Back in business

Morjestaa!

Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen harjoittelu tuntuu kivalta ja sitä jaksaa syttyä tylsimpiinkin tunnin turhiin vesisaateessa. Uutta kautta alkaa olemaan takana kolmisen viikkoa ja hommat rullaa mukavasti tällä hetkellä. Aina näin ei ole ollut, vaikka ehkä ulospäin on siltä saattanut vaikuttaakin.

Alkutahdit kaksi vuotta kestäneelle huonolle kierteelle lyötiin marraskuussa 2015. Aikalailla tasan kaksi vuotta sitten siis. Harjoitusmääriä nostettiin onnistuneen kesän jälkeen paljon, ja suht nopealla aikataululla. Juoksin sellaisia 100-150km viikkoja pari kuukautta. Paikat kesti hyvin määrää, mutta pääkoppa ei ollut valmis moiseen hulluuteen. Joulukuun puolella alkoi suurin into hiipua ja pikkuhiljaa alkoi varusmiespalveluksen läheneminenkin konkretisoitua.

Armeijan aloitin tammikuussa 2016. Kova treenijakso alle ja paljon erilaisia pöpöjä armeijassa oli kova yhdistelmä, minkä seurauksena sairastin lähes kaksi ensimmäistä palveluskuukautta. Oli kaksi erittäin rajua n.39-40asteen kuumejaksoa kestoltaan kumpikin n.viikon ja välissä ainoastaan kolme kuumeetonta päivää. Lisäksi sairastin useamman silmätulehduksen ja perus köhää oli koko kevät.

Kun sairastelu vihdoin helpotti, alkoi parin kuukauden tiiviimpi jakso intissä. Sitten olikin jo kesä. Kaksi treeni kuukautta (marras-joulukuu) ja sen jälkeen puoli vuotta lähes tekemättä mitään. Lenkkejä silloin, lenkkejä tällöin muttei mitään säännöllisyyttä sairastelusta johtuen. Syksyllä helpotti ja pystyi tekemään jo jonkin verran perustreeniä, mutta puhutaan muutamista tunneista viikossa, eli lähes mitätöntä lenkkeilyä.

Loppusyksystä 2016 alkoi sitten jälleen uusi kausi. Muutama ensimmäinen viikko sujui lupaavasti, vaikka olin edelleen armeijassa. Pystyin kuitenkin treenaamaan hyvin, kunnes alkoi tulla vaivoja. Rintaranka oli lukossa koko ajan ja sen lisäksi pohjekkin kipeytyi. Alkutalvi meni kokolailla penkin alle vaivojen vuoksi.

Helmikuussa aloitin kolmivuorotyön terästehtaalla. Niin kuin arvata saattaa, vuorotyön ja treenaamisen yhdistäminen saattaa olla hankalaa ja sitä se myöskin kohdallani oli. Olin aivan koomassa työpäiviä ennen ja jälkeen ja vapailla. Yksin vuorotyörytmiin opettelu vei aikaa ja voimia. Keväällä sain kuitenkin tehtyä muutamia täsmäharjoituksia ja Tiomilassa ja Jukolan viestissä olin parhaimmillani, kuten pitikin. Tein erittäin paljon kuivaharjoittelua kyseisiin kisoihin, kymmeniä tunteja. Vanhat kartat ja tyyppimaastokartat pyöri puhelimessa, tietokoneella ja paperiversioina. Se oli varmasti osaltaan auttamassa onnistumista suurviesteissä.

Syksyn tullen elimistö ja pää alkoi tottua työrytmiin, mutta ajattelin silti aloittaa harjoittelun maltilla ja kunnolla vasta uuden kauden alkaessa marraskuun alussa, jotta akut olisi varmasti täydet ja into pysyisi yllä.

Nyt olen siis kolmisen viikkoa vetänyt jälleen treeniohjelman mukaan ja se tuntuu aika makeelta. Toki vielä on opeteltavaa ja totuttelemista, mutta ainakin nautin tällä hetkellä harjoittelusta. Tällä hetkellä ympärilläni on positiivisia ihmisiä ja tuki lähelläni on arvokasta. Kiitos siitä kuuluu parhaimmille ystävilleni ja toki myös perheelle ja valmennukselle.

Suurimman kiitoksen annan kaikesta huolimatta itselleni. Kahden huonomman vuoden aikana monella on tuntunut olevan usko koetuksella siihen, että löytäisin tasapainon urheilemisen ja muun elämän välille ja motivaation harjoitteluun palaamaan. Itsellänikin usko on horjunut, mutta olen kuitenkin ollut kärsivällinen. Vaikka välillä en olekaan tiennyt mistä aloittaa ja onko missään mitään järkeä, olen kuitenkin tiennyt, että mikään ei tuo sellaista nautintoa kuin urheilu. Intohimo urheilemista ja treenaamista kohtaan on aina ollut olemassa. Sitä piti vain vähän etsiä välillä.

Nyt olen kuitenkin päässyt aloittamaan kauden ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Ei vaivoja ja palava halu kehittyä ja ennen kaikkea nauttia urheilun tuomasta hyvästä olosta!

Katse ja mieli terävänä matka jatkuu!

 Ja jotta jokainen lukija pääsee käsitykseen arjesta kolmivuorotyössä yhdistettynä harjoitteluun otan otteen harjoituspäiväkirjasta (20.11.-26.11.) ja lisään siihen myös heräämis- ja työajat:

Ma 20.11. 

Herätys 4:25, töissä 6-14 ja treeninä Lenkki 30min/5km+kuntopiiri 40min+loikkia 10min

Ti 21.11.

Herätys 4:25, töissä 6-14 ja treeninä pitkä pk poluilla  2h20min/20km

Ke 22.11.

Herätys 8:00, treeninä lenkki 52min/10km+kuntopiiri 30min, töissä 14-22

To 23.11.

Herätys 8:00, treeninä lenkki maantiellä 1h45min/19.3km, töissä 14-22

Pe 24.11.

Herätys 4:54, treeninä lenkki 40min/8km+25min kuntopiiri ja iltapäivällä lenkki 1h25min/13.4km, töissä 22-06

La 25.11.

Aamulla pääsyt töistä klo 6, herätys 11:30, lepopäivä, iltaunet 18-20, töissä 22-06

Su 26.11.

Aamulla päässyt töistä klo 6, herätys 12.30, treeninä pitkä pk 2h25min/21km

Treeniä kertyi yhteensä siis n.11h40min/97km

Tästä päivästä alkoi neljän päivän vapaat, mikä mahdollistaa kahden treenin päivät...

Loppuun vielä ote yhden kappaleen sanoista, mistä olen saanut voimaa jatkaa määrätietoista harjoittelua vaikeinakin hetkinä...

We can win the race
We can win the race

We have a dream, you win tonight
Take a chance, take a chance, God is on you side
We pray for you, you like a hurricane
You can win, you can win, you can win the game
Try the impossible, we want a miracle
There's a million fans around
Our dreams free, we want the victory
The hero's back in town

-Jere

Joensuu-Jukola 2017

Hep hep!

Suunnistajan joulu tuli, oli ja meni. Mutta jälleen jäi unohtumattomasta viikonlopusta käteen muutakin kuin tyhjät lahjapaperit! Tällä kertaa pukinkontissa oli kovia paketteja Hissin nimellä varustettuna ;) tänä vuonna olen muuttanut näkökantaani kilpailuihin ja muuttanut hieman tärkeysjärjestystä. Koska ensimmäisenä pääsarja kautena ei lähtökohtaisesti meikäläisellä ole tsäänssejä SM kisoissa niinpä olen arvottanut tälle vuodelle Jukolan tärkeimmäksi kilpailuksi ja sitten 10Mila ja sitten SM kisat ja kansalliset kisat olen päättänyt vetää treeni mielessä. Totta kai kisana mutta kuitenkin niin, että selvästi parhaat tulokset tulevat tärkeistä kisoista!

Sitten itse aiheeseen eli katsaus siihen, miten kauden pääkisani sujui.

Viimeisen viikon työkuviot olivat sellaiset että alustavasti piti olla kolme yövuoroa. Sehän ei olisi ollut kovinkaan hyvä pohja tärkeelle kilpailulle ja sattaisi sotkea valmistautumista merkittävästi. Onneksi työkaverini ja pomoni olivat niin ymmärtäväisiä että sain sovittua viimeisen yövuoron teosta myöhempänä ajankohtana! Pääsin siis tiistaiaamuna viimeisestä yöstä.

Tiistain treeninä kävin tekemässä seuran treeneissä pitkät välit treenin. Harjoitus meni heikosti valvotun yön takia. Myös fyysinen vire oli hyvin alavireinen kuten oli viikonlopun Grano Gamesissa Tampereella. En ollut kuitenkaan huolissani sillä tiesin ajan riittävän siihen, että saan parhaan vireen esiin juuri oikeaan aikaan sunnuntaiaamuna. Keskiviikkona tein kaksi harjoitusta. Aamulla juoksin n. 45min aerobisen lenkin. Iltapäivästä sitten viimeinen kovempi treeni. Eli 2km verryttely jonka päälle n. 5km vk juoksua ja tämän jälkeen vielä 2x1000m vedot ja verryttelyt. Harjoitus oli aivan uusi mutta ihastuin siihen heti! Juoksu oli herkkää kevyttä nautinnollista! Viimeinen tonni meni aikaan 3:18 alle anakynnyksen juostuna.

Torstaina jouduin olemaan juoksematta kiireisen aikataulun takia. Tiesin ettei se haittaisi. Kelikin oli kuuma. Illan suussa lähdimme ajamaan kohti Joensuuta. Liikuimme matkailuautolla. Matka sujui mukavasti ja Joroisilla pistimme auton parkkiin ja kävimme nukkumaan. Yö oli varsin rauhaton jatkuvan liikenteen vuoksi. Nukuin huonosti.

Matka jatkui perjantai aamuna jo ennen klo 8 ja määränpäänä oli Eno, jossa kilpailut järjestettiin tänä vuonna. Saavuimme Enoon n. klo 10 aikaan. Päivän aikana tutustuin kilpailukeskukseen sekä kulutin aikaa autolla. Iltapäivällä suoritin muuton matkailuautolta kohti seuramme tukikohtaa kilpailukeskuksen lähelle. Käytössämme oli iso omakotitalo ja sen suuren suuri piha-alue. Ykkös joukkueet saivat sisämajoituksen ja muut sitten nukkuivat ulkona teltoissa. Myös seurateltta studioineen pystytettiin pihapiiriin. Tukikohdalta oli matkaa kilpailukeskukseen n. 300m joten sijainti oli erinomainen!

Perjantai iltana kävimme vielä treenimaastossa harjoittelemassa. Harjoitus oli ihan hyvä, mutta oma suoritus ei ollut sujuva ja se sai olon hieman epävarmaksi.

Lauantai päivä “jouluaatto”. Aamupäivällä kävin kiertämässä kilpailukeskuksessa ja ostoksilla. Loppu päivän vietin pitkälti sisällä majoituksessamme, koska ulkona oli kova helle ja halusin välttää auringossa oloa. Venlojen viestin lähdön kävin kuitenkin katsomassa ulkona, muuten olin sisällä. Illalla kävimme vielä verryttely lenkillä. Illalla pidimme joukkuepalaverin ja tunnelma oli rento mutta joukkueen jäsenet vaikuttivat hyvin keskittyneiltä ja latautuneilta.

Joukkue

Viesti lähti liikkeelle klo 23.00 katsoin lähdön tv:stä. Odotin vielä avaajamme ensimmäiseen väliaikaan, koska halusin tietää miten kilpailu lähtee liikkeelle… No avaajamme aloitti sen verran hyvin, että uni ei tullutkaan. Ei sitten millään. Pyörin vain. Päätin vilkaista väliaikoja. Sijoituksemme parani koko ajan. Siinä vaiheessa tiesin että kisa tulee menemään joukkueelta hyvin! Kakkos osuudella tapahtui sitten jotain mitä en osannut odottaa. Sijoituksemme alkoi nousta vaikka ensimmäisessä vaihdossakin se oli hyvä, 29. Lepäilin makuulla mutta uni ei edelleenkään tullut. Kakkos osuus saapui vaihtoon huippusijalla, 16. Kun kolmas osuus lähti metsään oli minun aika herätä ja alkaa valmistautumaan omaan osuuteeni. Herätys sujui ongelmitta, sillä en nukkunut silmäystäkään. Kello oli n. 2.30 vaihdoin vaatteita ja seurasin väliaikoja. Sijoituksemme putosi odotetusti.

