Back in business

Morjestaa!

Ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen harjoittelu tuntuu kivalta ja sitä jaksaa syttyä tylsimpiinkin tunnin turhiin vesisaateessa. Uutta kautta alkaa olemaan takana kolmisen viikkoa ja hommat rullaa mukavasti tällä hetkellä. Aina näin ei ole ollut, vaikka ehkä ulospäin on siltä saattanut vaikuttaakin.

Alkutahdit kaksi vuotta kestäneelle huonolle kierteelle lyötiin marraskuussa 2015. Aikalailla tasan kaksi vuotta sitten siis. Harjoitusmääriä nostettiin onnistuneen kesän jälkeen paljon, ja suht nopealla aikataululla. Juoksin sellaisia 100-150km viikkoja pari kuukautta. Paikat kesti hyvin määrää, mutta pääkoppa ei ollut valmis moiseen hulluuteen. Joulukuun puolella alkoi suurin into hiipua ja pikkuhiljaa alkoi varusmiespalveluksen läheneminenkin konkretisoitua.

Armeijan aloitin tammikuussa 2016. Kova treenijakso alle ja paljon erilaisia pöpöjä armeijassa oli kova yhdistelmä, minkä seurauksena sairastin lähes kaksi ensimmäistä palveluskuukautta. Oli kaksi erittäin rajua n.39-40asteen kuumejaksoa kestoltaan kumpikin n.viikon ja välissä ainoastaan kolme kuumeetonta päivää. Lisäksi sairastin useamman silmätulehduksen ja perus köhää oli koko kevät.

Kun sairastelu vihdoin helpotti, alkoi parin kuukauden tiiviimpi jakso intissä. Sitten olikin jo kesä. Kaksi treeni kuukautta (marras-joulukuu) ja sen jälkeen puoli vuotta lähes tekemättä mitään. Lenkkejä silloin, lenkkejä tällöin muttei mitään säännöllisyyttä sairastelusta johtuen. Syksyllä helpotti ja pystyi tekemään jo jonkin verran perustreeniä, mutta puhutaan muutamista tunneista viikossa, eli lähes mitätöntä lenkkeilyä.

Loppusyksystä 2016 alkoi sitten jälleen uusi kausi. Muutama ensimmäinen viikko sujui lupaavasti, vaikka olin edelleen armeijassa. Pystyin kuitenkin treenaamaan hyvin, kunnes alkoi tulla vaivoja. Rintaranka oli lukossa koko ajan ja sen lisäksi pohjekkin kipeytyi. Alkutalvi meni kokolailla penkin alle vaivojen vuoksi.

Helmikuussa aloitin kolmivuorotyön terästehtaalla. Niin kuin arvata saattaa, vuorotyön ja treenaamisen yhdistäminen saattaa olla hankalaa ja sitä se myöskin kohdallani oli. Olin aivan koomassa työpäiviä ennen ja jälkeen ja vapailla. Yksin vuorotyörytmiin opettelu vei aikaa ja voimia. Keväällä sain kuitenkin tehtyä muutamia täsmäharjoituksia ja Tiomilassa ja Jukolan viestissä olin parhaimmillani, kuten pitikin. Tein erittäin paljon kuivaharjoittelua kyseisiin kisoihin, kymmeniä tunteja. Vanhat kartat ja tyyppimaastokartat pyöri puhelimessa, tietokoneella ja paperiversioina. Se oli varmasti osaltaan auttamassa onnistumista suurviesteissä.

Syksyn tullen elimistö ja pää alkoi tottua työrytmiin, mutta ajattelin silti aloittaa harjoittelun maltilla ja kunnolla vasta uuden kauden alkaessa marraskuun alussa, jotta akut olisi varmasti täydet ja into pysyisi yllä.

Nyt olen siis kolmisen viikkoa vetänyt jälleen treeniohjelman mukaan ja se tuntuu aika makeelta. Toki vielä on opeteltavaa ja totuttelemista, mutta ainakin nautin tällä hetkellä harjoittelusta. Tällä hetkellä ympärilläni on positiivisia ihmisiä ja tuki lähelläni on arvokasta. Kiitos siitä kuuluu parhaimmille ystävilleni ja toki myös perheelle ja valmennukselle.

Suurimman kiitoksen annan kaikesta huolimatta itselleni. Kahden huonomman vuoden aikana monella on tuntunut olevan usko koetuksella siihen, että löytäisin tasapainon urheilemisen ja muun elämän välille ja motivaation harjoitteluun palaamaan. Itsellänikin usko on horjunut, mutta olen kuitenkin ollut kärsivällinen. Vaikka välillä en olekaan tiennyt mistä aloittaa ja onko missään mitään järkeä, olen kuitenkin tiennyt, että mikään ei tuo sellaista nautintoa kuin urheilu. Intohimo urheilemista ja treenaamista kohtaan on aina ollut olemassa. Sitä piti vain vähän etsiä välillä.

Nyt olen kuitenkin päässyt aloittamaan kauden ikäänkuin puhtaalta pöydältä. Ei vaivoja ja palava halu kehittyä ja ennen kaikkea nauttia urheilun tuomasta hyvästä olosta!

Katse ja mieli terävänä matka jatkuu!

 Ja jotta jokainen lukija pääsee käsitykseen arjesta kolmivuorotyössä yhdistettynä harjoitteluun otan otteen harjoituspäiväkirjasta (20.11.-26.11.) ja lisään siihen myös heräämis- ja työajat:

Ma 20.11. 

Herätys 4:25, töissä 6-14 ja treeninä Lenkki 30min/5km+kuntopiiri 40min+loikkia 10min

Ti 21.11.

Herätys 4:25, töissä 6-14 ja treeninä pitkä pk poluilla  2h20min/20km

Ke 22.11.

Herätys 8:00, treeninä lenkki 52min/10km+kuntopiiri 30min, töissä 14-22

To 23.11.

Herätys 8:00, treeninä lenkki maantiellä 1h45min/19.3km, töissä 14-22

Pe 24.11.

Herätys 4:54, treeninä lenkki 40min/8km+25min kuntopiiri ja iltapäivällä lenkki 1h25min/13.4km, töissä 22-06

La 25.11.

Aamulla pääsyt töistä klo 6, herätys 11:30, lepopäivä, iltaunet 18-20, töissä 22-06

Su 26.11.

Aamulla päässyt töistä klo 6, herätys 12.30, treeninä pitkä pk 2h25min/21km

Treeniä kertyi yhteensä siis n.11h40min/97km

Tästä päivästä alkoi neljän päivän vapaat, mikä mahdollistaa kahden treenin päivät...

Loppuun vielä ote yhden kappaleen sanoista, mistä olen saanut voimaa jatkaa määrätietoista harjoittelua vaikeinakin hetkinä...

We can win the race
We can win the race

We have a dream, you win tonight
Take a chance, take a chance, God is on you side
We pray for you, you like a hurricane
You can win, you can win, you can win the game
Try the impossible, we want a miracle
There's a million fans around
Our dreams free, we want the victory
The hero's back in town

-Jere