Näyttöjä, näyttöjä!

Tervehdys lukijat!

Nyt on kulunut hieman vähemmän aikaa edellisestä kirjoituksestani kuin viimeksi. Totta tosiaan Puolan leiristä palautuminen on sujunut mainiosti ja viikonlopun kisat oli näyttökisat ajatellen nuorten mm kisoja sekä 10MILA viestiä. Itse annoin näyttöjä enemmän tosissaan jälkimmäiseen, mutta oli kiva kisata lauantaina sellasessa sarjassa, jossa oli kovempi taso kuin SM kisoissa sillä samassa sarjassa juoksi vain 17-20 vuotiaiden Suomen kärki!

Hieman kisoista:
Lauantain pitkä matka. H17-20E Matka: 10.1km 
Hiukan oli jännitystä kropassa siitä miten jaksan tuollaisen matkan. Mutta hyvinhän sen jaksoin jalat tuntu todella iskukykysiltä ja juoksussa oli sellasta terävyyttä ja raikkautta mitä parhaimmillaan mulla voi olla. Faktahan on se että aivan kärki miehet painelee sellasen 40sek-1min/km kovempaa kuin minä juosten. Kakkos rastille tuli väkerrettyä sellanen RR-sarjan virhe, etten ihan heti muista millon olen viimeksi niin hölmön virheen tehnyt... No ei siinä mitään 4min pataan heti alussa. Siitä homma kasaan ja yli minuutin törttöilyt neloselle.. Neloselta kasille asti hyvää perusvarmaa suunnistusta. Ysille sitten parisen minuuttia jälleen virhettä. Huono lähtökulma. Niin kuin liian monesti aikasemminkin... No sitten kohtalaisesti selvitin loput perhoshajonta rastit, tuli siinä 14. rastille ehkä minuutin koukku. Ja lopussa vielä yksi ykkönen. Loppu menikin sitten ihan hyvin omasta mielestä eikä mitään suurempia pummeja enää tullut. Yhteensä siis n. 9min virhettä. Aivan liikaa. Juosten sitten se loppu 6min pataan. Loppusija oli 41./69
Vähän harmittaa kun ilma RR-virhettä sijoitus olisi voinut olla siellä 25. paikkeilla. No ei auta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kun tietää että on hyvässä kunnossa. 


Sunnuntain viesti. H21A 1.osuus Matka: 9.1km
Joo elikkäs päätin lauantain kisan jälkeen ottaa paikan A:ssa koska meno tuntu niin hyvältä. Viestin avaus osuus on ehdottomasti oma suosikki. Pääsee mittaamaan omaa vauhtia ja tasoo konkreettisesti muiden kanssa ja saa vähän apua muilta sen kun oikoo kulmat kärjen takana. Toki ei kärki kauheesti niitä kulmia tee. Ei ainakaan tänään. Vähän meinas ennen lähtöö olla ohjelmaa kun sisäänkirjautumisjono oli järjettömän pitkä ja näytti vahvasti ettei ehditä lähtöön. Onneksi kilpailun johto päätti siirtää kisan alkua 10min. Noh siinä sateessa seistiin 10min ennen kun päästiin kirjautumistelttaan. Siinä sit vielä vähän lisäohjelmaa ja ressiä aiheutti kun emitti ei toiminutkaan... Juosten hain infosta uuden kortin ja jonotin uudelleen... No kaikk päättyi, hyvin sain toimivan emit kortin ja pääsin ajoissa lähtöviivalle. Lähtöpaikka oli eturivistä. Mahtava paikka. Lähtöpaukku kun tapahtu ajattelin maailman huippujen ajavan niskaan ja kovaa joten lähdin pitämään reipasta vauhtia. Huomasin että olin karussa varsin varhain lähtöviitoituksella. Pystyin himmaamaan ja lukemaan ensimmäisen välin. K pisteellä olin toisena. Siitä se alkoi: elämäni upein suunnistuskokemus. Kärki letkassa pyristelin. Juoksu tuntu hyvältä. Eka kilometri 4:25min/km sitten vähän rauhottu. Homma toimi kiitettävästi juoksu kulki ja liput tippu vastaan. 3.4km väliaikaan sijalla 22. +1:08. Tuntu kivalta. Homma jatku hyvin ja toiseen väliaikaan 5.9km sijoitus oli noussut pari pykälää. 20. +1:34 kärjestä. Kahdella ja puolella kilometrillä olin jäänyt vain 26sek. Homma oli hyvin näpeissä ja edelleen jalat vei miestä hyvää kyytiä. Mutta sitten. Typerä typerä virhe. Omaa rastia kohti, mutta sitten päätin tuntemattomasta syystä kurvata toisen letkan mukaan ja väärälle rastille. Siitä nopee paikannus ja väärin meni. No selvisin "vain" 2min virheellä. Siitä sitten hieman väsyneenä ja harmissaan kohti loppuja rasteja. Loppu sujui jälleen hyvin ja ihan "ok" vauhtiakin.(n. 5min/km). Vaihtosija oli 39./79 +5:19 kärkeen. Kokemuksena tää oli erittäin mieluisa ja mieleenpainuva ja antaa lisämotivaatiota treenaamiseen.Loppusijoituksemme oli 36. mikä on erittäinkin hyvä suoritus! 