Verryttelyt sujui hyvin, tein hieman lyhyemmät verkat kuin yleensä. Mutta silti riittävän pitkät ja laadukkaat. Olin itse siis 6. Osuudella. Pääsin matkaan sijalta 60. N. 15sekuntia ennen minua metsään suuntasi huippuseura Halden SK:n kakkos joukkueen viestinviejä. Muita ei ollut lähellä edessä eikä takana. Tiesin että on juostava raivokkaasti Haldenin mies kiinni ettei tarvitsisi tehdä hommia metsässä yksin. Sainkin kaverin kiinni jo heti K pisteen jälkeen. Alku lähti hyvin liikkeelle. Suunnistus oli sujuvaa ja fyysisesti olin juuri sillä alueella että sitä vauhtia jaksan, mutta en tiedä miten pitkään. Vauhti kuitenkin pysyi hyvänä aika pitkään ja myös oloni oli vahva. Pää pysyi mukana hyvin. Kaksi nukahdusta tuli, mutta onneksi toinen oli helpolla polkuosuudella joten ei mitään dramaattisempaa. Luulin juoksevani eri polkua ja sitten kun polun mutkat olivat väärin päin olin hieman hukassa. Tilanne oli kuitenkin hallussa. Haldenin mies veti, vauhti oli tasaista kovaa. Paikoin olisin itse pystynyt juoksemaan kovempaakin, mutta meno ei olisi ollut yhtä sujuvaa. Tiheellä alueella Haldenin kaveri päästi minut välillä vetohommiin. Väli oli haastava eikä juoksu-uraa juurikaan ollut. Eteneminen oli hidasta ja minulla oli vaikeuksia pitää suunta. Siinä tuli toinen nukahdus. Päästin Haldenin ohitseni ja rasti löytyi sujuvasti.

Vauhti pysyi hyvänä edelleenkin. Huomasin että oli tulossa pitkä väli. Siinä kohtaa avasin suuni ja sanoin norjalaiselle että vedä sinä seuraavalle niin minä koitan löytää pitkälle välille optimi reitin. Tämä sopi Haldenin ukolle. En kuitenkaan saanut mitään kiertävää järkevää valintaa löydettyä joten väli oli juostava suoraan. Kun lähestyimme niittyä entisen vanhainkodin lähellä, aloimme saavuttaa aiemmin lähteneitä Paimion kakkos joukkuetta sekä Stora Tuna kakkosta. Nopeat hörpyt juomapisteellä ja sitten pitkä tasanen veto päälle ja saimme edellä mainitut joukkueet kiinni. Avokallio rinteillä oli vielä hajontaa mutta porukka oli koossa hajontojen jälkeen. Olimme saavuttaneet myös Södertäljen kakkos joukkueen. Juoksimme raivolla viimeisiä välejä. Toiseksi viimeiselle rastille polulta loikatessani jalat löi pahaan kramppiin ja jouduin antamaan periksi ja päästämään letkan karkuun. Onneksi vasta niin lopussa. Vaihtoon saavuin sijalla 57. Täydet mahdollisuudet olisi ollut sijaan 51. No, näin tällä kertaa. Ankkurillamme oli pienoisia vaikeuksia, mutta hän klaarasi osuutensa kohtuullisesti ja maaliin tulimme upealla sijalla: 58! Se sivuaa seuran parasta sijoitusta (Kytäjä 2010)  2010-luvulla! Kaikkinensa hyvä hallittu suoritus nuorelta joukkueeltamme. Selvisimme pienillä virheillä haastavassa maastossa.

Oma suoritukseni oli erinomaista hipova. Taktisesti olin viisas. Juoksin alussa Haldenin kiinni ja sen jälkeen omaa työtä tehden hyödynsin norjalaista. Juuri niin kuin älykäs viestisuunnistaja tekee! En tehnyt suurempia virheitä ja lopun kramppeja lukuunottamatta fyysisesti oli ehdottomasti parhaita päiviä 10Milan jälkeen. Juuri niin kuin pitikin. Olin omalla 6. osuudella (11km) koko porukan 47. nopein! Se osoittaa myös että tein ehdottomasti yhden elämäni parhaimmista vedoista juuri silloin kun pitikin! Olen osuuteeni tyytyväinen ja vaikka hieman jäikin harmittamaan se 6 miehen karkaaminen lopussa niin nostin silti joukkueen 60 parhaan joukkoon.

Tästä jäi sopivasti nälkää tuleville vuosille ;)

Tässä vielä linkkejä tuloksiin ja omaan gps viivaani! 

Tulokset: http://results.jukola.com/tulokset/fi/j2017_ju/kilpailijat/75/

Väliajat: http://results.jukola.com/tulokset/fi/j2017_ju/kilpailijat/75/6/

GPS: http://www.hameenlinnansuunnistajat.fi/doma/show_map.php?user=jere&map=382

 -Jere

10MILA hurmoksesta paniikkiin

Tämä on tositarina siitä, miten paljon valmistautumisella on väliä suunnistussuoritukseen, mutta miten pieni ulkoinen häiriötekijä voi pilata hyvän suorituksen ja muuttaa sen elämästä taisteluksi!

Kaikki alkoi tiistaina, eli neljä päivää ennen kilpailua. Silloin sain tietää, että juoksen 2.osuuden lauantai-iltana kevään suurviestissä 10MILAssa Göteborgissa. Olin alustavasti valmistautunut kolmanteen osuuteen eli 7km yöosuuteen. Kakkos osuus tarkoitti matkan pitenemistä viidellä kilometrillä eli osuudella oli pituutta se 12km ja yöllä mentiin. Osuuden muutos tarkoitti myös sitä, että oli valmistauduttava siihen että pääsen metsään aivan kärjen tuntumassa, olihan avaajamme rutinoitunut viestialottaja joka on tullut ensimmäiseen vaihtoon lukuisia kertoja kärkiletkassa ja vyöltä löytyy mm. Nuorten MM hopeaa juuri viestistä ja vieläpä samoista maastoista missä lauantain kilpailu käytiin.

Keskiviikkona aloitin nestetankkauksen. Kevyesti, ettei tankkauksen ajoitus mene pieleen. Kävin tekemässä suunnistus harjoituksen, joka meni heikosti. Yritin juosta kevyesti, mutta senpä vuoksi suunnistus ei sitten pysynytkään kuosissa. Illalla en meinannut saada unta, kun mietin vain sitä kuinka tulen pääsemään kärkiporukoissa metsään.

 Torstaina oli aamulla korkeakoulujen esivalintakoe, joten sain ajatuksia muualle. Kokeen jälkeen alkoi pakkaus ja nestetankkausta lisättiin. En juurikaan ajatellut itse kilpailua torstaina. Illalla lähdimme bussilla liikkeelle kohti Turkua, josta laivalla Tukholmaan. Laivalla kävin syömässä kotiruokaa. Eli perunamuusia ja lihapullia :D

Perjantaina aamusta aloitimme matkanteon bussilla kohti Göteborgia. Kiire ei ollut. Urheilujuoma tankkausta kevennettiin ja siirryttiin vesitankkaukseen. Matka oli pitkä mutta meni joutusasti nukkuessa ja kilpailukarttaa tutkiessa. Tein yhteensä ehkä noin kolmisen tuntia mielikuvaharjoittelua kisakartalla. Perillä pelipaikoilla olimme siinä iltapäivä kolmen kieppeillä. Silloin oli mahdollisuus käydä mallisuunnistus, mutta rankan vesisateen vuoksi kulutin parin tunnin treeni ajan bussissa. Majoitukseen päästyämme levittelin kamat ja lähdimme Arin ja Manun kanssa lenkille. Juoksu tuntui erittäin raikkaalta. Nukkumaan menimme ajoissa.

Lauantaina aamusta menimme kisapaikalle laitoimme seurateltan pystyyn ja lähdimme mallisuunnistamaan. Mallisuunnistus meni aikalailla niin kuin ajattelin ei isoja pummeja mutta pientä hakemista ja totuttelua karttaan… Mallisuunnistuksen jälkeen söimme lounaan kisapaikalla, jonka jälkeen sitten lähdimme takaisin majoituskoululle. Siellä aloimme viritellä varusteita yön kisaa varten valmiiksi. Koululla otimme joukkuekuvan ja kävimme vielä läpi viestin kulkua. Kaikki merkit viittasi siihen että pääsen kärkiletkassa metsään. Yksi taktinen kysymys valmentajalleni kuului: jos lähden kärjessä metsään niin vedänkö letkan mukana ylivauhtia jyrkän ylämäen ylös, mikä oli heti lähdön jälkeen vai otanko kävely askelia jos tarvitsee? Ohje oli että tilanteen mukaan…

Illalla kahdeksan aikaan suuntasin kisapaikalle valmistautumaan omaa osuutta varten. Arvioitu vaihtoaika oli klo 22.03. Tein hyvät alkuverkat ja menin teltalle kyselemään miten meidän aloittajalla menee. Ei mennyt vahvasti ekaan (3,2km) väliaikaan jo 6,5min perässä kärkeä. Tiesin että toiveet kärkikahinoissa lähtemiseen voi unohtaa ja alkaa keskittyä yksin taivaltamiseen. Otin aika rennosti vaikka kyllähän tilanne harmittikin, olisihan se ollut hienoa lähteä kärkiporukoissa taistelemaan.

Aloittajamme tuli vaihtoon reilut 17min kärjen jälkeen sijalla 130. Tilanne oli todellakin erilainen mihin olin valmistautunut. Lähdin kuitenkin tekemään omaa työtä ja huomasinkin hyvin pian että olen flow tilassa. Juoksin ja suunnistin ilman vaikeuksia. Rastit putoili yksi kerrallaan ja homma oli nautinnollista ja tuntui jopa helpolta. Puolimatkaan eli 6,2km väliaikaan olin jäänyt kärjelle vain 2.37min eli erittäin vähän omaan tasoon nähden! 6-9km väliaikojen välissä karkasin letkalta jonka keulissa olin alkumatkan taivaltanut. Aloin saavuttaa seuraavaa letkaa ja juoksin ihan hurmoksessa lamppuja kiinni. Sitten tapahtui jotain odottamatonta, mikä sai aikaan pienen paniikin ja rikkoi mahtavan flow tilan. Juoksin suon reunaan ja suolle ja putosin kainaloita myöten suonsilmään. Tilanne vaikutti erittäin vakavalta joten huusin samantien apua! Ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Karttakin repesi. Sain kumminkin kammettua itseni kuin ihmeen kaupalla suht nopeasti kuivalle maalle ja pääsin jatkamaan matkaa. Letka jonka juuri olin saavuttamassa pääsi karkuun. Lähestyin seuraavaa rastia ja kartta oli revennyt juurikin rastin kohdalta. Oli vaikeuksia saada selkoa mitä rastin ympärillä oli. Tulin hyvin kohti rastia mutta noin sata metriä ennen rastia jäin seisomaan paikalleni kun en kertakaikkiaan vaan tiennyt mihin päin kun en saanut kartasta selkoa repeämän takia.

Perästä tuli sama letka miltä olin aiemmin karannut. Sain neuvoa sitten heidän rastilta että mihin päin omani on. Loppu tuli sitten hyvin vaihtoon. Nostin sijoituksemme 100 pintaan. Tavoittemme maalissa oli 70 joukossa joten tein tärkeän noston loppu yötä ajatellen.


Loppuyö sujuikin sitten nousujohteisesti yhtä osuutta lukuunottamatta. Olimme nousemassa tavoitteeseemme kunnes yksi mies epäonnistui rankasti ja putosimme jälleen 100 sijan tuntumaan… Loppusijamme oli sitten 92.

