Terve!
Niin se on taas yksi kausi taputeltu. Kisoja tuli kierrettyä hyvin maltillisesti, mikä oli osittain tarkoituksellista ja suunniteltua, mutta toisaalta osittain hieman työn sanelemaa. Kaudesta jäi huono maku, enkä onnistunut niissä kisoissa, joihin olin ladannut paljon odotuksia.
Treenitunteja tuli suurinpiirtein sellainen 300+h, mikä on omasta mielestä kaukana siitä minne rimani olen asettanut. Se selittää osaltaan myös sitä, miksi kauden kisojen tuloksellinen saldo oli kovin vaatimaton. Treenituntien "vähyyteen" suurimmalta osalta vaikutti vuorotyön ja treenien (+muu elämä) kokonaiskuorman korkea taso ja muutamat perusflunssat.
Tulevaisuus näyttää kuitenkin jälleen valoisammalta! Olen hyvin helpottunut kun tulevaisuudellani on tarkkoja päivämääriä ja suunnitelmat ovat selkeät. Aloitan opiskelut Turussa vuoden alussa, mikä tarkoittaa samalla myös muuttoa pois kotoa. Muuton ja uusien opintojen lisäksi olen vaihtanut suunnistusseuraa. Edustan jatkossa salolaista Angelniemen Ankkuria! Päätökseeni on vaikuttanut monikin eri aisa, mutta ennen kaikkea haluan kolmen heikomman kauden jälkeen palata kehityksen polulle ja saada uutta potkua treenaamiseen. Uskon, että Ankkurin kannustava ja tiivis yhteishenki sekä laadukkaat treenit auttavat minua kohti omaa maksimaalista potentiaaliani. Lisäksi uskon, että hyvässä porukassa sparraamme toinen toisiamme kohti jokaisen omia, sekä joukkueen yhteisiä tavoitteita. Tavoitteenani on tehdä ehjä ja nousujohteinen harjoituskausi ja sen myötä taistella paikoista Tiomilan- ja Jukolan kärkijoukkueissa. Tavoitteenani on lisäksi kehittyä kokonaisvaltaisesti taito- ja fysiikkapuolella.
Olen aloittanut uuden treenikauden hyvin levänneenä ja terveenä. Olen todella innoissani ja odotan tulevaa erityisen suurella mielenkiinnolla!
Vaikka paidan väri vaihtuukin, niin törmäillään rasteilla vanhaan malliin! :)
Loppuun vielä linkki AngAn sivuille, missä tarkempi esittely:
Esittely
-JK
keskiviikko 14. marraskuuta 2018
sunnuntai 23. syyskuuta 2018
Kolmen vuoden odotus ohi
Nyt on kauden kaikki tärkeät kilvat kilvoiteltu, kun myös kauden pääkisa eli SM-yö on juostu.
Tämän kauden teema oli suppasuunnistaminen, kun kaikki itselle tärkeät kilpailut kilpailtiin enemmän tai vähemmän supppamaastoissa. Muutamia vuosia sitten, kun yösuunnistuksen sm kisat myönnettiin Hauhon Sisulle Hämeenlinnan Tuulokseen, sanoin ääneen, että siellä tapahtuu läpimurto A-finaali tasolle. Perjantai iltana jouduin kuitenkin pettymään, kun muutaman kauden harjoittelu on ollut kaukana siitä tasosta, johon tähtään ja johon oman rimani olen asettanut, ja täten A-finaalipaikka jäi vain haaveeksi.
Karsinnan lataus meni pahasti yli. Tiesin, että maasto on haastava ja alusta asti pitää olla tarkkana, mutta silti keskittymiseni ei ollut riittävällä tasolla alussa. Oikeastaan se ei ollut sitä koko kisassa, mutta kyllä se kisa oli taputeltu ykkösen 5,5minuutin megapummin jälkeen. Virheen jälkeen homma olisi pitänyt rauhoittaa ihan eri tavalla, mutta sen sijaan kiire ja kohellus valtasi pääkopan. Karsinta oli kaikkinensa todellinen pannukakku. Omat odotukset ja lataus on koitunut kohtalokseni jo niin monessa kisassa ja monena eri vuotena, että ehkä sitä vielä joskus oppii... Alla karsinnan kohellukseni.
Karsinnan kartta
Finaaliin lähdinkin sitten aikalailla erilaisilla ajatuksilla kuin karsintaan. Ajattelin, että finaali on uusi mahdollisuus onnistua kisassa, jota olen odottanut monta vuotta. Ajattelin, että lähden nauttimaan yösuunnistuksesta ja hain rentoa fiilistä ennen starttia. Alussa meinasin jälleen epäonnistua kun tein pienet virheet ykköselle ja kakkoselle, mutta sitten muistin millaisen suorituksen hosumalla saa aikaan ja rauhoitin mieleni. Suunnistus alkoi sujua ja aloin nauttia kisasta. Isohko virhe kutoselle, mutta en antanut senkään häiritä vaan lisäsin pökköä pesään ja rauhoitin rasteja lähestyttäessä. Ysille tein hieman turhan turvallisen reitinvalinnan, mutta toisaalta vältin sillä mahdollisen isonkin virheen. Kokonaisuudessan finaali oli sellainen suoritus, mikä olisi pitänyt tehdä päivää aiemmin. Rauhallinen, mutta määrätietoinen. Toki finaaliinkin jäi viilattavaa ja pieniä virheitä ja huonoa toteutusta, mutta olen suoritukseen silti suht tyytyväinen. Alla finaalin kartta...
Finaalin kartta
Seuraavaksi vedetään happea, keskitytään muihin asioihin ja suunnitellaan tulevaa. Muutoksia on tulossa, ihan jo asuinpaikan muuttumisen myötä! Muutama kisakin loppusyksyyn vielä mahtuu.
Rentouttavaa syksyä kaikille! Palaan blogin ääreen kertomaan tulevasta, kunhan suunnitelmat ovat tarkentuneet ja kuluva kausi on saatu päätökseen.
-JK
tiistai 28. elokuuta 2018
Välimaalien kautta kohti kauden päätavoitetta
Kesä on sujunut vaihtelevissa merkeissä Jukolan jälkeen. Mutta nyt on juostuna kaikki kesän "pikku tavoitteet" eli ns. välimaalit.
Kesäkuun puolivälistä heinäkuun puolelle oli erittäin haastavaa aikaa, kun Jukolan jälkeen olo oli todella tyhjä. Kuukausien valmistautuminen kauden tärkeimpään suurviestiin ja itselle toiseen tärkeään kisaan oltiin saatu päätökseen ja suoritus oli tehty. Olin tehnyt kaiken olosuhteisiin nähden niin hyvin kuin osasin ja pystyin. Itse kisassa onnistuin tekemään hyvän suorituksen. Tuntui hyvältä, mutta samalla tuli myös sellainen, usein kauden lopussa tuleva, "palkeet tyhjäksi"- puhallus. Kuukausien projekti oli ohi, ja oli aika suunnata katseita tulevaan.
Kesän ensimmäinen välimaali olikin elokuun alussa juostu Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikas. Kaksi kertaa olen aiemmin kisaan startannut, ensimmäisellä kerralla kisa sujui oikein mallikkaasti ja sen jälkeen syksyn sm kisat suunnistuksen puolella suijuivat niin hyvin, että totesin puolikkaan olevan hyvä, kuntoa nostattava treeni. Toisella kertaa puolikas päättyi keskeytykseen selkäkrampin vuoksi, mutta nyt tavoitteena oli jälleen hakea hyvää fyysistä nostetta syksyn kisoihin.
Kisaan en sen kummemmin valmistautunut, eikä minulla ollut mitään käsitystä omasta vauhtikapasiteetista, joten lähdin varsin maltillisella 90minuutin tavoitteella. Kun juoksu lähti liikkeelle tätä tavoitetta hieman reippaammalla vauhdilla ja meno tuntui kevyeltä, päätin lisätä vauhtia ja juosta reippaasti ennätykseen tähtäävää vauhtia niin pitkälle kuin jaksan ja sitten loppu sitä vauhtia mitä vain jaksan. Kympin kohdalla nautittu neste ei meinannut imeytyä millään ja se pisti vatsan sekaisin pahemman kerran. Jatkoin kuitenkin omaa tasaista ennätysvauhtia n.15km kohdalle asti, kunnes vatsa löi ihan tilttiin eikä likapyykiltäkään vältytty... Pari todella heikkoa kilometriä siinä tuli, mutta loppuun sain vielä kiristettyä hieman eikä takaa lähestynyt juoksija aivan saavuttanut minua. Lopputuloksissa olin 4. ajalla 1:25:12 ja ennätyksestäni jäin 41sekuntia. Vatsavaivoihin asti vauhtini oli noin pari minuuttia ennätystäni parempi, mutta olen silti suht tyytyväinen, että kaikkien töistä ja muista aiheutuvien kompromissien jälkeen pystyin juoksemaan niin lähelle ennätystäni, kun kuitenkin ennätysvuotenani olin parhaassa kunnossa, mitä olen koskaan ollut. Alla muutama kuva reitin varrelta.
Kesän toinen välimaali oli SM pitkä matka Mikkelin Neitvuorella. Kisaan en sen suurempia tavoitteita tai odotuksia asettanut, kuin tehdä kaksi onnistunutta, itseluottamusta nostattavaa suoritusta matkalla kohti kauden päätavoitetta eli "koti" SM yösuunnistusta Hämeenlinnan Tuuloksessa.
Pitkän matkan karsintaan osui todella heikko päivä, niin fyysisesti kuin suunnistuksellisestikkin ja sorruin surkean vauhdin lisäksi useampaan virheeseen.
Karsinnan kartta
Finaaliin paikat sitten aukesivat karsinnan sukelluksesta ja sunnuntaina olikin fyysisesti kesän parasta tekemistä. Harmittavasti tein yhdelle pitkälle välille huonon reitinvalinnan, lisäksi toteutin sen vielä huonosti ja rastinotossakin sorruin virheeseen joten tällä yhdellä välillä tappiota nopeimmalle kertyi lähes 8minuuttia eli lähes puolet siitä mitä eroa oli maalissa... Lisäksi tein kolme noin 1-2minuutin virhettä ja yhden hitaan toteutuksen.
Finaalin kartta
B finaali antoi kuitenkin positiivisia signaaleja fyysisestä kunnosta ja uskonkin, että viimeisen kuukauden aikana pyrin pitämään kunnon samalla tasolla ja pienillä täsmätreeneillä pyrin saamaan piikin sm yökisoihin. Viimeisen neljän viikon agenda onkin tehdä paljon kuivaharjoittelua alueen vanhoilla kartoilla, sekä suunnistaa sen verran, että rutiinit terävöityvät.
Näillä eväillä kohti kauden päätavoitetta ja kolmen vuoden projektin loppuhuipennusta!
-JK
Kesäkuun puolivälistä heinäkuun puolelle oli erittäin haastavaa aikaa, kun Jukolan jälkeen olo oli todella tyhjä. Kuukausien valmistautuminen kauden tärkeimpään suurviestiin ja itselle toiseen tärkeään kisaan oltiin saatu päätökseen ja suoritus oli tehty. Olin tehnyt kaiken olosuhteisiin nähden niin hyvin kuin osasin ja pystyin. Itse kisassa onnistuin tekemään hyvän suorituksen. Tuntui hyvältä, mutta samalla tuli myös sellainen, usein kauden lopussa tuleva, "palkeet tyhjäksi"- puhallus. Kuukausien projekti oli ohi, ja oli aika suunnata katseita tulevaan.
Kesän ensimmäinen välimaali olikin elokuun alussa juostu Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikas. Kaksi kertaa olen aiemmin kisaan startannut, ensimmäisellä kerralla kisa sujui oikein mallikkaasti ja sen jälkeen syksyn sm kisat suunnistuksen puolella suijuivat niin hyvin, että totesin puolikkaan olevan hyvä, kuntoa nostattava treeni. Toisella kertaa puolikas päättyi keskeytykseen selkäkrampin vuoksi, mutta nyt tavoitteena oli jälleen hakea hyvää fyysistä nostetta syksyn kisoihin.
Kisaan en sen kummemmin valmistautunut, eikä minulla ollut mitään käsitystä omasta vauhtikapasiteetista, joten lähdin varsin maltillisella 90minuutin tavoitteella. Kun juoksu lähti liikkeelle tätä tavoitetta hieman reippaammalla vauhdilla ja meno tuntui kevyeltä, päätin lisätä vauhtia ja juosta reippaasti ennätykseen tähtäävää vauhtia niin pitkälle kuin jaksan ja sitten loppu sitä vauhtia mitä vain jaksan. Kympin kohdalla nautittu neste ei meinannut imeytyä millään ja se pisti vatsan sekaisin pahemman kerran. Jatkoin kuitenkin omaa tasaista ennätysvauhtia n.15km kohdalle asti, kunnes vatsa löi ihan tilttiin eikä likapyykiltäkään vältytty... Pari todella heikkoa kilometriä siinä tuli, mutta loppuun sain vielä kiristettyä hieman eikä takaa lähestynyt juoksija aivan saavuttanut minua. Lopputuloksissa olin 4. ajalla 1:25:12 ja ennätyksestäni jäin 41sekuntia. Vatsavaivoihin asti vauhtini oli noin pari minuuttia ennätystäni parempi, mutta olen silti suht tyytyväinen, että kaikkien töistä ja muista aiheutuvien kompromissien jälkeen pystyin juoksemaan niin lähelle ennätystäni, kun kuitenkin ennätysvuotenani olin parhaassa kunnossa, mitä olen koskaan ollut. Alla muutama kuva reitin varrelta.
 |
 |
| Jääkiekkotausta näkyy juoksuasennossa... |
 |
| Tiukka urakka |
Kuvat: Henna Ylimaa
Kesän toinen välimaali oli SM pitkä matka Mikkelin Neitvuorella. Kisaan en sen suurempia tavoitteita tai odotuksia asettanut, kuin tehdä kaksi onnistunutta, itseluottamusta nostattavaa suoritusta matkalla kohti kauden päätavoitetta eli "koti" SM yösuunnistusta Hämeenlinnan Tuuloksessa.
Pitkän matkan karsintaan osui todella heikko päivä, niin fyysisesti kuin suunnistuksellisestikkin ja sorruin surkean vauhdin lisäksi useampaan virheeseen.
Karsinnan kartta
Finaaliin paikat sitten aukesivat karsinnan sukelluksesta ja sunnuntaina olikin fyysisesti kesän parasta tekemistä. Harmittavasti tein yhdelle pitkälle välille huonon reitinvalinnan, lisäksi toteutin sen vielä huonosti ja rastinotossakin sorruin virheeseen joten tällä yhdellä välillä tappiota nopeimmalle kertyi lähes 8minuuttia eli lähes puolet siitä mitä eroa oli maalissa... Lisäksi tein kolme noin 1-2minuutin virhettä ja yhden hitaan toteutuksen.
Finaalin kartta
B finaali antoi kuitenkin positiivisia signaaleja fyysisestä kunnosta ja uskonkin, että viimeisen kuukauden aikana pyrin pitämään kunnon samalla tasolla ja pienillä täsmätreeneillä pyrin saamaan piikin sm yökisoihin. Viimeisen neljän viikon agenda onkin tehdä paljon kuivaharjoittelua alueen vanhoilla kartoilla, sekä suunnistaa sen verran, että rutiinit terävöityvät.
Näillä eväillä kohti kauden päätavoitetta ja kolmen vuoden projektin loppuhuipennusta!
-JK
sunnuntai 17. kesäkuuta 2018
Jukola2018
Lahti-Hollola Jukola, Suppa-Jukola ja Pöly-Jukola. Rakkaalla kilpailulla on monta nimeä. Yhtä kaikki, takana on kaikkien aikojen suurin Jukolan viesti. Lähes 20 000 suunnistajaa, n.50 000 kävijää ja n. 2000 talkoolaista. Tapahtumana suuri ja mahtava, mutta kuinkas meni itse kilpailu?
Omalla kohdallani valmistautuminen alkoi jo viime syksynä. Listasin kolme tärkeää kilpailua, missä haluan olla ehdottoman hyvässä kunnossa ja suunnistaa hyvin. Ominaista näille kolmelle kilpailulle oli se, että kaikki suunnistettaisiin suppamaastoissa. Ensimmäinen näistä tärkeistä kisoista oli SM keskimatka toukokuun lopussa Kouvolassa. Toinen oli tämä keskikesän juhla, eli Jukola ja viimeinen tämän kauden tärkeä kilpailu koittaa syksyllä SM yösuunnistusten merkeissä.
Alkukauden kisoissa olen fyysisesti ollut heikko, kunto on ollut selvästi keskeneräinen. Toisaalta olen kyllä tiedostanut koko ajan missä mennään ja paljonko aikaa tärkeään kisaan on. Viimeisen kuukauden ajan olen keskittynyt 100% Jukolaan ja siihen, että olen sekä fyysisesti, että henkisesti parhaimmillani silloin. Fyysinen kunto lähtikin jyrkkään nousuun noin viikko ennen h-hetkeä. Veto treenit ja kovemmat suunnistustreenit (Grano Games pitkä matka ja AM keskimatkan kilpailut) oli selvästi jaksavampaa ja terävämpää menoa kuin aiemmin tällä kaudella. Tiistain AM keskimatkan kilpailun jälkeen tiesin olevani hyvässä kunnossa ja vireessä eikä fyysinen jaksaminen tai vire mietityttänyt yhtään loppuviikosta.
Taidollista puolta on hiottu kevään aikana suppamaasto treeneillä ja kisoilla. Noin 2viikkoa ennen pääpäivää olo omasta osaamisesta alkoi varmistua ja treenien perusteella maastotyyppi ei tule yllättämään millään tavalla. Tuli olo että hallitsen maastotyypin salat ja olen löytänyt oman tekniikan suunnistaa kyseisessä maastotyypissä. Lisäksi kevään ja alkukesän aikana tehdyt lukuisat mielikuvatreenit vanhalla kartalla ja treenimaasto kartoilla on myös auttanut oman suunnistustekniikan kehittymisessä.
Henkiselle puolelle olen pyrkinyt tekemään myöskin erilaisia harjoitteita. Koittanut hakea hyviä, positiivisia onnistumisten täyteisiä tunnetiloja. Kevään Tiomilassa en kyennyt saavuttamaan oikeanlaisia tunnetiloja vaan ajatukset karkailivat epävarmuutta aiheuttaviin tekijöihin. Nyt Jukolan lähestyessä tiesin fyysisen puolen olevan hyvä, suunnistustekniikkaa oltiin hiottu ja olo oli varma. Ei ollut epävarmuustekijöitä vaan pystyin viimeiset päivät tekemään mielialaa kohentavia harjoitteita ja saavuttamaan juuri oikeat tunnetilat.
Itse kilapilu lähti joukkueeltamme hieman takkuisesti liikkeelle ja olimme kahden osuuden jälkeen vasta sijalla 123. Olin itse siis kolmannella, pisimmällä yöosuudella. Lähdin vaihtopuomilta tekemään sitä mitä olin mielikuvatreeneissä lukemattomia kertoja harjoitellut. Omaa suunnistusta, sellaista suoritusta että vaikka mentäisiin letkassa niin en kertaakaan hukkaa itseäni vaan maltan ottaa napsun tai kaksi vauhdista pois tarvittaessa. Kolmoselle tuli ensimmäinen pieni nukahdus kun juoksin väärälle hajonnalle. Onneksi paikka oli niin selkeä, että sain heti itseni kartalle ja löysin nopeasti oman rastini. Seiskalle tulikin sitten iso 3,5min virhe. Siinä katkesi keskittyminen ihan pieneksi hetkeksi, mutta virheestä tuli iso. "Tällaisiin ei ole varaa tässä maastossa!" sanoin itselleni mielessäni. Yksi virhe matkaan vielä mahtui kun tulin etummaiselle hajonnalle ja hetki meni ennen kuin sain itseni kiinni varmasti. Virhettä tuli yhteensä n.6min verran, mikä toki on paljon, mutta se on selvästi vähemmän kuin "normi tasoni" viime aikoina on ollut. Nostin omalla osuudellani joukkueemme sijalta 123 sijalle 92. Se oli loppu kilpailua ajatellen tärkeää, koska minun jälkeeni tuli lyhyet osuudet joilla sijoituksen nostaminen olisi hankalaa. Loppu viesti sujui aika tasaisesti, ankkurin nostaessa vielä hyvällä juoksulla sijoituksemme 73.
Jukola 3.osuus
Jukolan lopputulokset
Omalta kohdaltani valmistautumiseni oli erittäin onnistunut, ja uskon saavuttaneeni flow tilan, paria pientä keskittymiskatkosta lukuunottamatta. Ja uskon nyt saaneeni varmistuksen sille miten saan parhaan mahdollisen tuloksen tehtyä tärkeissä kilpailuissa. Se vaatii paljon huolellista työtä, mutta eihän sitä tarvitsisi tehdä ellei se olisi niin kivaa ;)
Kohti seuraavia haasteita ja elokuun alussa juostavaa puolimaratonia! :)
-JK
Omalla kohdallani valmistautuminen alkoi jo viime syksynä. Listasin kolme tärkeää kilpailua, missä haluan olla ehdottoman hyvässä kunnossa ja suunnistaa hyvin. Ominaista näille kolmelle kilpailulle oli se, että kaikki suunnistettaisiin suppamaastoissa. Ensimmäinen näistä tärkeistä kisoista oli SM keskimatka toukokuun lopussa Kouvolassa. Toinen oli tämä keskikesän juhla, eli Jukola ja viimeinen tämän kauden tärkeä kilpailu koittaa syksyllä SM yösuunnistusten merkeissä.
Alkukauden kisoissa olen fyysisesti ollut heikko, kunto on ollut selvästi keskeneräinen. Toisaalta olen kyllä tiedostanut koko ajan missä mennään ja paljonko aikaa tärkeään kisaan on. Viimeisen kuukauden ajan olen keskittynyt 100% Jukolaan ja siihen, että olen sekä fyysisesti, että henkisesti parhaimmillani silloin. Fyysinen kunto lähtikin jyrkkään nousuun noin viikko ennen h-hetkeä. Veto treenit ja kovemmat suunnistustreenit (Grano Games pitkä matka ja AM keskimatkan kilpailut) oli selvästi jaksavampaa ja terävämpää menoa kuin aiemmin tällä kaudella. Tiistain AM keskimatkan kilpailun jälkeen tiesin olevani hyvässä kunnossa ja vireessä eikä fyysinen jaksaminen tai vire mietityttänyt yhtään loppuviikosta.
Taidollista puolta on hiottu kevään aikana suppamaasto treeneillä ja kisoilla. Noin 2viikkoa ennen pääpäivää olo omasta osaamisesta alkoi varmistua ja treenien perusteella maastotyyppi ei tule yllättämään millään tavalla. Tuli olo että hallitsen maastotyypin salat ja olen löytänyt oman tekniikan suunnistaa kyseisessä maastotyypissä. Lisäksi kevään ja alkukesän aikana tehdyt lukuisat mielikuvatreenit vanhalla kartalla ja treenimaasto kartoilla on myös auttanut oman suunnistustekniikan kehittymisessä.
Henkiselle puolelle olen pyrkinyt tekemään myöskin erilaisia harjoitteita. Koittanut hakea hyviä, positiivisia onnistumisten täyteisiä tunnetiloja. Kevään Tiomilassa en kyennyt saavuttamaan oikeanlaisia tunnetiloja vaan ajatukset karkailivat epävarmuutta aiheuttaviin tekijöihin. Nyt Jukolan lähestyessä tiesin fyysisen puolen olevan hyvä, suunnistustekniikkaa oltiin hiottu ja olo oli varma. Ei ollut epävarmuustekijöitä vaan pystyin viimeiset päivät tekemään mielialaa kohentavia harjoitteita ja saavuttamaan juuri oikeat tunnetilat.
Itse kilapilu lähti joukkueeltamme hieman takkuisesti liikkeelle ja olimme kahden osuuden jälkeen vasta sijalla 123. Olin itse siis kolmannella, pisimmällä yöosuudella. Lähdin vaihtopuomilta tekemään sitä mitä olin mielikuvatreeneissä lukemattomia kertoja harjoitellut. Omaa suunnistusta, sellaista suoritusta että vaikka mentäisiin letkassa niin en kertaakaan hukkaa itseäni vaan maltan ottaa napsun tai kaksi vauhdista pois tarvittaessa. Kolmoselle tuli ensimmäinen pieni nukahdus kun juoksin väärälle hajonnalle. Onneksi paikka oli niin selkeä, että sain heti itseni kartalle ja löysin nopeasti oman rastini. Seiskalle tulikin sitten iso 3,5min virhe. Siinä katkesi keskittyminen ihan pieneksi hetkeksi, mutta virheestä tuli iso. "Tällaisiin ei ole varaa tässä maastossa!" sanoin itselleni mielessäni. Yksi virhe matkaan vielä mahtui kun tulin etummaiselle hajonnalle ja hetki meni ennen kuin sain itseni kiinni varmasti. Virhettä tuli yhteensä n.6min verran, mikä toki on paljon, mutta se on selvästi vähemmän kuin "normi tasoni" viime aikoina on ollut. Nostin omalla osuudellani joukkueemme sijalta 123 sijalle 92. Se oli loppu kilpailua ajatellen tärkeää, koska minun jälkeeni tuli lyhyet osuudet joilla sijoituksen nostaminen olisi hankalaa. Loppu viesti sujui aika tasaisesti, ankkurin nostaessa vielä hyvällä juoksulla sijoituksemme 73.
Jukola 3.osuus
Jukolan lopputulokset
Omalta kohdaltani valmistautumiseni oli erittäin onnistunut, ja uskon saavuttaneeni flow tilan, paria pientä keskittymiskatkosta lukuunottamatta. Ja uskon nyt saaneeni varmistuksen sille miten saan parhaan mahdollisen tuloksen tehtyä tärkeissä kilpailuissa. Se vaatii paljon huolellista työtä, mutta eihän sitä tarvitsisi tehdä ellei se olisi niin kivaa ;)
Kohti seuraavia haasteita ja elokuun alussa juostavaa puolimaratonia! :)
-JK
torstai 17. toukokuuta 2018
Kolme tonnia tuhkana tuuleen
Jep! Vihdoin tarinaa haasteesta, jonka itselleni heitin noin kuukausi sitten. Tavoitteenahan oli juosta kilpailukauden loppuun mennessä (n.6kk) 3000km. Haaste sai yllätävän paljon huomiota, kun kirjoitukseni aiheesta nousi kirjoitushistoriani suosituimmaksi tekstiksi. Lisäksi olen saanut ilokseni ja toisaalta myös ärsytyksekseni todella paljon kysymyksiä, siitä miten haasteen kanssa sujuu.
Juoksemisesta ja suunnistuksesta vähemmän ymmärtävät pitivät haastetta helpohkona, minä mukaan lukien. Sitten taas jotain asioista ymmärtävät toppuuttelivat ja tsemppasivat pitämään järjen mukana hommassa. On nöyränä kiitettävä kaikista tsemppi kommenteista ja on ollut ilo huomata miten paljon kannustusta olen saanut. Kiitos!
En missään vaiheessa sanonut, tai edes ajatellut että haaste olisi ollut joku läpihuutojuttu. Olin kuitenkin asennoitunut siihen niin ettei se vaatisi normaalista juurikaan lisäponnisteluita. Mutta. Niin se mutta...
Vuorotyö laittoi kapuloita rattaisiin, ei toki esteeksi asti eikä homma siitä kiinni jäänytkään. Mutta kun painaa pari 16h työpäivää verottaa se väkisin vähintään kaksi päivää levoksi. Kun yksinkertaisesti tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken... Kaksi päivää haasteen alkupuolella penkin alle ei toki tarkoittanut vielä pyyhkeen kehään heittämistä, mutta aiheutti hieman takamatkaa tavoite kilometreihin. Pyyhe oli heitettävä kuitenkin toukokuun alussa kun Tiomilassa saatu flunssa otti aikaa parantuakseen. Ja sitä aikaa meni kaksi viikkoa. Täytyy sanoa, että yksi kovimmista flunssataudeista mitä olen koskaan sairastanut...
Näin ollen haasteesta on luovuttava. En ala takomaan mitään 200km viikkoja kesken kisakauden vain saavuttaakseni huumorilla heitetyn haasteen ja tavoitteen. Tärkeimmät tavoitteet ja kisat on edessä ja on aika keskittyä oikeasti tärkeämpien tavoitteiden saavuttamiseen järkevästi.
Haasteessa luovuttaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että löisin lenkkarit ja nastarit naulaan. Ei todellakaan! Se vain tarkoittaa, että kilometrien orjallisen keräyksen sijaan keskityn laadukkaaseen harjoitteluun kohti pääkisoja ja tulevia kausia. Joku ehkä naureskelee, tai ainakin miettii, että olinpa lapsellinen kun edes yritin jotain tämmöistä (mahdotonta) haastetta. Mutta niille naureskelijoille ja mietiskelijöille haluan sanoa, ettei haaste ollut missään vaiheessa minulle mikään elämän ja kuoleman asia, vaan ennemminkin lisämotivaatio (maali) treenaamiseen.
Flunssa on nyt voitettu ja valmistautuminen SM keskimatkan kautta kohti Jukolaa on täydessä vauhdissa.
Nautitaan kesästä ja treeneistä! Iloa ja päättäväisyyttä jokaiselle omien tavoitteiden ja unelmien tavoitteluun! :)
-JK
Juoksemisesta ja suunnistuksesta vähemmän ymmärtävät pitivät haastetta helpohkona, minä mukaan lukien. Sitten taas jotain asioista ymmärtävät toppuuttelivat ja tsemppasivat pitämään järjen mukana hommassa. On nöyränä kiitettävä kaikista tsemppi kommenteista ja on ollut ilo huomata miten paljon kannustusta olen saanut. Kiitos!
En missään vaiheessa sanonut, tai edes ajatellut että haaste olisi ollut joku läpihuutojuttu. Olin kuitenkin asennoitunut siihen niin ettei se vaatisi normaalista juurikaan lisäponnisteluita. Mutta. Niin se mutta...
Vuorotyö laittoi kapuloita rattaisiin, ei toki esteeksi asti eikä homma siitä kiinni jäänytkään. Mutta kun painaa pari 16h työpäivää verottaa se väkisin vähintään kaksi päivää levoksi. Kun yksinkertaisesti tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken... Kaksi päivää haasteen alkupuolella penkin alle ei toki tarkoittanut vielä pyyhkeen kehään heittämistä, mutta aiheutti hieman takamatkaa tavoite kilometreihin. Pyyhe oli heitettävä kuitenkin toukokuun alussa kun Tiomilassa saatu flunssa otti aikaa parantuakseen. Ja sitä aikaa meni kaksi viikkoa. Täytyy sanoa, että yksi kovimmista flunssataudeista mitä olen koskaan sairastanut...
Näin ollen haasteesta on luovuttava. En ala takomaan mitään 200km viikkoja kesken kisakauden vain saavuttaakseni huumorilla heitetyn haasteen ja tavoitteen. Tärkeimmät tavoitteet ja kisat on edessä ja on aika keskittyä oikeasti tärkeämpien tavoitteiden saavuttamiseen järkevästi.
Haasteessa luovuttaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että löisin lenkkarit ja nastarit naulaan. Ei todellakaan! Se vain tarkoittaa, että kilometrien orjallisen keräyksen sijaan keskityn laadukkaaseen harjoitteluun kohti pääkisoja ja tulevia kausia. Joku ehkä naureskelee, tai ainakin miettii, että olinpa lapsellinen kun edes yritin jotain tämmöistä (mahdotonta) haastetta. Mutta niille naureskelijoille ja mietiskelijöille haluan sanoa, ettei haaste ollut missään vaiheessa minulle mikään elämän ja kuoleman asia, vaan ennemminkin lisämotivaatio (maali) treenaamiseen.
Flunssa on nyt voitettu ja valmistautuminen SM keskimatkan kautta kohti Jukolaa on täydessä vauhdissa.
Nautitaan kesästä ja treeneistä! Iloa ja päättäväisyyttä jokaiselle omien tavoitteiden ja unelmien tavoitteluun! :)
-JK
maanantai 30. huhtikuuta 2018
10Mila
Takana on kevään ensimmäinen urheilullisesti tärkeämpi viikko ja viikonloppu. Viikko sujui juuri niin kuin sen pitikin, kaikki oli kunnossa, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta, kuin mitä piti...
Kuten aiemmin kerroin, viestit ovat tämän kauden tärkeimmät kilpailut itselleni. Pyrin ammentamaan oppia ja rutiinia porukassa juoksemisesta myös henkilökohtaisille matkoille. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kilpailtiin kauden ensimmäinen iso viesti, 10Mila, Ruotsissa. Minulle valikoitui viime vuotiseen tapaan kakkososuus, n.11,5km pitkä yöpätkä. Osuus oli itselleni hyvin mieluinen ja ehdin valmistautumaan kyseiseen osuuten rauhassa useamman viikon ajan. Olen viime vuosina onnistunut suurviesteissä kauden parhaimpiin suorituksiin ja se antoi uskoa ja mielenrauhaa tähänkin viestiin valmistauduttaessa. Fyysinen kunto ja vire oli kilpailua edeltävällä viikolla hyvä, ja tunsin itseni fyysisesti valmiiksi ensimmäiseen tärkeään kilpailuun. Suunnistuksellisesti tilanne oli hieman hatarammalla pohjalla, kun edellisviikonlopun FinnSpring kisoissa tuli henkilökohtaisella pitkällä matkalla keskeytys virheiden kypsyttämänä ja viestissä tuli juostua laajalla kaarroksella vähän joka hajonnan kautta ja vähän muutakin omaa kaarrosta tuli tehtyä. Olin kuitenkin luottavainen, että edellisvuosista opituilla tavoilla eli suurella mentaali harjoittelulla ja mielikuvatreenaamisella päästään toivottuun lopputulokseen. Lähdin kisaan hyvin luottavaisena ja valmiina. Tai ainakin niin luulin ennen kilpailua.
Itse kilpailu meni todella ala-arvoisesti, tein todella paljon virheitä ja tuntui, että jotain puuttui. Joku oli pielessä. En onnistunut saavuttamaan flow-tilaa edellisvuosista poiketen ja keskittymiseni ei ollut riittävällä tasolla. Maasto oli ehkä vaativampi, mitä olin mielikuvatreeneissä ajatellut, mutta ei se niin paljon vaikeampi ollut etteikö siitä olisi kunnialla selvinnyt. Fyysisesti olin kunnossa, mutta oikea tunne- ja tahtotila puuttui. Jos ei ole läsnä suorituksessa eikä keskity 100% siihen hetkeen on lopputulos nähdyn kaltainen. Tällä kertaa oma henkinen valmistautuminen jäi vajaaksi ja omalla huonolla suorituksella annoin suuntaviivat loppuviestille, joka sujui muiltakin joukkueessamme surkeasti.
10Milan 2.osuus
10Milan Tulokset
Kilpailun jälkeen olin hyvin vihainen ja pettynyt itseeni. Mutta nyt kun aikaa on kulunut olen pystynyt hyväksymään epäonnistumiseni ja siirtämään katseet tulevaan. Kisoja tulee ja kisoja menee. Ja vaikka niin usein viime aikoina omat kisasuoritukseni ovatkin olleet enemmän tai vähemmän huonoja, niin uskon vakaasti siihen että kyse ei ole isoista asioista. Ongelma on paikallistettu ja nyt ongelman parissa pitää alkaa työskentelemään ahkerammin niin saadaan suoritukset ja tulokset kapasiteetin mukaiselle tasolle.
Seuraavaksi alkaa suppakuuri kohti SM-keskimatkaa ja Jukolanviestiä. Niissä olen sitten valmiimpi ja läsnä, niin eiköhän tuloksetkin ole paremmat!
-JK
ps. Kolmen tonnin haasteessa ollaan hiukan aikataulua perässä, mutta siitä enemmän myöhemmin omassa jutussaan.
Kuten aiemmin kerroin, viestit ovat tämän kauden tärkeimmät kilpailut itselleni. Pyrin ammentamaan oppia ja rutiinia porukassa juoksemisesta myös henkilökohtaisille matkoille. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kilpailtiin kauden ensimmäinen iso viesti, 10Mila, Ruotsissa. Minulle valikoitui viime vuotiseen tapaan kakkososuus, n.11,5km pitkä yöpätkä. Osuus oli itselleni hyvin mieluinen ja ehdin valmistautumaan kyseiseen osuuten rauhassa useamman viikon ajan. Olen viime vuosina onnistunut suurviesteissä kauden parhaimpiin suorituksiin ja se antoi uskoa ja mielenrauhaa tähänkin viestiin valmistauduttaessa. Fyysinen kunto ja vire oli kilpailua edeltävällä viikolla hyvä, ja tunsin itseni fyysisesti valmiiksi ensimmäiseen tärkeään kilpailuun. Suunnistuksellisesti tilanne oli hieman hatarammalla pohjalla, kun edellisviikonlopun FinnSpring kisoissa tuli henkilökohtaisella pitkällä matkalla keskeytys virheiden kypsyttämänä ja viestissä tuli juostua laajalla kaarroksella vähän joka hajonnan kautta ja vähän muutakin omaa kaarrosta tuli tehtyä. Olin kuitenkin luottavainen, että edellisvuosista opituilla tavoilla eli suurella mentaali harjoittelulla ja mielikuvatreenaamisella päästään toivottuun lopputulokseen. Lähdin kisaan hyvin luottavaisena ja valmiina. Tai ainakin niin luulin ennen kilpailua.