Jatkossakin pitää vaan muistaa ettei se henkilökohtasilla matkoillakaan tämän kummalisempaa ole ja että taitoo ja vauhtia kyllä on kun malttaa vaan keskittyä huolella yhteen väliin kerralla. Ei muuta kuin 10MILAA kohti.

-Jere

Ei mikään Muumileiri

Taas tässä kävi näin että on kulunut jo yli viikko siitä kun palasin leiriltä ja vasta nyt olen kirjottelemassa täällä. Nyt on kulunut jotakuinkin kuukausi kirjotuksista ja tällä viikolla olen ensi kertaa päässyt pysähtymään kotona. Eli kiirettä on pitänyt..

Mutta sitten itse asiaan eli leiriin.
Leiri oli mallia keskiviikosta keskiviikkoon Puolan Rumiassa sporttihotellin tarjoamissa puitteissa ja vuoden 2011 nuorten mm kisa maastoissa. (Tai ainakin lähellä niitä)

Puolassa oli suurehkot lämpötilan vaihtelut kun lämpimimpänä päivänä elohopea kipusi mukaviin +24°C asteeseen ja kylmimpänä päivänä vajosi sinne lähelle +5 ja tuuli puhalsi sen verran kovasti että kylmyys tuntui pakkas lukemilta. Yllättävää kyllä kaikki taisi pysyä tietojeni mukaan terveenä tai ainakin niin ettei mitään kovempaa tautuia tullut. Varustautuminen sekä jälki huollot oli siis hoidettu hyvin.

Kaikkinensahan leiri oli hyvinkin professionaalisesti järkkäilty ja käytännön asiat oli hyvin hyppysissä koutseilla ja huoltajilla. Päiväohjelmassa oli n. 30min aamulenkki stadikalla sisältäen vartin verkan sekä saman verran koordinaatioo ja juoksutekniikkaa. Aamupäivän eka suunnistus reeni oli varsin pian aamiaisen jälkeen noin klo 9 aamulla. Toinen harjoitus oli iltapäivällä siinä kello 15 paikkeilla. Kahtena päivänä ruuvailtiin vielä iltasella lamput otsalle ja lähdettiin yösuunnistamaan. Päivät meni hyvin reipasta vauhtia eikä ollut montaakaan tylsää hetkeä.

Hienoja maastojahan ne olivat; melkein kuin olisi puistossa juossut. Tosin penkkaahan riitti. Ainakin joissakin treeneissä. Mielestäni tänä vuonna oli valittu profiililtaan hieman matalampia maastoja jotta siellä pystyy juoksemaan eikä homma mee ihan konttaamiseksi. Yksi hienoimmista päivistä oli ehdottomasti piitsi päivä. Meitä oli kyllä vähän huijattu, sillä luulimme suunnistuksen tapahtuvan rantahiekassa dyynimaastossa, mutta maasto paljastuikin varsin nopeaksi kangasmaastoksi. Ei siinä mitään kyllä se sekin kelpasin ihan hyvin. Siellä tehtiin kaksi hyvää treeniä. Varmasti toinen unohtumaton treeni oli jälleen maineensa veroinen "Happomäki" viime vuonna melkein "Tappomäki" mutta tänä vuonna etuliitteenä happo ;) ideanahan tässä oli että vuoren rinnettä (mäen syrjää) täysillä ylös ja sieltä suunnistaen alas. Alarinteessä oli muutama rasti. Näitä oli viis kappaletta. Matkaa tästä treenistä kertyi n. 6.2km (noususumma lähes 500m) kun ottaa siirtymät pois ja siirtymien kera reipas 8km. Treeni oli suhteellisen raastava ja hapokas mutta hyvä. Kyllä tämä treeni kruunasi leirin. Vielä yksi unohtumaton treeni oli varmasti viimeisen päivän mustavalkokäyrä reeni. Kun suurin osa porukasta lähti edellispäivänä jäi muutama urheilija vielä yhdeksi päiväksi leireilemään. Ohjelmassa piti olla normi suunnistusta mutta käytimme radan jo aiemmin yösuunnistukseen joten hätä ratkasuna vedettiin hotellin tulostimella mustavalkosia karttoja viime vuoden happomäestä ja tehtiin siinä käyrä treeni. Harjoitus oli mielestäni hyvä eikä värien puuttuminen juuri haitannut. Harjoituksessa sattui varsin erikoinen tapaus kun erään rastin viereisessä kuopassa oli metsässä asuvan erakon rakennelma(hän asui siinä punkkerissa) ja tämä erakko ilmeisesti oli vienyt rastilipun viereisestä kuopasta ja poltti sitä kamiinassaan. Sen verran kärysi... Hän kyllä väitti ettei ole koskenutkaan lippuun ja epäili tuulen lennättäneen sen pois. Kummallista oli se että hän puhui parempaa englantia kuin kukaan "normaali kaupunkilainen".

Kaiken kaikkiaan leiri onnistui erinomaisesti ja jokaisen urheilijan asenne oli hyvä. Ehkä itsellä pari kertaa pinna paloi kun ei lippu haljennut mutta muuten hyvä asenne koko porukalla. Reissuun ei isompia hänksätyksiä mahtunut vaan kaikki sujui hyvin. Pari kertaa oli kyllä häikkää ravintolassa kun tarjoilija/kokki unohti valmistaa muutaman ateriat. Tästä hyvityksenä ravintola tarjosi kakkua ja muuta herkkua yhtenä päivänä. Harmi vaan kun osa oli yösuunnistamassa juuri silloin. No ei se meitä juurikaan haitannut kun sen verran herkkua tarjosi Puolan yökin ;). Leirin kovuus ja raskaus näkyi seuraavan viikonlopun Ankkuri- ja Silja-Rasteilla eikä oikeastaan kukaan leirillä ollut yltänyt omalle tasolleen. Se sallittanee tuollaisen leirin jälkeen.

Itselläni oli lauantaina siis SM maantie kisat jotka päättyivät keskeytykseen jonkinasteisen säärivamman vuoksi. Kyseessä saattaa olla ihan perinteinen penikkatauti tai sitten pieni tulehdus tai venähdys. Tilanne oli se että kolme kilometriä pystyi juoksemaan tosissaan mutta sitten jalka alkoi tuntua niin pahalta ettei ollut muuta järkevää vaihtoehtoa kuin jättää leikki kesken. Sunnuntain siljassa osallistumiseni oli kysymysmerkki mutta särkyläkkeen ja voiteitten, rasvojen ja geelien voimalla päätin kisaan kuitenkin lähteä. Sääri ei ollut paha juostessa mutta kipeytyi suorituksen jälkeen. Jalat oli aivan tyhjät jäin juosten lähes 8min... aivan järkyttävästi mutta leiri oli niin kova että ei mikään ihme. Maanantaina lepäilin. Tiistaina kävin koejuoksemassa seuran kansallisten pääsarja radan. Jalat tuntu hyvältä ei vielä täydessä iskussa mutta parempaa kuin sunnuntain siljassa. Keskiviikkona käväsin Lahden yökupin avauksessa. Letkajenkaksihan se meni ja nappasin kakkos sijan kolme ja puoli minuuttia keulaan. Oikein hyvä tiomila harjoitus. Torstai ja perjantai menee kevyen verkkailun merkeissä ja lauantaina on ohjelmassa Finn Spring kisat jossa juoksen nuorten mm näyttökisasarjassa. Uskon olevani hyvässä kunnossa joten on tärkeetä saada jalat ladattua hyviksi ja pää jäädytettyä. Uskon pystyväni hyvään suoritukseen siellä. Sunnuntaina ohjelmassa on samaisten kisojen viestit. Juoksen joko miesten sarjassa tai Alyhyessä riippuu miten väsynyt olen lauantain kisasta. 

Kevät on mennyt nopeasti ja kesä on jo ovella. Leirit ja treenit on sujunut todella hyvin, tästä on mielenkiintoista suunnata kohti kesän kisoja ja syksyn tärkeitä kisoja. 

Lopuksi vielä pari kuvaa Puolasta:

Mustavalkokäyrää viime vuoden happomäessä

THE Happomäki

Piitsiä

Puistoako?

Etelän lämpöön

Polski täältä tullaan!

Kauen ekat kisat on survastu ja hätäilyksihän se meni.. Etenkin lauantain kisa. Juoksin miesten sarjassa tarkotuksena ottaa kisat reeninä, missä ei oo hoppua vaan voi ajaa sisään rauhassa omaa juttua. En onnistunut. En oo oppinu vuosien varrella vielä, että kevään ekat kisat pitää juosta käsijarru päällä koko matka... No ei se mitään! Ehkä sitä ens keväänä muistaaa...

Mutta totta tosiaan on tullut keväisen "etelän karmeen paikan leirin" aika. Matkustan huomenna (8.4) Puolaan viime vuoden tapaan. Samaiseen kylään ja samaiseen hotelliin. Hyvät puitteet koettiin seurassamme mahdollisuutena uuteen leiriin. Kuuleman mukaan kartat ja reenimaastot on vaihtunu mutta Legendaarinen "Happomäki" on kuitenkin ohjelmassa! Leiri osuu tänä vuonna ihan sopivaan väliin vaikka toki kisakausi onkin jo pyörähtänyt käyntiin.. Leirin jälkeen on muutama päivä aikaa palautua ennen tiukkaa viikonloppua. Lauantaina olen menossa reenaileen maantiejuoksun sm kisoihin. Reenaileen siinä mielessä etten taistele mistään lusikoista vaan pikemminkin haen kovuutta juoksuun. Kovia juoksukisoja ei liikaa oo vielä ohjelmassa. Sunnuntaina, siis leirin jälkeen juoksen vielä silja rastit. Juoksukisoja on tarkotus tänä kesänä juosta aiempaa enemmän ainakin kaks arvokisastarttia on ohjelmassa ja luultavasti myös paikallisia maantiekisoja.

Hyvällä fiiliksellä on kiva suunnata kohti kivihiili-ilmastoa ja viikon suunnistusleiriä. :) leirin jälkeen luvassa leirin purku, täällä blogissa, toivottavasti myös kuvia sillon mukana..!