Tein valtavan työn henkisellä puolella valmistautuessani kärkiletkoissa taisteluun, ja se kannatti. Yhtä väliä lukuunottamatta juoksin uskomattomassa hurmoksessa ja suunnistukseni vaikeassa maastossa sujui hyvin. Suohon uppoaminen oli kuitenkin hyvin pysäyttävä kokemus kirjaimellisesti. Vasta maanantaina tietynlainen shokki tila tuli päälle kun adrenaliini ja väsymys helpotti ja ymmärsin tilanteen vakavuuden.


Loppu hyvin, kaikki hyvin! Mutta tarinan opetus lienee se ettei koskaan voi varautua kaikkeen ja tilanne voi vaihtua nopeasti hurmoksesta paniikkiin!! On kumminkin pysyttävä rauhallisena ja toimia eikä jäädä tuleen makaamaan!

Tässä linkit tuloksiin ja omaan gps viivaani. :)


https://eventor.orientering.se/Events/ResultList?eventId=14802&organisationId=1518


http://www.hameenlinnansuunnistajat.fi/doma/show_map.php?user=jere&map=360


Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!

-Jere

Kesää kohti

Heip!😎

Paljon on tullut kysymyksiä blogin tilasta, olemassaolosta ja siitä miksi en ole kirjoittanut pitkään aikaan. Vastauksia kysymyksiinne saanette tässä tekstissä!

Tosiaan joulukuun puolivälissä koitti varusmiespalveluksen päättyminen ja reservin aika. Siitä tähän päivään saakka on ollut ylä- ja alamäkeä. Aluksi harjoittelun piti olla maltillista jotta kroppa pysyy mukana lisääntyvässä harjoitusmäärässä. Kun kaikki alkoi sujua lisättiin määrää. Kroppa toimi hyvin ja kesti kuormaa. Harjottelu oli omasta mielestä hyvää, vaikka aivan balanssissa ei kaikki selvästikkään ollut. Kun paine taloudellisella puolella alkoi kasvamaan oli nöyrryttävä ja etsittävä töitä. Täysipäiväinen urheileminen sai jäädä. No onneksi tärppäsi ja sain töitä ja taloudellisen puolen balanssiin. Työ kumminkin on vuorotyötä joten kyllähän se vääjäämättä vaikuttaa harjoitteluun. Oli jälleen haistelun ja tunnustelun aika miten kroppa jaksaa kokonaiskuormitukseen tulevia muutoksia. Oli kevennettävä. Sitten taas muutama laadukas viikko kunnes sitten flunssa iski pahemman kerran. Ilmeisesti osallistuminen reserviläisenä Oltermanni hiihtoon ja vuorotöiden tuoma rasitus ja siihen alle vielä kova määrä viikko heikensi vastustuskykyä ja tauti pääsi kroppaan jylläämään. Nyt pikkuhiljaa siis herättelen toiveita harjoitteluun palaamisesta. Vielä päivä tai kaksi on levättävä rajun yskän ja rööreihin kerääntyneen liman takia...

Summa summaarum, on ollut paljon muutoksia ja niihin reagoiminen ja hetkessä eläminen on vaatinut sen verran huomioo ettei ole tullut kirjoteltua tänne. Nyt tilanne kumminkin alkaa normalisoitua ja rauhoittua, ja hyvä niin! Painoa olen saanut pois kevään aikana 3kg, mikä tarkoittaa että on jälleen hieman mukavampi juosta kun jaksaa liikuttaa tossua hieman erilailla kun esimerkiksi syksyllä. Mikään ongelma paino ei sentään ollut eikä se ole sitä nytkään. Mutta selvästi treeni alkaa näkyä ja tuntua kropassa . Nyt peiliin katsoessa tunnistaa urheilijan. Syksyllä peilistä kurkisteli jonkunsortin kuntoilija.

Alle viikko kevään pääleiriin Ahvenanmaalla! Ja ekat kisatkin odottavat aivan nurkan takana. Kolmen viikon päästä se alkaa, eka pääsarjakauteni! 😊


-Jere