Morjesta kaikille lukijoille!
Jälleen on kausi paketissa ja on aika katsoa hieman taakse, mutta ennen kaikkea tulevaan!
Kauteen lähdettiin vähin odotuksin. Sovimme valmentajani kanssa että harjoittelu toteutetaan tällä kaudella olosuhteiden ja voimien mukaan. Edessä oli vuosi armeijassa.
Pohjia kauteen taottiin viime syksynä noin kolme kuukautta täysipäiväisesti. Asuin silloisen tyttöystäväni luona Keski-Suomessa ja keskityin harjoitteluun täysillä. Satsasin, panostin ja nautin. Kiersin Keski-Suomen yösuunnistus tapahtumia hyvällä menestyksellä. Sain oppia ja sparrausta maajoukkuemiehiltä ja naisilta. Treenasin muutenkin paljon määrällisesti ja laadullisesti oli tekemisen meininki. Kolmen kuukauden satsaus kannatti sillä armeijaan mentyäni sairastelin erittäin rajuja kuumetauteja usean viikon ajan ja harjoittelu todellakin oli jäissä koko tammikuun mutta myös helmikuun.
Ei edes tullut mieleeni harjoitella, sillä kaikki energia ja aika meni toipumiseen ja inttijutuissa mukana pysymiseen. Olin sairaana enemmän kuin terveenä. Saapumiserän johtaja tokaisi, että hyvällä sotilaalla on matkassa hyvää tuuria, mutta ehkä meikäläisestäkin saadaan vielä hyvä sotilas, viitaten jatkuvaan sairasteluun. No, hyvä sotilas tai ei mutta niin vain pääsin aliupseerikurssille ja siitäkin eteenpäin on menty.
Keväällä yritin jotain harjoittelun kaltaista räpeltää ja puuhastella. Ei mitään jatkumoa tai ohjelman mukaan tekemistä, mutta vähän lenkkiä. Kilpailin keväällä erittäin vähän. Sm keskimatkalla karsinta meni ihan kohtuullisesti, mutta heikentyneet kestävyysominaisuudet aiheutti ongelmia finaalissa ja se menikin penkin alle, lisäksi kolautin jalkani erittäin rajusti. Ensimmäinen kunnon vamma. Sain kepitkin. Jälleen paussia treeneistä. Kesällä aloin kilpailla enemmän kun hommat intissä helpottu.
Syksyn sm kisoihin oli pientä toivoa kunnon löytymisestä. Pitkä matka tuli liian nopeasti en päässyt hyvään kuntoon ennen sitä. Sprintti ja viesti olivat juuri oikeaan aikaan sain kunnon viriteltyä kauden parhaaseen terään ja sprintin karsintahan sujuikin mallikkaasti. Finaalissa sitten oli jälleen ongelmia eikä sijoitus ollut kovinkaan hyvä. Toki viime kaudella jäin b-finaaliin sprintissä joten parannusta siinä suhteessa oli paljon. Viesti meni ihan kohtuullisesti. Olin ankkuri ja jouduin yhteislähtöön mutta suoritus oli hyvä.
Sm yöhön oli suuret odotukset. Olinhan vuotta aiemmin tahkonnut kolmisen kuukautta tyyppimaastoja ja oppinut suunnistuksen keskisuomalaisessa metsässä ja maastossa. Suoritus oli jälleen hyvä mutta se ei riittänyt hyvään sijoitukseen. Olin pettynyt. Vihainen, allapäin. Olin epäonnistunut kilpailussa johon olin valmistautunut ja johon lähdettäessä oli hyvä tunne niin fyysisestä kunnosta, kuin suunnistustekniikasta kyseisessä kilpailussa.
Sm yön jälkeen tuntui kuin kausi olisi päättynyt, se olisi päättynyt pahaan pettymykseen. Onneksi oli vielä yksi merkityksellinen kisa jäljellä. Sm erikoispitkä matka. Kilpailu, johon sanoin ennen kauden alkua että panostan ja joka on tämän kauden pääkisa. Kisaa sen kummemmin perkaamatta totean vain ettei tulos tyydyttänyt.
Kun katson vuotta taaksepäin voin huokaista helpotuksesta. Vaikea ja raskas kausi on vihdoin ohi. Sairastin kuluneena kautena eniten mitä koskaan, kärsin jalka ja selkävaivoista. Harjoittelin suurimman osan kaudesta ilman treeniohjelmaa, tarkoituksella. Kaikki nämä seikat huomioiden ei ole syytä olla pettynyt kauteen. Tuo oli se taso johon ylsin ilman harjoittelua sairauksien ja vammojen keskellä.
Vuosi on opettanut paljon ja avannut silmiä monenkin asian suhteen. Oivalsin kokonaisuuden merkityksen. Sen lisäksi että säännöllisellä ja tavoitteellisella harjoittelulla saadaan aikaan hyviä tuloksia ja hyvä kunto, niin myös ehkäistään vammoja ja sairauksia. Ennen tätä kautta en ole kärsinyt oikeastaan mistään isommista vaivoista tai ole ollut sairaana joten ne asiat ovat olleet minulle itsestään selviä. Enää näin ei ole vaan ymmärrän nyt omakohtaisten kokemusten myötä mitä merkitystä harjoittelulla, ravinnolla ja riittävällä levolla on.
Tässä tekstissä pureuduin kuluneeseen kauteen, mutta lähiaikoina minulla on kerrottavaa myös tulevasta. Pysykää siis kuulolla! 😉
-Jere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti