10Milaa ja muustakin jotain

Jepp!

Pitkään aikaan ei oo tullut tännekkään kirjoteltua. Syitä on monia ja tekosyitä vielä useempi. Mutta tärkein syy on ettei ole ollut mitään asiaa. Ei oo tapahtunut mitään ja laiskuus sekä väsymys on piinannut koko kevään jokasella elämän osa-alueella.

Harjottelu on ollut aivan jäissä. Intin muokkaama ja määrittelemä elämä on ollut voimia vievää ja iltasin kun pitäis vetää ne lenkkarit jalkaan on lähes aina niin väsynyt että vetää ennemmin peiton korville. Hajanaisia treenejä sillon tällön ja usein vaan viikonloppusin. Kovat reenit on jääny kisojen varaan ja muutenkin koko urheilu on ollut enemmän kun laki sallii retuperällä. Hiljalleen siihen kuitenkin pyrin muutosta tekemään ja aloittelemaan jälleen säännöllistä harjoittelua.

Tällä hetkellä elämässä on käynnissä muutosten aika ja pääpaino intin lisäksi siirtyy kokonaan harjotteluun ja urheilijana kehittymiseen. Kolmen vuoden seurustelu tuli muutama viikko sitten päätökseen ja on aika jatkaa elämää itekseen.

Viikonloppuna kisailtiin Ruotsin Falunissa, Lugnetin hiihtostadionilta kevään tärkein viestikilpailu eli 10Mila. Tänä vuonna mut oli pistetty ankkuriosuudelle. Luottoo löytyy vaikka harjottelu kevään aikana onkin ollut mitä on; ei edes säälittävää vaan suoraan sanottuna sitä ei ole ollut ollenkaan. Lenkkeilyä ja puuhastelua kylläkin mutta treenaamisesta ei tietoakaan. 

Paperilla meillä oli ihan hyvä joukkue. Olin jopa innoissani koska potentiaalia oli jopa 50 joukkoon. Aloittaja kumminkin viihty mettässä sen verran kauan ettei meillä muilla jäänyt oikein muuta kun juosta omia suorituksia tyhjässä metsässä. No sijoitus hilautu koko ajan ylöspäin ja lopulta ennen omaa ankkuripätkää oltiin sijalla 88 tai jotain. No oma osuus ei mennyt niin kun olin ite suunnitellut. Tankkaus oli mennyt hieman yli ja jalat oli todella tukossa ensimmäiset 10km. Sen jälkeen juoksu alko kulkeen kohtalaisesti. Virheitä tein useita parin minuutin luokkaa olevia. Väsy ja krampit lopussa kumminkin rajotti kirin käynnistymistä ja letka jossa olin suunnistanut käytännössä alusta saakka pääsi lopun niitty rasteilla karkuun. Siinä vaiheessa kun huomasin ettei takaa tule ketään ja totesin etten pysty vastaamaan loppukiriin luovutin ja "hölkkäilin" ainoastaan maaliin. Loppusijoitus oli 91. Mukava kokemus vaikka aika voimia vievä sellainen. 

Nyt palauttelua ja treenien pariin paluuta niin ehkä sm keskarilla en oo viimenen;)

Loppuun on hyvä todeta että olin ehkä jälleen liian itsekriittinen emmää ny ihan rapakunnossa oo vaikken huippukunnossakaan. Alkutalvesta mätetty määrä näkyy edelleen ja peruskunto on ihan ok vaikka vois se parempikin olla.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!:)

ei vaan "elämä on laiffii" sanos Nykäsen Mattikin tähän väliin:)

-Jere

Hiljaiselo on päättynyt

Morjesta pöytään lukijat!

Pitkästä aikaa stooria tänne blogiin ja ylipäänsä “julkisuuteen”… Syy tähän hiljaiseloon on lähinnä se, että tammikuun alussa alkanut varusmiespalvelus on vienyt suurimman osan ajasta ja voimista. Mutta joo, pitkä on tauko kirjottelusta niin kuin myös edellisestä juoksu tai suunnistus harjoituksesta. Lähes 1.5kk kestänyt sairastelukierre armeijassa on ollut erittäin kuluttavaa ja oikeastaan vieläkään en täysin kunnossa ole, vaan edelleen riesana on kova yskä. Mutta yleisilme ja olo on kohentunut viimeisen viikon aikana ja kuumekierre on saatu poikki. Pahimmillaanhan kuume pyöri 39 ja 40 asteen välillä useamman päivän ajan. Myös silmätulehdus on koettu kahteenkin kertaan. Palveluksen alku on ollut erittäin haastavaa sairastelujen vuoksi. Jouduin viettämään vuodeosastolla useita päiviä sekä vapautuksessa monta päivää.

Ensi viikolla on sitten luvassa jatkokoulutus paikkojen julkistus sekä sotilasvala. Eli viimesillä lomilla ollaan alokkaana ;)

Huomenna lähes puolentoista kuukauden tauon jälkeen vedän lenkkitossut jalkaan ja suuntaan korttelirasteille! Jes! Toki intissä oon jonkun verran liikkunut; kerran päässyt jopa salille, kerran suunnistanut ja kerran kunnolla hiihtänyt. Ja yksi marssikin on takana. Päälle sitten kaikki muu liikkuminen. Joten aivan nolla liikunta tuntia ei sentään ole pohjilla. Tästä olisi tarkotus taas pienin askelin alkaa kohentaan kuntoa ja rakentaa pohjaa kesälle. Huomenna sen näkee kuinka alas se kunto on vajonnut.

Mutta joo täältä tullaan vielä! Synkkää on ollut, mutta ei se sillä parane vaan positiivisuuden kautta ja kohti kevättä ja kesää!

~Jere

Kehityksen askel, ehkä toinenkin

Suoraan asiaan!

On huonoja ja on hyviä jaksoja urheilussa kuten myös elämässä muuten. Kun menee huonosti niin silloin ei tunnu onnistuvan mikään, mutta kun taas menee hyvin tuntuu että kaikki onnistuu ja kaikki on kivaa. Onnistumiset ruokkii itseluottamusta ja itseluottamus taas onnistumisia.

Olen nyt syksyllä siis reilut kolme kuukautta urheillut enemmän tai vähemmän täyspainosesti. Ensimmäiset kaksi kuukautta toki meni vielä kisoja kiertäessä joten reeniä ei niinkään tullut mätettyä. Mutta marraskuu oli sitten uusi sivu tai pikemminkin uusi luku urheilu puuhissani. Toki vietin aikaa tyttöystäväni kanssa hänen luonaan Keski-Suomessa, mutta samalla alettiin ruuvia kiristämään reenirintamalla. Alkoi olla kahta treeniä päivässä useampana päivänä viikossa ja kevyelläkin viikolla kolminumeroisia kilometrejä taottiin surutta. Päälle jumppaa ja muuta humppaa.

Askeleita on otettu tähän asti maltilla, ja toki maltti säilytetään edelleen. Mutta välillä on ehkä jarruteltu liikaakin ja kroppa ei ole saanut tarpeeksi määrää ja tehoja. Se on näkynyt aika paikallaan junnaavana kehityksenä. Valmistelut on kuitenkin tehty hyvin ja nyt kun on mahdollisuus mättää määrää ennen inttiä, niin se onnistuu. Pohjat on tehty viisaasti ja riittävän hyviksi. Marraskuun alusta oon treenannut hyvin. Viisaasti. Paljon. Huolella. On huikeen tuntusta kun treenaa ja huomaa että kroppa ottaa kaiken vastaan. Kehityksen tuntee treeneissä. Paikat on kestäny hyvin ja kovia treenejä oon pystynyt vetään ihan uudella levelillä.

Lauantain testijuoksussa nähdään mitä syksyn työ on teettänyt. Ennusmerkit on hyvät. Olen kovemmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Toivottavasti myös testi sen osoittaa.

Tämä osa tekstistä kirjoitettu ennen lauantain testejä. Loppu sitten testien jälkeen.

Testi oli hyvänä päivänä kun päivää aiemmin tuuli puhalteli myrsky lukemissa ja päivää myöhemmäksi luvattiin kovaa puhallusta ja vesisadetta. Vettä kyllä lauantainakin satoi, mutta se ei menoa hidastanut.

Aikani testistä oli 38.24 ja matkaksi on ilmoitettu 10.5km mutta omaan gepsiin sain vain 10.2km. Mutta oli se matka kumpi tahansa aika on hyvä. Seuran kaikkien aikojen 4. Paras noteeraus kyseisessä testissä. Olen aikaan tyytyväinen vaikka keskimmäinen kierros oli vaisu ja siinä olisi ollut parantamisen varaa. Ensimmäinen kierros 12.20 (3.5km) oli oikein hyvä. Keskimmäinen oli sitten huono. Kierroksen alussa oleva 1.3km mittainen nousu pätkä pikkasen kangisti menoa ja vauhti hiipui. Viimeselle kierrokselle sainkin sitten kunnon raivon päälle ja juoksin jälleen ihan kelvollisen kierroksen.

Tästä on jälleen hyvä jatkaa harjoittelua. Kehitystä on selkeästi tapahtunut ja se jos mikä motivoi jatkamaan laadukasta työntekoa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! ☺

-Jere

Marraskuu=uusi kausi

Tervehys kaikille!

Päätin etten kirjoita sitä kausiyhteenvetoo sen paremmin, sillä uskon että olen tahollani kauden analysoinu, todennu sen olleen vaikea ja huomioinut että pari hyvää kisaa sattu kesälle. Mutta lyhyt koonti onnistuneista kisoista: FinnSpring viestin avaus osuus miesten sarjassa, am maastojuoksun hopee, Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikas, am rata hopee 5000m., SM pitkä matka 16., SM yö 18. ja SM erikoispitkä matka 12. Tämän enempää en osaa sanoa. Olin laiska viime kaudella ja jatkossa on tehtävä töitä paremmin ja nöyremmin! Suunta on kuitenkin tuloksellisesti oikea.

Uus kausi on korkattu ja reeniä on takana kohta kuukauden päivät. Alkuun piti ottaa pikkasen varovaisemmin sillä kärsin kovista lonkan ja nivusen seudun kivuista. Ne voitettiin kuitenkin parissa viikossa kevyellä harjoittelulla ja ahkeralla venyttelyllä.

Viime viikko oli jo ihan hyvää tekemistä, kaikin puolin. Kilometrejä kerty juosten ja suunnistaen reipas 120, ja harjotukset suju suunnitelmien mukaan. Kovat pysty vetään kovaa ja rauhalliset malttoi hiipiä riittävän rauhassa. Pakko on mainita torstain yö skaba täällä keskisessä Suomessa kovien miesten joukossa 4.sija +19s. Kärjestä. Taakse jäi viime vuoden MM edustaja ja muita kovia nimiä.

Vielä reippaan viikon majailen täällä, jonka jälkeen suuntaan auton nokan etelään ja ajan suoraan seuramme kotipaikan leirille. Sitten alkaa viimeinen kunnon treenijakso ennen armeijaa, joka alkaa sitten tammikuussa.

Nöyrää ja positiivista treenimieltä kaikile! :)

-Jere

Kauden kovin kisa: SM ep

Noniin!

Jälleen näppäimistön äärellä. Takana on raastava erikoispitkän matkan sm kilpailu. Olin alkanut jo kirjotteleen sellasta tarinaa, missä vedän kautta yhteen, mutta viime hetken päätöksen jälkeen ja sitä seuranneen kisan jälkeen vaihdankin aihetta ja jätän sen kausi yhteenvedon vielä odottamaan...

Tosiaan, eilen juostiin Haminan suunnalla suunnistuksen erikoispitkän matkan sm kisa. Oma tilanteeni oli se, että viikko sitten juoksin sairaana 25manna viestissä, Ruotsissa. Hyvin juoksinkin siihen nähden että olin aivan puolikuntoinen. Mannan suoritukseen olen tyytyväinen. Yksi epäonnistuminen kuitenkin pudotti joukkueemme sijalle 58. No se siitä. Olin siis mannan jälkeen koko viikon sitkeessä flunssassa. Keskiviikkona kävin juoksemassa yökuppia, se ei ollut kovin viisasta... Loppuviikon olin edelleen flunssainen ja olin tehnyt päätöksen jättää ep väliin. Vielä lauantai iltana kello 19 olin ehdottomasti sitä mieltä etten juokse sunnuntain kisassa. Joskus kello 20 ja 21 välillä päätin kuitenkin kaikesta huolimatta lähteä juoksemaan kauden kovimpaan kisaan. 

19.2km rata linnuntietä ja 29 rastia. 

Lähdin kisaan sillä asenteella, että pyrin juoksemaan omaa rentoa juoksua niin pitkälle kuin jaksan ja sitten katson mikä tilanne, tarviiko keskeyttää vai taistelenko maaliin saakka... Kuitenkin kisan edetessä huomasin olevani hyvässä letkassa ja arvioin sijoituksenkin pyörivän 10-20 paikkeilla. Meno tuntui hyvältä. Oikeastaan johonkin 11kilometrin kohdille asti tuntui todella hyvältä. Tunnin ja 40 minuutin suunnistuksen jälkeen tuli kuitenkin pieni välikuolema ja aloin jo henkisesti valmistautumaan keskeytykseen. Ainakin pieni ja lyhyt ajatus siitä tuli. Kuitenkin letkassa oli sen verran avoin ilmapiiri että päätin taistella vielä. Välikuolema kesti kymmenisen minuuttia jonka jälkeen olo tuntui jälleen erinomaiselta. Letkaan tuli pientä rakoa ja minä ja kolme muuta karkasimme muilta. Viimeinenkin hajontakuvio sujui mallikkaasti eikä ainuttakaan pummia ollut tullut. Lopun putkipätkälle lähdin lisäämään vauhtia ja onnistuin pudottamaan letkan muut suunnistajat. Loppu pätkällä sain vielä yhden suunnistajan kiinni ja onnistuin myös hänet tiputtaan. 

Plakettikin oli lähellä (1.5min) ja sijoitukseni oli 12. Olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni, vaikka lopussa tein yhden 40sek. virheen. Se oli kuitenkin ainoa selkeä virhe. Fyysisesti jaksoin yllättävän hyvin enkä ollut oikeastaan missään kohdassa jojossa. Flunssa selkeästi herkisti vireen hyväksi, mutta voipi olla silti, että ilman viikon mittaista flunssaa jaksaminen ja tulos olisi voinut olla vieläkin parempi. En tiedä. Mutta tyytyväinen joka tapauksessa olen.
 Vielä Halikko-viesti. Sitten on tämä vaikea kausi paketissa.

Tulokset:
 http://online4.tulospalvelu.fi/tulokset/fi/2015_smep/h20/tilanne/1/0/

Kartta: 

http://www.tulospalvelu.fi/gps/2015smepH20/?v=m




 -Jere 

Hylsy kesän parhaasta

Terve!

Totta tosiaan tänä viikonloppuna kisailtiin Hämeen aluemestaruuksista pitkällä matkalla sekä viestissä. Pitkä matka kun on oma lemppari niin kultaa lähdin hakemaan sekä puhdasta suoritusta. Tämän kesän teema on ollut saada virheet tiputettua alle 30sek./km joka mahdollistaisi pärjäämisen suht hyvin.

Suoritus lähti hyvin liikkeelle ja ajoin alkumatkasta 4 ja 8min eteen lähteneet kaverit kiinni. Kumpikaan ei pysynyt matkassa joten lähdin pitämään hyvää vauhtia ja suunnistuskin sujui. Kutos rastille leivoin n. 2.5min pummin, ja se jäikin ainoaksin raa'aksi virheeksi muutama pieni pysähdys tuli mutta ei muuta. Suoritus oli ehjä ja fyysisesti minulla oli hyvä päivä. Vauhtia olisin voinut laittaa pari pykälää lisääkin... Maaliin tultuani koin varsin järkyttävän uutisen. Kesän paras suoritus oltiin hylätty väärällä ykkös rastilla leimaamisesta johtuen. En voinut uskoa korviani ja vaadin nähdä missä muka olin leimannut. Kaveri löi maaliautosta kartan käteen ja katsoessani sitä tajusin tilanteen. Olin leimannut n. 20metriä väärässä paikassa notko rasti oli oikea rastini ja olin leimannut vastakkaisessa notkossa olleessa aukossa. Olin hyvin tuohtunut rastien sijoittelusta ja ratamestarin ilkeästä "miinasta". Tavarat saivat kyytiä... Voitto olisi irronnut hurjalla 26 minuutin erolla seuraavaan. Tilannetta jälkeen päin miettiessäni siinä kävi niin että tulin rastille,minulta kysyttiin missä ollaan kerroin missä me olimme ja jatkoin kohti seuraavaa rastia. En tainnut missään kohtaa tarkistaa koodia. Ärsyttävä hylsy. Todella typerä ja turha kun kerran olin samassa ympyrässä ja maastossa samanlaisessa kohteessa leimannut. Lisää hämmennystä aiheutti se kun minut kuulutettiin voittajaksi ja tulostaulullakin nimi keikkui kärjessä. Myös lehteen sain nimeni ja onnittelujakin tuli mutta valitettavasti minut siis hylättiin kilpailussa enkä voittanut aluemestaruutta.

No ei auttanut kun vaan hyväksyä tilanne ja kääntää asiat positiivisen kautta. Olin tehnyt kesän parhaan suorituksen, siihen pitää olla tyytyväinen ja sitä pitää käyttää hyväksi valmistauduttaessa sm pitkälle.

Keskittyminen viestiin oli vaikeaa koska hylsy ärsytti niin kovasti. Sain kuitenkin käytyä viestiä läpi päässäni. Olin katsonut mahdollisen rataprofiilin ja valmistautunut henkisesti surkeaan maastoon. Ihan mitä vain saattoi tulla vastaan.

Vaikka kisat olivat "vain" am kisat niin nyt keskittyminen ja valmistautuminen on suunnattu jo syksyn sm kisoihin ja valmistautuminen pienempiinkin kisoihin pitää olla huolellista, koska isoihin kisoihin pitää valmistautua samoin kun mihin tahansa kisoihin joten on tärkeetä saada kaikki sujumaan just eikä melkeen jo tässä vaiheessa.

Tänään viestissä siis juoksimme pääsarjassa. Viesti alkoi hieman nihkeästi kun avaajamme teki n. 5min pummin. Oma kakkos osuuteni oli kuin henkilökohtainen kilpailu. En nähnyt ketään oman sarjalaista metsässä. Tein töitä rajusti suht huonossa maastossa. Paljon huonommassa kuin la pitkällä matkalla. Kolmos rastille tein n. 50s virheen ja pitkällä 4-5 välillä ajauduin liikaa oikealle. Aikatappiota kertyi 1.20min seiskaa seisoskelin puolisen minuuttia. Lopussa tein vielä toiseksi viimeselle rastille 1.5min virheen. Suoritus ei ollut niin hyvä kuin lauantaina mutta kohtuullinen kumminkin. Ankkurimme juoksi hyvin ilman virheitä ja nosti meidät sijalle 4.

Hyvä viikonloppu ja tästä on jälleen kerran mukava jatkaa kohti "isoa maalia"!!

-Jere

Hylkäys napsahti viereiseltä rastilta...

Ensimmäinen puolimaraton

Hep!

Eilen oli siis kauan odottamani Hämeenlinnan kaupunkimaraton joka juhlavuotensa ja Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi kantoi nimeä Sibelius-maraton. Valmistautuminen oli puolittainen sillä mitään maraton valmistautumista en tehnyt vaan valmistauduin kisaan niin kuin mihin tahansa kilpailuun. Ajallisestihan kisa vastasi suunnistuksen pitkän matkan kisaa joten mitään ongelmaa ei sen suhteen pitänyt olla eikä myöskään ollut.

Lähtökiihdytyksessä jäin huonoihin asemiin mutta ladun levetessä alun sumpusta kohentelin asemia mukavasti. Huomasin n.400m kohdalla ettei kello lähtenyt käyntiin joten väliaikojen seuranta ei aivan täsmällistä olisi. Pian kuitenkin eräs mies huuteli että hänen on tarkoitus juosta koko maraton 4min/km vauhtia läpi joten iskeydyin hänen porukkaansa sillä oma taktiikkani oli juosta juuri 4min/km vauhtia niin pitkään kuin suinkin jaksaisin ja lopun sitten taistellen sitä vauhtia mitä pystyy.

Meillä oli hyvä ryhmä hieman alle 10hengen porukka jota tämä mies veti kellontarkalla aikataululla. Jossain hieman ennen puolta matkaa ajoimme toisen ryhmän kiinni. Ryhmä pyristeli noin kilometrin meidän peesissä kunnes jäi. Myös meidän alkuperäisestä ryhmästä alkoi porukkaa pudota siinä 10 ja 13kilometrin välillä. Lopulta 12.7km juomapaikan jälkeen olin kaksin kellontarkan miehen kanssa. Valmentajani kannusti reitin varrella juuri 12km kohdalla ja huutelin hänelle että aikataulussa ollaan. Kellontarkka mies uteli mikä on tavoitteeni. Kerroin hänelle tavoitteeni eli 4min/km mahdollisimman pitkälle. Hän totesi vain että hyvältä näyttää vielä.

12kilometrin kohta oli juoksun lopun kannalta ratkasevin kohta. Pallean kramppi aiemmin viikolla alkoi oireilemaan jälleen. Voimakas kipu kyljessä meinasi katkaista juoksun. Olin kuitenkin päättänyt taistella loppuun asti ja kellontarkan miehen tsemppaus ja vetoapu oli erittäin ratkasevassa roolissa sen suhteen etten heittänyt hölkälle.

Noin 15km kohdilla alkoi yksittäisiä selkiä tulla vastaan ja kellontarkka mies tsemppasi että tulee hyvä sijoitus jos vaan jaksan vielä muutaman kilometrin. Tuntui hyvältä laittaa itsensä tosissaan tiukille. 17km kohdalla alkoi väsy tulla. Juomapisteen jälkeinen kiihdytys tuntui pahalta. Sain kuitenkin lyötyä itseni miehen peesiin vielä. Hän tsemppasi jokaisen kilometritaulun kohdalla ja sanoi että ollaan edelleen 4minuutin vauhdissa. Lopulta jossain 19km kohdilla tiemme erkanivat kun hän jatkoi koko maratonin reittiä ja minä käänsin kohti maalia. Kiitin häntä vetoavusta ja toivotin tsemppiä loppumatkalle. Viimeinen rutistus tuntui erittäin pahalta ja vauhtikin laski viimeisellä parilla kilometrillä johkin 4.02-4.04min/km. Lopun hivuttava ylämäki tuntui raskaalta. Lopulta stadionille saapuessani aplodien saattelemana nautin joka solulla tunnelmasta ja tunsin onnistuneeni. Taktiikka oli täydellinen ja veturi "kellontarkka mies" oli mahtava. Hänen kannustuksensa ja apu oli aivan kertakaikkisen upeaa. Mies muuten juoksi koko maratonin hieman loppua kohden kiristäen ja sijoittuen lopulta upeasti toiseksi.

Kaikkinensa puolimaraton oli erittäin upea kokemus, sää oli hieno hieman lämmin kylläkin mutta hyvä silti. Kannustus reitin varrella oli hyvää ja yleisöä oli kerääntynyt mukavasti reitin varrelle. Omat huoltojoukot 15km kohdalla teki tehtävänsä hyvin ja ylimääräinen juomapiste siinä kohdassa tuli tarpeeseen. Vauhdinjako oli juuri oikea, veturi oli loistava ja oma vire ja fokus oli hyvä. Pelkkää positiivista sanottavaa siis kyseisestä tapahtumasta.

Olen nyt heinäkuussa juossut siis kolme juoksukisaa. 10kilometrin hölkkäkisan jossa juoksin ajan 37.01 vitosen ratakisassa ajan 17.35.16 ja puolimaratonilla ajan 1.24.31. Juoksukisat toimivat hyvinä harjoituksina kohti syksyn sm suunnistus kisoja. Olen tyytyväinen kaikkiin kolmeen sileän kisaan ja ilonen siitä että juoksu kulkee näinkin hyvin tässä kohtaa kesää. Nämä tulokset antavat potkua tuleviin treeneihin ja tästä on jälleen mukava jatkaa harjoituksia. Syksyn tavoitteet mielessä.

Puolimaraton aika: 1.24.31

Sijoitus miehet yleisessä 7.

-Jere