Aurinkoista viikkoa kaikile! :)

-Jere

Parasta just nyt!

Terve vaan kaikille!

Kirjotukset on nyt kirjoteltu ja eihän se menny nyt ihan niin kun strömssöössä.
Mullahan oli lukujärjestys tehtynä lukulomalle, mutta jo alkuvaiheissa totesin sen toimimattomaksi ja huonoksi. Vaihdoin plan B. Totesin senkin turhaksi ja huonoksi. Plan C. Eipä se silläkään lähteny rullaamaan oli plan D aika. No mutta lukulomahan tuli ja meni kun tämäkään ei toiminut. Loppu vaiheessa luin aika lailla pintapuolisesti ja se ikävä kyllä tulee näkymään mun tuloksissa. Empä voi olla tyytyväinen. Keskikastiin sijoittunee yhtä lukuunottamatta kaikki. Yks aine heiluttanee rimaa. Katsotaan putoaako vai jääkö telineisiin.
Kokemuksena kirjotukset oli loppupeleissä kyllä erittäin stressaava. Rauhottelin itteeni moneen otteeseen ja uskoin että selviän sen isommilta jännitystiloilta. Kirjotusten alettua homman nimi oli selvä. Öisin en saanut nukuttua ja päivisin en saanut luettua. No arvaahan sen ettei siinä hyvin käy.
No se niistä kirjotuksista, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se meni?

Perjantaina kääntyi sivu mun elämässä. Tällä hetkellä olen siis täyspäivänen urheilija! Kyllä. Urheilijan elämä alko kahden vuorokauden leirillä uuden taitokoutsini kanssa etelärannikolla. Leirin idea oli kattoo perusjuttuja haltuun, todeta vielä käytännön harjotuksissa mun heikkoudet ja sitten niiden kimppuun käytiin huolella. Uskon että leirin anti oli parasta mitä mun suunnistusuralla on ollut.
Perjantaina yösuunnisteltiin. Virheitä toki tuli mutta hyvin maltillisesti alettiin ottaan "uusia" juttuja mukaan. Eihän ne uusia ollut mutta sellasia elementtejä mitkä on puuttunut tekemisestä. Nyt opeteltiin suunnistuksen perusteita huolella. Leuka ylös ja tarkalla suunnalla rastiväliviivassa kiinni. Yöllä. Reeni opetti kyllä paljon, vaikkei ihan tuubiin mennytkään. Lauantai aamuna oli sitten multitaitoreeniä. Vähän käyrää ja väylää ja viivaa. Taas hyvin rauhallisesti toteutus mutta näiden kahden rauhallisen reenin jälkeen oma tunne suunnistuksesta parani. Tuntuu kun ois löytäny punasen langan. Iltapäivästä sitten oli vuorossa normi rataa ekat pari kilsaa verkkailua ja pään sekä jalkojen lämmittelyä. Kakkoselta seiskalle sitten lainassa ollut kypäräkamera käyntiin ja reippaammalla vauhdilla tää pätkä. Sit taas pari rauhallista väliä yks ihan pelkällä suunnalla ilman karttaa ja sieltä se lippu halkes. Sit maksimi veto niin sumeelle kun mahollista. Hyvin pysy homma hallussa toki ei mikään supervaikee väli ollu mutta kuitenkin piti maksimi vauhdissa suunnistaa. Sit taas pari rauhallista väliä ja sit taas hanat auki.  Sit käytiin vielä kattomassa pummi paikka ja se mistä se lähti liikkeelle. Hyvä juttu tämä pummin uudelleen läpi käynti. Jeps. Illalla sit gps viivaa ja videoo apuna käyttäen analysoitiin meikäläisen hommia. Pienistä jutuista se on kiinni sen kuvan perusteella. Kompassia pitää kattoo ja mieluusti oikeissa kohdin... Sunnuntai aamuna sit vetelin taas kameran kanssa ja napsun kaks alle kisavauhdin, ehkä kolmekin mutta silti reippaammin. Hyvä rata ja reeni ja gps viiva kulkee lähes poikkeuksetta rastiväliviivan päällä. Jes! Iltapäivästä sit kävästiin vielä Hangossa kankaalla. Onnistunut reeni tämäkin vaikka ei aivan suunnassa pysynyt, mutta silti tarpeeks lähellä. Yli kympin radan kun survas vielä melkein kisavauhdilla niin oli kyllä makee lopetus leirille.
Aivan huippu hyvä tunne jäi viikonlopusta sen osalta että herääminen kyllä tapahtu ja uskon että suoritukset alkaa paraneen varsinkin kun "uutta" tekniikkaa pääsee vielä hioon kuntoon Puolassa huhtikuun alussa.
Kirjotusten aikaan unelmoin elämästä, mutta nyt elän unelmaa. Täyspäivästä urheilijan elämää!

-Jere

Elämää ei sen enempää

Moikka taas!

Maanantaina matikan preliminäärikokeen jälkeen huokasin. "Ohi on" -tunne valtas pääkopan. Koeviikko ohi. Korjaan, viimeinen koeviikko ohi. Valehtelematta kaikkein kummallisin koeviikko. Kaikella on väliä, mutta silti enää yksittäisillä numeroilla ei ollut väliä.Tosi jännä tunne muuten. No kuitenkin.. Kokeet ei menny kovinkaan hyvin. Osansa siihen toi todella sitkee flunssa. Viikko ollu nyt kauhee yskä... No joka tapauksessa. Maanantaina tuli huikee fiilis siitä että  vihdoin on uurastus ohi. Enää nää turhat päivät ja sitten lukuLOMA.

Tiistaina heräsin todellisuuteen. "Ei helkkari!" Torstaina alkaa eväsretket koulumme saliin. (Eli tänään!) Kyllä tiistaina ja keskiviikkona luin kaikki lukion äidinkielen opit ja systeemit. Olinhan aina ajatellut että "isot kisat tulee vasta sillon ja sillon".. Eilen iski illalla paniikki. "Ei vitsi! Huomenna äikän yo tekstitaito" sylissä 500 sivunen opus, mutta se paniikki ei iskenyt siitä etten muistaisi kaikkia hienoja oppeja ja juttuja kuten personifikaatio tai allegoria tai metonymia... Eeeeei. Mun paniikki tuli siinä etten ollut varma miten salissa toimitaan. Hahah. Tuntu muuten pirun hienolta myöhemmin että panikoin tollasesta asiasta enkä ite kokeesta. Muutenkin eilen keskiviikko iltana olo oli hyvin itsevarma ja luottavainen. Hieman kyllä hermostunut. 

Tänään kokeen jälkeen jälleen se hieno "ohi on" tunne tuli. Kun salin ovi pamahti kiinni huokasin ihan kirjaimellisesti. Tuntu hyvältä. Tuntuu edelleen. Illan aikana toivottavasti niitä malli vastauksia tulee nettiin niin pääsee taas pohtimaan miten paljon sieltä mahollisesti sitten tulee pinnoja.

Maanantaina on vuorossa ruotsin kuuntelut. Sitten vähän laulua leikkiä ja risteilyä. Sitten lukuLOMA ;)

Elämäähän tää vaan on, ei mitään sen enempää. Nyt naatitaan!

-Jere

Kaaos

Jep, eli niin kun otsikossa seisoo on tällä hetkellä kaamea kaaos. Kyllä, luit aivan oikein: kaaos. Elämä on tällä hetkellä jokseenkin erilaista. Sellaista, etten ole koskaan osannut kuin kuvitella. Nyt  on aika pysähtyä, mutta aikaa ei ole...

Ennen tiesin mikä musta tulee isona, tai ainakin mitä haluan opiskella. Tällä hetkellä kun yhteishaku lähestyy tuntuu aivan hirvittävältä kaaokselta ja viidakolta löytää se ittee kiinnostava juttu. Toisaalta hirveen moni juttu kiinnostaa, mutta toisaalta en haluis tehä "ylimäärästä" työtä...

Lisäks noi kirjotukset starttaa viikon päästä ja tässä nyt on vielä koeviikkokin päällänsä. Nenä kiinni kirjassa? Ei aivan...
Motivaatio urheilun suhteen on taas ihan pilvissä ja hiihtolenkit on vaan lisänny motii. Lisäks sunnuntain päälle 30kilsan perusjyystölenkki juosten teki kutaa ja lisäs halua tehä enemmän sen tyyppisiä reenejä.

Halu on kova tehä kaikkee, mutta kaikkeen ei tunnu riittävän järki. Aika kyllä riittäisi, mutta kun tuntuu, että tuun hulluks tässä tieto ja tapahtumatulvassa. Priorisoinnin jalo taito ois kyllä hyvä taito.. Ehkä senkin tässä seuraavan puolentoista kuukauden aikana vielä oppii!

Päivät ovat tämän tyylisiä mulla ainakin paperilla mutta usein tulee "yllättäviä" muuttujia matkaan ja agenda muuttuu mutta siis tässä (esimerkkinä ma 26.1.15) mun päiväohjelmaa karkeella pensselillä:
8:00 herätys
9:00-10:00 aamureeni (kahvakuula+kuntopiiri+pitkät venyttelyt)
11:00-12:45 koulussa
13:00-14:30 pääreeni (hiihtoa perinteisellä tyylillä)
16-18 kokeisiin lukua
18-20 oleskelua/omaa aikaa=laiskottelua
20-22 kokeisiin lukua

Päivät ovat siis erilaisia jokainen nyt, mutta tuossa maanantain ohjelma jolloin ei ollut koetta.

Nyt on aika ryhdistäytyä ja hoitaa homma kotiin kunnialla. Mun motto koulun suhteen on aina ollut tämä: Tyyli on vapaa, mutta pakollinen, tärkeintä  ei ole kaunis telemarkki vaan hallittu alastulo.
Jokainen varmaan ymmärtää pointin (?) ;)

Eiköhän tää vielä voitoks käänny, ellei murskavoitoks, niin ainakin 1-0 taisteluvoitoks! :)

-Jere

Joululoma, ei stressiä vaan hyviä asioita!

Moikka kaikille!

Joululoma lopuillaan. Loma tuli vietettyä leväten,syöden ja treenaten. Yo kirjotuksiinkin lukemalla. Mutta tämä oli ensimmäinen loma kolmeen vuoteen kun en ole ajatellut koulua! Eli loma on onnistunut hyvin. Niin ja pääsinhän mää testaamaan mun hiihtimiäkin! Ei se vielä mitään kaunista ollu, mutta ekaks kerraks sujui yllättävänkin hyvin. Keräsin muuten pitkiä katseita, olin joko niin huippu-hiihtäjän näköinen tai tyyli ja tekniikka pahasti hukassa... :D hahah eipä tuolla niin väliä kumpaa ne ihmiset tuijotti. Mulla oli kivaa ja olihan se reeni!

Kävin testaamassa kuntoani Jyväskylän sprintti cupissa. Noh vielä pitkä matka sinne pääsarjassa vaadittavalle tasolle mutta ihan mielenkiintosia viestejä kunnosta on viime aikoina saatu. Testijuoksussa aika parani yli 13sec/km viime vuoden vastaavasta testistä, lisäks nää sprintti cupin osakilpailut näytti että vaikkei vielä olla miesten tasolla niin sitä kohti ollaan menossa. Kaikki näyttäs olevan hyvällä mallilla ja parhaani teen joka päivä. Sen on pakko riittää, enempäähän ei kukaan voi vaatia, en edes mä ite.

Hyvää alkanutta vuotta vielä kaikile! :)

-Jere