Sivut

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Sm keskimatka

Hei kaikille!

Viime sunnuntaina juostiin sm keskimatkan kilpailu Mikkelin Anttolassa, Neitvuoren vaativissa maastoissa. Kilpailuja edeltävinä viikkoina sain suunnistuksen kuosiin ja suorituksia hallitsi "flow" ilmiö. Harjotuksissa suunnistus oli agressiivista, hallittua ja nautinnollista. Lähdin kohtuu luottavaisena itse kilpailuun vaikka keskimatka ei koskaan ole meikäläiselle ollut se leipälaji vaan omat ominaisuudet ja taidot on enemmänkin pitkien matkojen luonteelle sopivat.

Karsinnan alussa tein pari sellaista minuutin virhettä, mutta muuten suoritus oli erittäin hyvä ja fyysinen vireys erinomainen. Jatkoon pääsin helpohkosti sijoittuen karsinnan 23. (40. parasta A-finaaliin) palautuminen karsinnasta sujui omasta mielestä hyvin ja tein asiat niin hyvin kuin mahdollista.

Finaali olikin sitten ihan toinen kilpailu. Tuntui kun olis juossut eri maastossa. Toki tiesin että finaalin maasto tulee olemaan raskaampi ja vaativampi mutta silti se hieman jopa yllätti vaativuudellaan ja raskaudellaan. Kakkos rastille tein parin minuutin virheen. Sen jälkeen homma oli hyvin näpissä mutta sitten 8. rastille tuli jälleen pieni sivuun ajo. Fyysisesti olin aivan niitti ja kyse olikin ennemmin maaliin jaksamisesta kuin huipputuloksen tekemisestä. Suht hyvä suoritus sitten lässähti lopullisesti toiseksi viimeisellä rastivälillä kun tempasin takarinne rastia hieman sivuun ja vielä löin jalkani erittäin pahasti. Virhe ja ontuminen verotti lähes 7minuuttia kyseisellä välillä ja viimeistään siinä vaiheessa kyse oli maaliin selviämisestä. Viimeisen rastin ja maalin sitten onnuin adrenaliinin voimalla ja sain sentään tuloksen. Loppusijoitus oli vaatimaton 31.

Muutamien minuuttien maassa kierimisen jälkeen lähdin ensiapuun sillä jalkaa särki erittäin paljon. Kylmä koho hoitoa vartin verran ja sitten vaatteiden vaihtoon. Jalka oli todella kipeä ja astua se ei kestänyt juuri lainkaan. Maanantaina oli sitten aika käydä näyttämässä jalkaa lääkärille varuskunnassa. Diagnoosi oli ettei mitään ollut poikki, vaan jalassa oli erittäin voimakkaan iskun aiheuttama vamma. Lääkäristä sain kepit ja voimakkaat kipulääkkeet. Kurssimme johtaja kuitenkin vastoin lääkärin määräystä käski meikäläisen mukaan loppusotaan ja sinnehän mentiin vikisemättä. Pakko sanoa ettei harmita ollenkaan että lähdin keppien kanssa sotimaan, sen verran hieno ja mukava harjoitus oli kyseessä. Tällä hetkellä jalalla pystyy kävelemään normaalisti pienen kivun kera, keppejä en enää tarvitse ja toiveet elää että tänä viikonloppuna jo juostaisiin. Jos ei, niin viimeistään sitten ensi viikolla. Ja Jukolan viestissä kyllä juoksen ja uskon olevani 100% juoksu kunnossa sielä.

Muistakaa, Asenne ratkaisee aina!

-JK

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti