347- ohi on!

Jees!

Vuoden varusmiesaika on nyt ohi, kun tänään palautettiin viimeisetkin varusteet, saatiin palvelustodistus sekä sotilaspassi kouraan.

Tämän päivän olen miettinyt ja katsellut kulunutta vuotta taakse päin. Olen miettinyt mitä tein oikein, mitä väärin, mitä hyvin ja mitä huonosti. Olen käynyt mielessäni läpi varusmiespalveluksen ja nyt illalla tätä kirjoittaessani voin todeta, että vuosi oli unohtumaton. Koin monen monta upeaa asiaa ja sain uusia upeita kavereita!

Siviilipuolen urheilut oli mitä oli, mutta saavutin silti jotain suurta. Jotain erilaista. Pärjäsin sotilaiden kisoissa niin suunnistuksessa, partiosuunnistuksessa, ampumasuunnistuksessa, hiihdossa, partiohiihdossa kuin myös maastojuoksussa. Saavuttaen (ainakin) kolme mitalia varuskunnan kilpailuista sekä kolme palkintoa sotilaiden sm kilpailuista. Ylenin varusmiesaikana. Useammankin kerran. Sain kiitosta monelta eri taholta, koin että olin hyvin pidetty ihminen ja johtaja. Vielä toiseksi viimeisenä päivänä sain kotiuttamisjuhlassa tunnustuksen kun muutaman muun kanssa meikäläinen palkittiin esimerkillisestä palveluksesta maanpuolustusmitalilla. Lisäksi palvelustodistuksen yleisarvosana oli "kiitettävä".

Totta tai tarua, mutta varapäällikkö saatteli meikäläisen reserviin sanoilla: "sitä palkintoa ei ihan joka miehelle myönnetä, olit yksi kaikkien aikojen parhaista toimisto aliupseereista täällä(koululla)"

Vaikka tämä päivä onkin tietyllä tapaa hieno ja ainutlaatuinen niin sen sijaan että olisin juhlinut kotiutumista niin kuin monet muut, olen pyhittänyt päivän perheelle. Olemme juoneet kahvit, syöneet ja jutelleet palveluksesta. Olen myös miettinyt niin kuin totesin jo aiemmin. Olen tullut tulokseen, minkä toki tiesin, mutta jonka koin itse nyt varusmiespalveluksessa usein. Sen että se mitä tekee kannattaa tehdä täysillä ja oikealla asenteella. Millään ei voi olla paras kaikessa, eikä edes välttämättä hyvä kaikessa ainakaan samaan aikaan mutta kaikki mitä tekee nii tekee sitten täysillä. Se palkitsee lopulta. Kun on nöyrä ja tekee arkiset perusasiat hyvin niin silloin on hyvät lähtökohdat ihan kaikkeen.

Kiitos kaikille palvelustovereille kuluneesta vuodesta. Kiitos kouluttajat ja henkilökunta! Kiitos perheelle ja valmentajalle ja muille taustajoukoille, jotka olette olleet kärsivällisiä ja auttaneet palveluksessa parhaanne mukaan!!

-JK

Mitä seuraavaksi?

Noniin!

Ismo Leikolan mielestä suomen kielen tärkein ja paras sana koska se sopii joka paikkaan. Myös tämä teksti oli mukavan helppo aloittaa sanalla noniin. 😄

Mutta sitten itse asiaan. Intti on viittä vaille suoritettu. Vuosi on ollut mahtava ja opettavainen monelta kantilta katsottuna. Mutta mitä seuraavaksi? Kaksi ja puoli viikkoa jäljellä. Sen jälkeen alkaa jälleen uusi aika elämässä. Olen pyöritellyt asioita ja kuvioita koko syksyn mielessä; keskustellut itseni, valmentajani sekä muiden taustajoukkojeni kanssa ja tullut päätökseen joka ei ole helppo eikä välttämättä järkevin päätös mutta jonka olen kuitenkin tehnyt.

Aloitan joulukuun 16. päivä panostamisen suunnistukseen ja urheiluun sata lasissa. Olen ovet ja ikkunat auki mahdollisille töille, sillä eihän täysi päiväinen urheileminen ole millään tavalla taloudellisesti kannattavaa. Mutta nyt saattaa olla viimeinen tilaisuus ottaa isompia steppejä kohti kärkeä, joka on aina ollut oma unelma ja tavoite. Tiedän ja tiedostan riskin ja olen varmasti monen mielestä täysi idiootti, mutta jos aikoo tavotella jotain suurta, on uskallettava ottaa riskejä. Urheileminen on kuin olisi yrittäjä. Pitää olla rohkea, määrätietoinen eikä saa pelätä ottaa riskejä. Näen tämän mahdollisuutena ja tilaisuutena. Panostan täysillä urheiluun tämän harjoituskauden ajan. Keväällä aion hakea opiskelemaan, mutta se ei tarkoita sitä että lopettaisin unelmani tavoittelun. Ei! Mutta ennen opiskeluita aion tehdä oikeasti parhaani epäonnistumisenkin uhalla sen eteen että kehityskäyräni ottaisi selvän suunnan ylöspäin.

Odotan intin päättymistä innolla, jotta pääsen tekemään sitä mistä pidän ja tavotteleen unelmaani. Mutta ennen sitä nautin viimesistä palvelusviikoista. 😉

-J

Kausi 2016

Morjesta kaikille lukijoille!

Jälleen on kausi paketissa ja on aika katsoa hieman taakse, mutta ennen kaikkea tulevaan!

Kauteen lähdettiin vähin odotuksin. Sovimme valmentajani kanssa että harjoittelu toteutetaan tällä kaudella olosuhteiden ja voimien mukaan. Edessä oli vuosi armeijassa.

Pohjia kauteen taottiin viime syksynä noin kolme kuukautta täysipäiväisesti. Asuin silloisen tyttöystäväni luona Keski-Suomessa ja keskityin harjoitteluun täysillä. Satsasin, panostin ja nautin. Kiersin Keski-Suomen yösuunnistus tapahtumia hyvällä menestyksellä. Sain oppia ja sparrausta maajoukkuemiehiltä ja naisilta. Treenasin muutenkin paljon määrällisesti ja laadullisesti oli tekemisen meininki. Kolmen kuukauden satsaus kannatti sillä armeijaan mentyäni sairastelin erittäin rajuja kuumetauteja usean viikon ajan ja harjoittelu todellakin oli jäissä koko tammikuun mutta myös helmikuun.

Ei edes tullut mieleeni harjoitella, sillä kaikki energia ja aika meni toipumiseen ja inttijutuissa mukana pysymiseen. Olin sairaana enemmän kuin terveenä. Saapumiserän johtaja tokaisi, että hyvällä sotilaalla on matkassa hyvää tuuria, mutta ehkä meikäläisestäkin saadaan vielä hyvä sotilas, viitaten jatkuvaan sairasteluun. No, hyvä sotilas tai ei mutta niin vain pääsin aliupseerikurssille ja siitäkin eteenpäin on menty.

Keväällä yritin jotain harjoittelun kaltaista räpeltää ja puuhastella. Ei mitään jatkumoa tai ohjelman mukaan tekemistä, mutta vähän lenkkiä. Kilpailin keväällä erittäin vähän. Sm keskimatkalla karsinta meni ihan kohtuullisesti, mutta heikentyneet kestävyysominaisuudet aiheutti ongelmia finaalissa ja se menikin penkin alle, lisäksi kolautin jalkani erittäin rajusti. Ensimmäinen kunnon vamma. Sain kepitkin. Jälleen paussia treeneistä. Kesällä aloin kilpailla enemmän kun hommat intissä helpottu.

Syksyn sm kisoihin oli pientä toivoa kunnon löytymisestä. Pitkä matka tuli liian nopeasti en päässyt hyvään kuntoon ennen sitä. Sprintti ja viesti olivat juuri oikeaan aikaan sain kunnon viriteltyä kauden parhaaseen terään ja sprintin karsintahan sujuikin mallikkaasti. Finaalissa sitten oli jälleen ongelmia eikä sijoitus ollut kovinkaan hyvä. Toki viime kaudella jäin b-finaaliin sprintissä joten parannusta siinä suhteessa oli paljon. Viesti meni ihan kohtuullisesti. Olin ankkuri ja jouduin yhteislähtöön mutta suoritus oli hyvä.

Sm yöhön oli suuret odotukset. Olinhan vuotta aiemmin tahkonnut kolmisen kuukautta tyyppimaastoja ja oppinut suunnistuksen keskisuomalaisessa metsässä ja maastossa. Suoritus oli jälleen hyvä mutta se ei riittänyt hyvään sijoitukseen. Olin pettynyt. Vihainen, allapäin. Olin epäonnistunut kilpailussa johon olin valmistautunut ja johon lähdettäessä oli hyvä tunne niin fyysisestä kunnosta, kuin suunnistustekniikasta kyseisessä kilpailussa.

Sm yön jälkeen tuntui kuin kausi olisi päättynyt, se olisi päättynyt pahaan pettymykseen. Onneksi oli vielä yksi merkityksellinen kisa jäljellä. Sm erikoispitkä matka. Kilpailu, johon sanoin ennen kauden alkua että panostan ja joka on tämän kauden pääkisa. Kisaa sen kummemmin perkaamatta totean vain ettei tulos tyydyttänyt.

Kun katson vuotta taaksepäin voin huokaista helpotuksesta. Vaikea ja raskas kausi on vihdoin ohi. Sairastin kuluneena kautena eniten mitä koskaan, kärsin jalka ja selkävaivoista. Harjoittelin suurimman osan kaudesta ilman treeniohjelmaa, tarkoituksella. Kaikki nämä seikat huomioiden ei ole syytä olla pettynyt kauteen. Tuo oli se taso johon ylsin ilman harjoittelua sairauksien ja vammojen keskellä.

Vuosi on opettanut paljon ja avannut silmiä monenkin asian suhteen. Oivalsin kokonaisuuden merkityksen. Sen lisäksi että säännöllisellä ja tavoitteellisella harjoittelulla saadaan aikaan hyviä tuloksia ja hyvä kunto, niin myös ehkäistään vammoja ja sairauksia. Ennen tätä kautta en ole kärsinyt oikeastaan mistään isommista vaivoista tai ole ollut sairaana joten ne asiat ovat olleet minulle itsestään selviä. Enää näin ei ole vaan ymmärrän nyt omakohtaisten kokemusten myötä mitä merkitystä harjoittelulla, ravinnolla ja riittävällä levolla on.

Tässä tekstissä pureuduin kuluneeseen kauteen, mutta lähiaikoina minulla on kerrottavaa myös tulevasta. Pysykää siis kuulolla! 😉

-Jere

Superkompensaatio

Heii!!

Superkompensaatio. Hieno keksintö! Ja mielenkiintonen asia. Paljon pitkiä kisoja sm pitkien jälkeen, tai sillon ne sm pitkät ja sotilaiden kisat vei miehen monttuun ja tilanne oli jopa huolestuttava. Onneksi tuo mahtava superkompensaatio tuli kylään.

Sm sprintin karsinta viime lauantaina oli ensimmäinen todellinen osotus superista. Lähes lasketellen hyvä juoksu ja paikka finaaliin oli taattu. Finaalissa sitten kone yski enkä saanu annettua kaikkeeni ja suunnistuskin tökki pahemman kerran. Sijoitus sm sprintissä oli 23 tai 24.

Seuraavan päivän viestissä juoksin pääsarjassa. Ankkuriosuutta. Suunnistus suju ja vire oli erinomanen pääsi jopa liiskaan. No lopussa 4-5min virhettä mutta selkeesti suunnistuskin menossa parempaan suuntaan. Joukkueemme loppusija oli 40. 67 joukkueen viestissä.

Tiistaina juostiin Hattulassa aluemestaruus yö. Juoksin miesten sarjassa. Jälleen loisto vire ja vartin suunnistuksen jälkeen olin keulapaikalla. No suorituksen kestäessä 50min ei riitä että vartin kohdalla johtaa... Yksi huono tökkivä toteutus ja lopussa pari minuutin virhettä pudotti tuloslistalla 7.sijalle.

Lauantaina, eilen siis, juostiin Vaajakoskella, Keski Suomessa, yösuunnistuksen suomenmestaruuksista. Oma suoritus oli hyvä ja hallittu vaikka pientä virhettä parilla rastilla tuli. Tällä kertaa oma kohtuu hyvä suoritus riitti vasta sijalle 20. Eroa n.3min palkintosijoihin ja n.5min 5.sijaan. Pienet asiat ratkaisi eilen ja tällä hetkellä takki on aika tyhjä. Olen hyvin hyvin pettynyt.

Jos jotain hyvää hakee niin suunnistus alkaa oleen jo tyydyttävällä tasolla ja kunto on hyvä. Lisäksi oma kauden pääkisa on vielä tulossa. Suomalaisten urheilijoiden suosituimmat ja yleisimmät kommentit asian tiimoilta: "Nyt pidetään kunto sitä varten hyvänä ja pysytään terveenä. Ei kai tässä muutakaan voi. Uutta matoo koukkuun vaan, taas kerran..."

Ehkä vielä joskus on munkin vuoro onnistua.

"Enemmän reenii läski"
-Jere

6 päivään 5 sm kisa starttia

Tervehys!

Viikonloppuna juostiin Kirkkonummen Meikolla sm pitkät matkat. Pitkä matka on aina ollut oma lemppari mutta huono treeni vuosi ja kesän ja alkusyksyn vaivat verottivat tekemisestä paljon. Lauantain karsinnassa tein hölmön 5min virheen kun luin rastiväliä eteenpäin ja kurvasin väärälle polulle jota juoksin lähes puoli kilometriä väärään suuntaan... Se oli karsinnan ainoa virhe ja se riitti A finaaliin.

Finaalissa oli huono päivä virhettä tuli paljon ja en saanut koneesta kaikkea irti. Suoritus oli huono samoin sijoitus; 29.

Tiistaina lähdettiin aikasin aamulla ajamaan Joutsenoon jossa juostiin sotilaiden sm suunnistusten henkilökohtanen kisa. Kisa suju pitkiä paremmin eikä isoja virheitä tullut. Kumminkin pientä virhettä ja kaartelua ja seisoskelua tuli aivan liikaa ja ero kasvoi suureksi. Sijoitus 11. Ja taso oli ihan sm kisan arvonen eli mikään pilipali kisa ei ollut kyseessä..
Tiistain kisan jälkeen ajeltiin Haminaan jossa sitten keskiviikon ja torstain aikana kilpailtiin sotilaiden sm suunnistusten partio kisat. Keskiviikko aamun ohjelmassa oli kohdistus ammunnat ja loppu päivä sitten viriteltiin illan ja seuraavan päivän kisaa varten. Kisahan oli erittäin jännittävä ja erikoinen sillä varustuksena piti päällä olla maastopuku ja selässä reppu ja ase. Yöosuudella partio (4henkilöä) jakaantuu kahtia ja kaikki rastit tulee jommankumman parin hakea. Meidän joukkueella yöosuus sujui ilman isompia ongelmia ja yön jälkeen olimme sijalla 5. Vain 6min pronssista. Yön jälkeen syötiin vähän iltapalaa ja käytiin telttoihin nukkumaan. Unta sai sellasen 5h jonka jälkeen aamulla aamupala ja kuljetus päivä kisan lähtöön. Päiväosuudella jokainen suunnisti yksin. Ja kokoontuminen tapahtui yhteisellä rastilla. Itse sain pitkän lenkin ja hain paljon ja kaukaa rasteja. Matkaa kertyi 15km ja kun yöllä oli suunnistettu jo 9km niin loppuvaiheessa alkoi olla mehut loppu miehestä. Yhteisen rastin jälkeen juostiin pari rastiväliä koko joukkue koossa jonka jälkeen oli suunnistuksen maali. Tämän jälkeen alkoi pikataival jonka idea on että juostaan viitotettua reittiä koko joukkue koossa mahdollisimman kovaa, pikataipaleella oli käsikranaatin tarkkuus heitto ja ammunta. Ja sitten koko kisan maali. Itselläni sujui ammunta tänään erittäin hyvin ja ammunnan turvin pysyimme palkintosijassa kiinni. Olimme lopulta 6. Ja 6 parasta partiota palkittiin. Kilpailu oli erittäin raskas mutta mielenkiintoinen ja mukava kokemus. Matkaa kertyi partiokisassa reiluun 15h aikana 28km.

Nyt palauttelua ja ajatuksia seuraavan viikonlopun sm sprinttiin ja viestiin! 😎🍁🍄

-Jere

Pientä vaivaa...

Hei kaikille!

Tänä viikonloppuna oli ohjelmassa Hämeen aluemestaruus kilpailut pitkällä matkalla sekä viestissä. Eilen lauantaina osallistuin pitkälle matkalle miesten pääsarjaan. Syitä tähän ratkaisuun oli esimerkiksi se että omassa sarjassa oli ainoostaan kaksi ilmoittautunutta sillon kun itse ilmottauduin kisaan. Senpä takia ajattelin että ranki pisteiden metsästykseen otollisempi sarja on miesten sarja. Lisäks miesten radat on aina parhaat mahdolliset taidollisesti. Yksi syy oli myös hyvän pitkän matkan kisan juokseminen ennen sm kisoja...

Kisa meni kokolailla pieleen ja huonosti. Taitopuolella oli rutiinit ruosteessa ja kun koko kesän vaivanneet selkä vaivat alko kangistaa menoa jälleen kerran niin leikki jäi kesken ja oli hölkkäiltävä häntä koipien välissä kilpailukeskukseen.
Ilta sujuikin sitten lihashuollon ja rullailun parissa. Jalkoja ja selkää tuli venyteltyä erittäin paljon. Se ainakin herkisti jalkoja mutta selkä tuntu edelleen jäykältä.

Tänään viestissä oli jälleen vaikeuksia sujuvuuden ja rastinoton kanssa. Selkä oli parempi mutta kipeyty ja kangistu jälleen.

Huonot kilpailut tänä viikonloppuna sekä selkävaivat kyllä aiheuttaa pohdintaa ja päänvaivaa ainakin jonkin verran. Ensi viikonlopun kisat jää kyllä väliin varmastikkin, mutta jatkoa katsotaan rauhassa päivä ja viikko kerrallaan.

-Jere

Tyhjästä päästä kärsii koko kroppa

Tervehys!

Tänään oli taas kauan odotetun puolimaratonin vuoro. Alla oli kympin ennätyksen parannus. Se asetti omat odotukset korkealle tämänkin päivän kisaan. Viime viikonloppuna kumminkin sain jostakin sitkeän flunssan ja koko viikko meni siitä toipumiseen, halusin kumminkin osallistua enkä riskeerata osallistumista tyhmällä ennen aikasella harjottelulla. No eilisiltasella verkka lenkillä kroppa tuntu tahmeelta. Päätin kumminkin lähteä tämän päivän kisaan juoksemaan suht kovaa aikaa. Tai ainakin itelle kovaa aikaa 😄 käsittämätöntä hölmöilyä ja aivan liian kovat kaks ekaa kilsaa sitten varmaan koitu kohtaloks tänään. Keulassa kilometrin väliaikaan 3.30 aikaan. Toinenkin kilometri vielä 3.40 siihen himmasin tarkotuksella. Siitä vauhti tasaantu ja kolmas kilometri oli sitten sitä vauhtia mikä oli tavotteena eli 3.50. No tämän jälkeen alkoi suuret hengitys vaikeudet eikä happi kulkenut suuta pidemmälle ja meno alkoi kangistua varsin rajusti. Vielä kun n. 6kilometrin kohdalla pohje alkoi kipuilla niin siinä vaiheessa viimestään olin päättänyt ettei juoksu jatku enää pitkään. 8km kohdalla heitin pyyhkeet kehään ja totesin ettei ole järkeä jatkaa sunnuntai hölkkäilyä. Toki 8.kilometri oli jälleen vauhti saatu kirrattua tavoteaikaan 3.50 mutta meno oli niin pahan tuntusta että hyppäsin sivuun.

