettinyt mitä tein oikein, mitä väärin, mitä hyvin ja mitä huonosti. Olen käynyt mielessäni läpi varusmiespalveluksen ja nyt illalla tätä kirjoittaessani voin todeta, että vuosi oli unohtumaton. Koin monen monta upeaa asiaa ja sain uusia upeita kavereita!

Siviilipuolen urheilut oli mitä oli, mutta saavutin silti jotain suurta. Jotain erilaista. Pärjäsin sotilaiden kisoissa niin suunnistuksessa, partiosuunnistuksessa, ampumasuunnistuksessa, hiihdossa, partiohiihdossa kuin myös maastojuoksussa. Saavuttaen (ainakin) kolme mitalia varuskunnan kilpailuista sekä kolme palkintoa sotilaiden sm kilpailuista. Ylenin varusmiesaikana. Useammankin kerran. Sain kiitosta monelta eri taholta, koin että olin hyvin pidetty ihminen ja johtaja. Vielä toiseksi viimeisenä päivänä sain kotiuttamisjuhlassa tunnustuksen kun muutaman muun kanssa meikäläinen palkittiin esimerkillisestä palveluksesta maanpuolustusmitalilla. Lisäksi palvelustodistuksen yleisarvosana oli "kiitettävä".

Totta tai tarua, mutta varapäällikkö saatteli meikäläisen reserviin sanoilla: "sitä palkintoa ei ihan joka miehelle myönnetä, olit yksi kaikkien aikojen parhaista toimisto aliupseereista täällä(koululla)"

Vaikka tämä päivä onkin tietyllä tapaa hieno ja ainutlaatuinen niin sen sijaan että olisin juhlinut kotiutumista niin kuin monet muut, olen pyhittänyt päivän perheelle. Olemme juoneet kahvit, syöneet ja jutelleet palveluksesta. Olen myös miettinyt niin kuin totesin jo aiemmin. Olen tullut tulokseen, minkä toki tiesin, mutta jonka koin itse nyt varusmiespalveluksessa usein. Sen että se mitä tekee kannattaa tehdä täysillä ja oikealla asenteella. Millään ei voi olla paras kaikessa, eikä edes välttämättä hyvä kaikessa ainakaan samaan aikaan mutta kaikki mitä tekee nii tekee sitten täysillä. Se palkitsee lopulta. Kun on nöyrä ja tekee arkiset perusasiat hyvin niin silloin on hyvät lähtökohdat ihan kaikkeen.

Kiitos kaikille palvelustovereille kuluneesta vuodesta. Kiitos kouluttajat ja henkilökunta! Kiitos perheelle ja valmentajalle ja muille taustajoukoille, jotka olette olleet kärsivällisiä ja auttaneet palveluksessa parhaanne mukaan!!

-JK

Mitä seuraavaksi?

Noniin!

Ismo Leikolan mielestä suomen kielen tärkein ja paras sana koska se sopii joka paikkaan. Myös tämä teksti oli mukavan helppo aloittaa sanalla noniin. 😄

Mutta sitten itse asiaan. Intti on viittä vaille suoritettu. Vuosi on ollut mahtava ja opettavainen monelta kantilta katsottuna. Mutta mitä seuraavaksi? Kaksi ja puoli viikkoa jäljellä. Sen jälkeen alkaa jälleen uusi aika elämässä. Olen pyöritellyt asioita ja kuvioita koko syksyn mielessä; keskustellut itseni, valmentajani sekä muiden taustajoukkojeni kanssa ja tullut päätökseen joka ei ole helppo eikä välttämättä järkevin päätös mutta jonka olen kuitenkin tehnyt.

Aloitan joulukuun 16. päivä panostamisen suunnistukseen ja urheiluun sata lasissa. Olen ovet ja ikkunat auki mahdollisille töille, sillä eihän täysi päiväinen urheileminen ole millään tavalla taloudellisesti kannattavaa. Mutta nyt saattaa olla viimeinen tilaisuus ottaa isompia steppejä kohti kärkeä, joka on aina ollut oma unelma ja tavoite. Tiedän ja tiedostan riskin ja olen varmasti monen mielestä täysi idiootti, mutta jos aikoo tavotella jotain suurta, on uskallettava ottaa riskejä. Urheileminen on kuin olisi yrittäjä. Pitää olla rohkea, määrätietoinen eikä saa pelätä ottaa riskejä. Näen tämän mahdollisuutena ja tilaisuutena. Panostan täysillä urheiluun tämän harjoituskauden ajan. Keväällä aion hakea opiskelemaan, mutta se ei tarkoita sitä että lopettaisin unelmani tavoittelun. Ei! Mutta ennen opiskeluita aion tehdä oikeasti parhaani epäonnistumisenkin uhalla sen eteen että kehityskäyräni ottaisi selvän suunnan ylöspäin.

Odotan intin päättymistä innolla, jotta pääsen tekemään sitä mistä pidän ja tavotteleen unelmaani. Mutta ennen sitä nautin viimesistä palvelusviikoista. 😉

-J

Kausi 2016

Morjesta kaikille lukijoille!

Jälleen on kausi paketissa ja on aika katsoa hieman taakse, mutta ennen kaikkea tulevaan!

Kauteen lähdettiin vähin odotuksin. Sovimme valmentajani kanssa että harjoittelu toteutetaan tällä kaudella olosuhteiden ja voimien mukaan. Edessä oli vuosi armeijassa.

Pohjia kauteen taottiin viime syksynä noin kolme kuukautta täysipäiväisesti. Asuin silloisen tyttöystäväni luona Keski-Suomessa ja keskityin harjoitteluun täysillä. Satsasin, panostin ja nautin. Kiersin Keski-Suomen yösuunnistus tapahtumia hyvällä menestyksellä. Sain oppia ja sparrausta maajoukkuemiehiltä ja naisilta. Treenasin muutenkin paljon määrällisesti ja laadullisesti oli tekemisen meininki. Kolmen kuukauden satsaus kannatti sillä armeijaan mentyäni sairastelin erittäin rajuja kuumetauteja usean viikon ajan ja harjoittelu todellakin oli jäissä koko tammikuun mutta myös helmikuun.

Ei edes tullut mieleeni harjoitella, sillä kaikki energia ja aika meni toipumiseen ja inttijutuissa mukana pysymiseen. Olin sairaana enemmän kuin terveenä. Saapumiserän johtaja tokaisi, että hyvällä sotilaalla on matkassa hyvää tuuria, mutta ehkä meikäläisestäkin saadaan vielä hyvä sotilas, viitaten jatkuvaan sairasteluun. No, hyvä sotilas tai ei mutta niin vain pääsin aliupseerikurssille ja siitäkin eteenpäin on menty.

Keväällä yritin jotain harjoittelun kaltaista räpeltää ja puuhastella. Ei mitään jatkumoa tai ohjelman mukaan tekemistä, mutta vähän lenkkiä. Kilpailin keväällä erittäin vähän. Sm keskimatkalla karsinta meni ihan kohtuullisesti, mutta heikentyneet kestävyysominaisuudet aiheutti ongelmia finaalissa ja se menikin penkin alle, lisäksi kolautin jalkani erittäin rajusti. Ensimmäinen kunnon vamma. Sain kepitkin. Jälleen paussia treeneistä. Kesällä aloin kilpailla enemmän kun hommat intissä helpottu.

Syksyn sm kisoihin oli pientä toivoa kunnon löytymisestä. Pitkä matka tuli liian nopeasti en päässyt hyvään kuntoon ennen sitä. Sprintti ja viesti olivat juuri oikeaan aikaan sain kunnon viriteltyä kauden parhaaseen terään ja sprintin karsintahan sujuikin mallikkaasti. Finaalissa sitten oli jälleen ongelmia eikä sijoitus ollut kovinkaan hyvä. Toki viime kaudella jäin b-finaaliin sprintissä joten parannusta siinä suhteessa oli paljon. Viesti meni ihan kohtuullisesti. Olin ankkuri ja jouduin yhteislähtöön mutta suoritus oli hyvä.

Sm yöhön oli suuret odotukset. Olinhan vuotta aiemmin tahkonnut kolmisen kuukautta tyyppimaastoja ja oppinut suunnistuksen keskisuomalaisessa metsässä ja maastossa. Suoritus oli jälleen hyvä mutta se ei riittänyt hyvään sijoitukseen. Olin pettynyt. Vihainen, allapäin. Olin epäonnistunut kilpailussa johon olin valmistautunut ja johon lähdettäessä oli hyvä tunne niin fyysisestä kunnosta, kuin suunnistustekniikasta kyseisessä kilpailussa.