Pään sisällä kiehui ja keskeytys harmittaa paljon. Oli kumminkin erittäin typerää alottaa niin kovaa ja tappaa oma meno hölmöilemällä. Tästä ehkä otan opiksi ja jatkossa alottelen rauhallisemmin. Samallainen alku riitti aikasemmin kympin kisassa, sillon jaksoin suht ok vauhtia maaliin, tänään kumminkin oli tupla matka ja sellanen alotus oli tuhoon tuomittu.

No katse eteenpäin ja kohti suunnistuskisoja. Syksyn sm kisat lähestyy ja keskittyminen suunnataan jäälleen siihen suuntaan. Kunnossa on petrattavaa ja tekniikka ja taito on arvotus. Luultavasti sitäkin puolta pitää hioo vielä kovasti. Työtä on paljon mutta onneksi on vielä kuukausi aikaa 😉

-Jere

Helppoo ja kivaa!

Moro!

Jukolan jälkeen keskittymistä on nyt suunnattu taas treenaamiseen ja kesästä ja elämästä nauttimiseen. Juhannus sujui hyvin tiiviisti treenatessa sekä vähän reissatessakin ja ennen kaikkea kesästä ja hyvästä seurasta nauttiessa! 😎

Viime viikko oli hyvin hektistä ja raskasta aikaa intissä ja pitkiä päiviä oikeastaan kaikki. Sen takia tämän viikonlopun suunnitelmissa oli tehdä kevyttä treeniä ja määrää, mutta suunnitelmiin tuli vähän muutoksia pitkin viinkonloppua. Huomasin perjantain treenissä että juoksu kulkee kevyesti eikä raskaasta viikosta ollut tietoakaan. Perjantaina oli tarkoitus tehdä 20km kevyt iltalenkki mutta treenin luonne muuttui sen jälkeen kun olin juossut pari kilsaa ja huomasin että hölkkä moodillakin vauhti oli siellä 4.40min/km tasolla ja tuntu että juoksu rullaa ihan itestään. Muutin treeniä lennosta ja parin kilsan jälkeen aloin tekemään kiihtyvää vauhtikestävyys lenkkiä. Aloitin 4.30min/km vauhdista kiristeleen tasasesti niin että ekat 10km kumminkin mentiin keskivauhdilta yli 4.15min/km. Tämän jälkeen kiristin ruuvia sinne 3.45/km vauhtiin ja sitä rullasin sen 5km. Täytyy sanoa että juoksu tuntui erittäin hyvältä joskin vikat kilsat tuntu kyllä pahaltakin. 😄 loppuun tein vielä loppuverryttelyt.

Lauantaina oli sitten todellinen happopäivä. Ensin päivällä käväsin suunnistamassa Kalpalinnan laskettelukeskuksen maastoissa kevyesti ja rennon reippaalla otteella. Yksi muutaman minuutin virhe tuli kun en meinannut löytää yhtä kuoppa rastia. Rastejahan metsässä ei ollut vaan suunnistin vanhan kuntorastiradan. Tämän jälkeen kotona vähän palauttelua ja suunnitelmissa tehdä kevyt pitempi treeni kunnes päätimme isän ja veljen kanssa lähteä taas Kalpalinnan laskettelukeskukseen. Vuorossa olikin kova mäkivetotreeni... Noh aika kankeaa ja tahmeeta menoahan se oli kun alla oli kaksi suht kovaa treeniä. Mutta hyvinhän se meni kolmaskin kovempi treeni siihen väliin. Illalla oli jalat aika jumissa joten tänään päätin tehdä vain kuntopiiriä. Aamulla kumminki herättyäni ja aamupalan syötyäni tunsin palavaa halua juoksemaan joten päätin lähteä nauttimaan kesäpäivästä. Hyvä 18km peruslenkki ja mukava oli jälleen huomata että juoksu rullasi ihan itsestään ja tällä hetkellä juoksu tuntuukin erittäin hyvältä.

Niin kuin aiemminki olen kirjotellut että nyt on menty vähän niin kuin on hyvältä tuntunut nämä treenit ja pakko sanoa että treenaaminen tuntuu erittäin mielekkäältä ja hyvältä tällä hetkellä. Nälkää ja motivaatiota on vaikka muille jakaa, mutta koska olen vähän itsekäs ja haluan kehittyä niin en jaa sitä muille vaan pidän itellä kaiken... 😜

Mun kolme pointtia tähän kesään: hymyile, tee sitä mistä tykkäät ja nauti siitä mitä teet! ☀👣

-Jere

Ikimuistoinen Lappee-Jukola

Heippa te!

No viime viikonloppunahan oli suunnistajan joulu, juhannus, pääsiäinen, vappu ja syntymäpäivä niin kuin me suunnistajat Jukolan viestiä kutsumme. Se on vuoden kohokohta ehdottomasti!

Tämän vuoden Jukola tullaan muistamaan monesta asiasta. Ja itse henkilökohtasesti tulen muistamaan ko viestin aina! Mennään siihen myöhemmin mutta ennen sitä kerron mistä kaikesta Jukola muistetaan pitkään. Säästä. Säästä ja säästä… no ei. Paljon muustakin mutta sää oli erittäin ankea. Jopa vaarallinen. Vettä vihmoi taivaan täydeltä koko kisaviikonlopun ajan. Tuuli puhalteli myrskylukemissa teltat oli kovilla niin kuin myös puut. Muutama henkilö loukkaantui ilmeisen pahastikkin puun kaaduttua heidän päälleen.

Parkkipaikka pelto oli aivan muussia ja hinaus operaatiot pääty iltapäivälehtiin saakka. Jokainen auto täytyi hinata traktorilla ylös pellolta. Onneksi me saimme auton tien varteen eikä tarvinut tuskastella hinauksien kanssa.

Tämän vuoden Jukola tullaan muistamaan myöskin erittäin tasaisena kilpailuna sekä ennen kaikkea uutuutena mukana olleesta läpijuoksusta, jossa sekä Venlojen viestissä että Jukolan viestissä puolet osuuksista tuli yleisön eteen ja juostiin kiplailukeskuksen läpi.

Muistamme Lappee-Jukolan myöskin siitä, että suomalainen suunnistuslegenda Jani Lakanen voitti Jukolan viestin ensimmäistä kertaa urallaan 40 vuotiaana.

Mutta sitten syyhyn jonka takia tulen itse muistamaan Lappee Jukolan aina. Se on pitkälti aloittajan ja ennen kaikkea kakkos osuuden juoksijan ansiota. Aloittajahan tuli vaihtoon sijalla 26. N. 2min kärjen perässä. Kelpo avaus siis ja joukkue mukana hyvien sijojen metsästyksessä. Kakkos osuudelle lähti nuori vasta 17 vuotias joukkuekaverini Ville. Hän oli lähellä tehdä tempun joka oltaisiin voitu kirjoittaa kirjoihin ja kansiin. Tai oikeastaan niin hän tekikin! Ville juoksi alussa loistavasti nostaen sijoituksia ja ottamalla jopa kärkeä kiinni ajallisesti. Meikäläinenhän oli 3. Osuudella ja perhosia alko oleen todella merkittävästi vatsassa. Sijoitus pyöri siinä 20 ja 30 välillä pitkään. Sitten oli aika lähteä verryttelemään ja keskittymään omaan suoritukseen. Ville paahtoi sijalla 24. tässä vaiheessa ja matkaa oli mennyt jo puolet. Tein verryttelyt ja valmistauduin lähtemään muuan Fredric Portinin kanssa samaan letkaan. Olin “aika” hermostunut. Seurasin kuitenkin screeniltä tilannetta ja huomasin että Ville oli pudonnut letkasta. Se hermostutti vielä enemmän. Rauhoitin tilannetta moneen otteeseen mutta aika pelon sekasin tuntein olin puomilla kun Ville tuli. Huima tykitys alussa ilmeisesti oli verottanut voimia ja vähän virhettäkin oli varmaan tullut lopussa mutta silti ihan HUIPPU JUOKSU nuorelta mieheltä!! Mies toi joukkueemme vaihtoon sijalla 49. N.9min kärjen jälkeen. Mahtava veto!

Itse pääsin metsään hieman yhden letkan jälkeen ja alussa koitinkin juosta letkaa kiinni. Sitä en kumminkaan kiinni saanut ja tiellä tuli kovempia miehiä vasemmalta ja oikeelta ohi. Tein yksin töitä puoleen matkaan saakka missä sitten saavutin sen letkan minkä perään olin lähtenyt. Letka hajosi parin rastivälin jälkeen ja jälleen oli aika yksinsuunnistamista. Matkalla pystyin toteuttamaan hyvin suunnitelmaani edetä rastiväli kerrallaan niin kovaa juosten kun jalat ja pää kestää. Jollain helpolla tiepätkällä päässä kyllä kävi ajatus että sijat on tippunu paljon. Sen verran tahmeelta tiellä juokseminen tuntu. Tsemppasin kumminkin ja ajattelin että taistelen joukkueen eteen kaiken mitä on kropalla ja päällä annettavaa. Läpijuoksun jälkeen alkoi vaikeudet. Toiselle rastille varvauksen jälkeen n. 1-1.5min virhe. Sitten alkoi tossukin painaa ja askel lyheni ja alkoi krampit. Vielä yhdelle rastille väsäsin toisen saman moisen virheen. Loppuun asti puristin kovista krampeista huolimatta. Lopun pelto pätkällä olin varma että sijoitus pyörii jossain 100-120 nurkilla. Olin aika epätietonen siitä mitä muut ovat tehneet sillä suunnistin yksin niin pitkät pätkät. Sain kovaa kannustusta maalisuoralla ja kuulin että oon tehnyt hyvän juoksun. Juoksin minkä jalat vaan anto myöden ja tullessani vaihtoon huomasin että sijoitus oli 66. Se oli paljon paremmin mitä ikinä uskoin sen olevan. En voinut uskoa että sijoitus ei olisi pudonnut sen enempää. Leimantarkastuksen jälkeen valmentajani oli vastassa ja sain kunnon läimäytykset ja äijjämäiset halaukset. Oli upea hetki. Olin juossut paremmin mitä itse uskoin, ehkä paremmin mitä kukaan uskoi, olin pystynyt pitämään sijoituksen kohtalaisena. Aina jää parannettavaa ja hieman hampaankoloon kun pudottaa joukkueen sijoitusta. Jäin kärjelle vähn yli minuutin/ kilometri. Osuus pituus oli siis 14.0 km yöllä ja aikani oli 1h38min, osuus sijoitus 130./1589. Tämä oli kuitenkin Jukola historian paras juoksuni ja olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni.

Muukin joukkue suoriutui hyvin omista osuuksistaan ja lopulta sijoituksemme oli 74. Paras sitten vuoden 2010 Kytäjä-Jukolan. Koko joukkue voi olla tyytyväinen suoritukseen, mutta meille jäi varmasti kaikille nälkää ensi vuoteen parantaa sijoitustamme kun olemme nähneet että pystymme jopa sinne 50-70 sijoille suoriutumaan.

Takana on siis ikimuistoinen Lappee-Jukola! Nyt on aika siirtyä jälleen harjotuskaudelle ja treenata paljon ja hyvin. Jotta syksyllä on iskussa. Aamutkin alkaa oleen puolivälissä pikkuhiljaa. Eiköhän se tästä voitoks vielä muutu.. ;)

Elämä on ihmisen parasta aikaa! ☺ 💎

Mahtavaa Juhannusta kaikille!! 😎💫🔥

-Jere

Sm keskimatka

Hei kaikille!

Viime sunnuntaina juostiin sm keskimatkan kilpailu Mikkelin Anttolassa, Neitvuoren vaativissa maastoissa. Kilpailuja edeltävinä viikkoina sain suunnistuksen kuosiin ja suorituksia hallitsi "flow" ilmiö. Harjotuksissa suunnistus oli agressiivista, hallittua ja nautinnollista. Lähdin kohtuu luottavaisena itse kilpailuun vaikka keskimatka ei koskaan ole meikäläiselle ollut se leipälaji vaan omat ominaisuudet ja taidot on enemmänkin pitkien matkojen luonteelle sopivat.

Karsinnan alussa tein pari sellaista minuutin virhettä, mutta muuten suoritus oli erittäin hyvä ja fyysinen vireys erinomainen. Jatkoon pääsin helpohkosti sijoittuen karsinnan 23. (40. parasta A-finaaliin) palautuminen karsinnasta sujui omasta mielestä hyvin ja tein asiat niin hyvin kuin mahdollista.

Finaali olikin sitten ihan toinen kilpailu. Tuntui kun olis juossut eri maastossa. Toki tiesin että finaalin maasto tulee olemaan raskaampi ja vaativampi mutta silti se hieman jopa yllätti vaativuudellaan ja raskaudellaan. Kakkos rastille tein parin minuutin virheen. Sen jälkeen homma oli hyvin näpissä mutta sitten 8. rastille tuli jälleen pieni sivuun ajo. Fyysisesti olin aivan niitti ja kyse olikin ennemmin maaliin jaksamisesta kuin huipputuloksen tekemisestä. Suht hyvä suoritus sitten lässähti lopullisesti toiseksi viimeisellä rastivälillä kun tempasin takarinne rastia hieman sivuun ja vielä löin jalkani erittäin pahasti. Virhe ja ontuminen verotti lähes 7minuuttia kyseisellä välillä ja viimeistään siinä vaiheessa kyse oli maaliin selviämisestä. Viimeisen rastin ja maalin sitten onnuin adrenaliinin voimalla ja sain sentään tuloksen. Loppusijoitus oli vaatimaton 31.

Muutamien minuuttien maassa kierimisen jälkeen lähdin ensiapuun sillä jalkaa särki erittäin paljon. Kylmä koho hoitoa vartin verran ja sitten vaatteiden vaihtoon. Jalka oli todella kipeä ja astua se ei kestänyt juuri lainkaan. Maanantaina oli sitten aika käydä näyttämässä jalkaa lääkärille varuskunnassa. Diagnoosi oli ettei mitään ollut poikki, vaan jalassa oli erittäin voimakkaan iskun aiheuttama vamma. Lääkäristä sain kepit ja voimakkaat kipulääkkeet. Kurssimme johtaja kuitenkin vastoin lääkärin määräystä käski meikäläisen mukaan loppusotaan ja sinnehän mentiin vikisemättä. Pakko sanoa ettei harmita ollenkaan että lähdin keppien kanssa sotimaan, sen verran hieno ja mukava harjoitus oli kyseessä. Tällä hetkellä jalalla pystyy kävelemään normaalisti pienen kivun kera, keppejä en enää tarvitse ja toiveet elää että tänä viikonloppuna jo juostaisiin. Jos ei, niin viimeistään sitten ensi viikolla. Ja Jukolan viestissä kyllä juoksen ja uskon olevani 100% juoksu kunnossa sielä.

Muistakaa, Asenne ratkaisee aina!

-JK

10Milaa ja muustakin jotain

Jepp!

Pitkään aikaan ei oo tullut tännekkään kirjoteltua. Syitä on monia ja tekosyitä vielä useempi. Mutta tärkein syy on ettei ole ollut mitään asiaa. Ei oo tapahtunut mitään ja laiskuus sekä väsymys on piinannut koko kevään jokasella elämän osa-alueella.

Harjottelu on ollut aivan jäissä. Intin muokkaama ja määrittelemä elämä on ollut voimia vievää ja iltasin kun pitäis vetää ne lenkkarit jalkaan on lähes aina niin väsynyt että vetää ennemmin peiton korville. Hajanaisia treenejä sillon tällön ja usein vaan viikonloppusin. Kovat reenit on jääny kisojen varaan ja muutenkin koko urheilu on ollut enemmän kun laki sallii retuperällä. Hiljalleen siihen kuitenkin pyrin muutosta tekemään ja aloittelemaan jälleen säännöllistä harjoittelua.

Tällä hetkellä elämässä on käynnissä muutosten aika ja pääpaino intin lisäksi siirtyy kokonaan harjotteluun ja urheilijana kehittymiseen. Kolmen vuoden seurustelu tuli muutama viikko sitten päätökseen ja on aika jatkaa elämää itekseen.

Viikonloppuna kisailtiin Ruotsin Falunissa, Lugnetin hiihtostadionilta kevään tärkein viestikilpailu eli 10Mila. Tänä vuonna mut oli pistetty ankkuriosuudelle. Luottoo löytyy vaikka harjottelu kevään aikana onkin ollut mitä on; ei edes säälittävää vaan suoraan sanottuna sitä ei ole ollut ollenkaan. Lenkkeilyä ja puuhastelua kylläkin mutta treenaamisesta ei tietoakaan. 

Paperilla meillä oli ihan hyvä joukkue. Olin jopa innoissani koska potentiaalia oli jopa 50 joukkoon. Aloittaja kumminkin viihty mettässä sen verran kauan ettei meillä muilla jäänyt oikein muuta kun juosta omia suorituksia tyhjässä metsässä. No sijoitus hilautu koko ajan ylöspäin ja lopulta ennen omaa ankkuripätkää oltiin sijalla 88 tai jotain. No oma osuus ei mennyt niin kun olin ite suunnitellut. Tankkaus oli mennyt hieman yli ja jalat oli todella tukossa ensimmäiset 10km. Sen jälkeen juoksu alko kulkeen kohtalaisesti. Virheitä tein useita parin minuutin luokkaa olevia. Väsy ja krampit lopussa kumminkin rajotti kirin käynnistymistä ja letka jossa olin suunnistanut käytännössä alusta saakka pääsi lopun niitty rasteilla karkuun. Siinä vaiheessa kun huomasin ettei takaa tule ketään ja totesin etten pysty vastaamaan loppukiriin luovutin ja "hölkkäilin" ainoastaan maaliin. Loppusijoitus oli 91. Mukava kokemus vaikka aika voimia vievä sellainen. 

Nyt palauttelua ja treenien pariin paluuta niin ehkä sm keskarilla en oo viimenen;)

Loppuun on hyvä todeta että olin ehkä jälleen liian itsekriittinen emmää ny ihan rapakunnossa oo vaikken huippukunnossakaan. Alkutalvesta mätetty määrä näkyy edelleen ja peruskunto on ihan ok vaikka vois se parempikin olla.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!:)

ei vaan "elämä on laiffii" sanos Nykäsen Mattikin tähän väliin:)

-Jere

Hiljaiselo on päättynyt

Morjesta pöytään lukijat!

Pitkästä aikaa stooria tänne blogiin ja ylipäänsä “julkisuuteen”… Syy tähän hiljaiseloon on lähinnä se, että tammikuun alussa alkanut varusmiespalvelus on vienyt suurimman osan ajasta ja voimista. Mutta joo, pitkä on tauko kirjottelusta niin kuin myös edellisestä juoksu tai suunnistus harjoituksesta. Lähes 1.5kk kestänyt sairastelukierre armeijassa on ollut erittäin kuluttavaa ja oikeastaan vieläkään en täysin kunnossa ole, vaan edelleen riesana on kova yskä. Mutta yleisilme ja olo on kohentunut viimeisen viikon aikana ja kuumekierre on saatu poikki. Pahimmillaanhan kuume pyöri 39 ja 40 asteen välillä useamman päivän ajan. Myös silmätulehdus on koettu kahteenkin kertaan. Palveluksen alku on ollut erittäin haastavaa sairastelujen vuoksi. Jouduin viettämään vuodeosastolla useita päiviä sekä vapautuksessa monta päivää.

Ensi viikolla on sitten luvassa jatkokoulutus paikkojen julkistus sekä sotilasvala. Eli viimesillä lomilla ollaan alokkaana ;)

Huomenna lähes puolentoista kuukauden tauon jälkeen vedän lenkkitossut jalkaan ja suuntaan korttelirasteille! Jes! Toki intissä oon jonkun verran liikkunut; kerran päässyt jopa salille, kerran suunnistanut ja kerran kunnolla hiihtänyt. Ja yksi marssikin on takana. Päälle sitten kaikki muu liikkuminen. Joten aivan nolla liikunta tuntia ei sentään ole pohjilla. Tästä olisi tarkotus taas pienin askelin alkaa kohentaan kuntoa ja rakentaa pohjaa kesälle. Huomenna sen näkee kuinka alas se kunto on vajonnut.

Mutta joo täältä tullaan vielä! Synkkää on ollut, mutta ei se sillä parane vaan positiivisuuden kautta ja kohti kevättä ja kesää!

~Jere