Sm yön jälkeen tuntui kuin kausi olisi päättynyt, se olisi päättynyt pahaan pettymykseen. Onneksi oli vielä yksi merkityksellinen kisa jäljellä. Sm erikoispitkä matka. Kilpailu, johon sanoin ennen kauden alkua että panostan ja joka on tämän kauden pääkisa. Kisaa sen kummemmin perkaamatta totean vain ettei tulos tyydyttänyt.

Kun katson vuotta taaksepäin voin huokaista helpotuksesta. Vaikea ja raskas kausi on vihdoin ohi. Sairastin kuluneena kautena eniten mitä koskaan, kärsin jalka ja selkävaivoista. Harjoittelin suurimman osan kaudesta ilman treeniohjelmaa, tarkoituksella. Kaikki nämä seikat huomioiden ei ole syytä olla pettynyt kauteen. Tuo oli se taso johon ylsin ilman harjoittelua sairauksien ja vammojen keskellä.

Vuosi on opettanut paljon ja avannut silmiä monenkin asian suhteen. Oivalsin kokonaisuuden merkityksen. Sen lisäksi että säännöllisellä ja tavoitteellisella harjoittelulla saadaan aikaan hyviä tuloksia ja hyvä kunto, niin myös ehkäistään vammoja ja sairauksia. Ennen tätä kautta en ole kärsinyt oikeastaan mistään isommista vaivoista tai ole ollut sairaana joten ne asiat ovat olleet minulle itsestään selviä. Enää näin ei ole vaan ymmärrän nyt omakohtaisten kokemusten myötä mitä merkitystä harjoittelulla, ravinnolla ja riittävällä levolla on.

Tässä tekstissä pureuduin kuluneeseen kauteen, mutta lähiaikoina minulla on kerrottavaa myös tulevasta. Pysykää siis kuulolla! 😉

-Jere

Superkompensaatio

Heii!!

Superkompensaatio. Hieno keksintö! Ja mielenkiintonen asia. Paljon pitkiä kisoja sm pitkien jälkeen, tai sillon ne sm pitkät ja sotilaiden kisat vei miehen monttuun ja tilanne oli jopa huolestuttava. Onneksi tuo mahtava superkompensaatio tuli kylään.

Sm sprintin karsinta viime lauantaina oli ensimmäinen todellinen osotus superista. Lähes lasketellen hyvä juoksu ja paikka finaaliin oli taattu. Finaalissa sitten kone yski enkä saanu annettua kaikkeeni ja suunnistuskin tökki pahemman kerran. Sijoitus sm sprintissä oli 23 tai 24.

Seuraavan päivän viestissä juoksin pääsarjassa. Ankkuriosuutta. Suunnistus suju ja vire oli erinomanen pääsi jopa liiskaan. No lopussa 4-5min virhettä mutta selkeesti suunnistuskin menossa parempaan suuntaan. Joukkueemme loppusija oli 40. 67 joukkueen viestissä.

Tiistaina juostiin Hattulassa aluemestaruus yö. Juoksin miesten sarjassa. Jälleen loisto vire ja vartin suunnistuksen jälkeen olin keulapaikalla. No suorituksen kestäessä 50min ei riitä että vartin kohdalla johtaa... Yksi huono tökkivä toteutus ja lopussa pari minuutin virhettä pudotti tuloslistalla 7.sijalle.

Lauantaina, eilen siis, juostiin Vaajakoskella, Keski Suomessa, yösuunnistuksen suomenmestaruuksista. Oma suoritus oli hyvä ja hallittu vaikka pientä virhettä parilla rastilla tuli. Tällä kertaa oma kohtuu hyvä suoritus riitti vasta sijalle 20. Eroa n.3min palkintosijoihin ja n.5min 5.sijaan. Pienet asiat ratkaisi eilen ja tällä hetkellä takki on aika tyhjä. Olen hyvin hyvin pettynyt.

Jos jotain hyvää hakee niin suunnistus alkaa oleen jo tyydyttävällä tasolla ja kunto on hyvä. Lisäksi oma kauden pääkisa on vielä tulossa. Suomalaisten urheilijoiden suosituimmat ja yleisimmät kommentit asian tiimoilta: "Nyt pidetään kunto sitä varten hyvänä ja pysytään terveenä. Ei kai tässä muutakaan voi. Uutta matoo koukkuun vaan, taas kerran..."

Ehkä vielä joskus on munkin vuoro onnistua.

"Enemmän reenii läski"
-Jere