Itse kilpailu meni todella ala-arvoisesti, tein todella paljon virheitä ja tuntui, että jotain puuttui. Joku oli pielessä. En onnistunut saavuttamaan flow-tilaa edellisvuosista poiketen ja keskittymiseni ei ollut riittävällä tasolla. Maasto oli ehkä vaativampi, mitä olin mielikuvatreeneissä ajatellut, mutta ei se niin paljon vaikeampi ollut etteikö siitä olisi kunnialla selvinnyt. Fyysisesti olin kunnossa, mutta oikea tunne- ja tahtotila puuttui. Jos ei ole läsnä suorituksessa eikä keskity 100% siihen hetkeen on lopputulos nähdyn kaltainen. Tällä kertaa oma henkinen valmistautuminen jäi vajaaksi ja omalla huonolla suorituksella annoin suuntaviivat loppuviestille, joka sujui muiltakin joukkueessamme surkeasti.
10Milan 2.osuus
10Milan Tulokset
Kilpailun jälkeen olin hyvin vihainen ja pettynyt itseeni. Mutta nyt kun aikaa on kulunut olen pystynyt hyväksymään epäonnistumiseni ja siirtämään katseet tulevaan. Kisoja tulee ja kisoja menee. Ja vaikka niin usein viime aikoina omat kisasuoritukseni ovatkin olleet enemmän tai vähemmän huonoja, niin uskon vakaasti siihen että kyse ei ole isoista asioista. Ongelma on paikallistettu ja nyt ongelman parissa pitää alkaa työskentelemään ahkerammin niin saadaan suoritukset ja tulokset kapasiteetin mukaiselle tasolle.
Seuraavaksi alkaa suppakuuri kohti SM-keskimatkaa ja Jukolanviestiä. Niissä olen sitten valmiimpi ja läsnä, niin eiköhän tuloksetkin ole paremmat!
-JK
ps. Kolmen tonnin haasteessa ollaan hiukan aikataulua perässä, mutta siitä enemmän myöhemmin omassa jutussaan.
maanantai 9. huhtikuuta 2018
Kolmen tonnin haaste
Palasin tänään töihin leirin ja muutaman sairaslomapäivän jälkeen (nilkka oli sen verran pahana ettei työnteko viime viikolla tullut kysymykseenkään.) Nyt nilkka on ihan okei, hieman aristaa ja särkee tietyissä asennoissa, mutta työnteko ja juokseminen onnistuu jo kivuttomasti. Työkaverit olivat kehitelleet viime viikolla "lihaton jakso"- tempauksen, johon minuakin kysyttiin mukaan. Tempauksen ideana on ettei kuuteen peräkkäiseen työpäivään saa syödä lihaa lainkaan. Itse kieltäydyin tästä haasteesta, mutta aamulla töissä ollessani aloin pyörittelemään ideaa omasta tempauksesta urheilun parissa. Aikani mietittyäni, lenkillä käytyäni ja keskusteltuani aiheesta paremman puoliskoni kanssa päätin ottaa itseltäni haasteen vastaan.
Haaste ei itsessään ole erityisen kova, tai mahdoton, mutta vaatii silti tietynlaista kurinalaisuutta ja intohimoa. Toisaalta uskon sen antavan lisäpotkua treenaamiseeni ja tuloksellisten tavoitteideni saavuttamiseen tällä kaudella.
Sitten itse haasteeseen;
Haaste: Tästä päivästä (ma 9.4.2018) kilpailukauden viimeiseen kilpailuun (Jämin suunnistusmaraton 20.10.2018) juosten, suunnistaen, vaeltaen tai muuten jalkaisin tehtynä 3000km.
Säännöt: Vain harjoituksena tai kilpailuna tehdyt suoritukset lasketaan, toisinsanoen kaupassa, töissä tai kaupungilla lompsimista ei lasketa. Myöskään pyöräilyä tai (rulla)hiihtoa ei lasketa. Eli ainoastaan jalkaisin tehdyt suoritteet. Aikaa 28viikkoa. Sairaana tai vamman kanssa treenaaminen tavoitteen saavuttamiseksi on kielletty. Terveys ensin.
Muuta: Tulen tekemään tänne blogiin aiheen tiimoilta välipostauksia, joissa tulen kertomaan kuinka haaste etenee, mitä olen tehnyt ja ollaanko aikataulussa. Lupaan myös kuvamateriaalia matkan varrelta!
Ei muiden, vaan itseni vuoksi! 😊
Mukavaa kevättä, ja pysykäähän kuulolla! ;)
-JK
Haaste ei itsessään ole erityisen kova, tai mahdoton, mutta vaatii silti tietynlaista kurinalaisuutta ja intohimoa. Toisaalta uskon sen antavan lisäpotkua treenaamiseeni ja tuloksellisten tavoitteideni saavuttamiseen tällä kaudella.
Sitten itse haasteeseen;
Haaste: Tästä päivästä (ma 9.4.2018) kilpailukauden viimeiseen kilpailuun (Jämin suunnistusmaraton 20.10.2018) juosten, suunnistaen, vaeltaen tai muuten jalkaisin tehtynä 3000km.
Säännöt: Vain harjoituksena tai kilpailuna tehdyt suoritukset lasketaan, toisinsanoen kaupassa, töissä tai kaupungilla lompsimista ei lasketa. Myöskään pyöräilyä tai (rulla)hiihtoa ei lasketa. Eli ainoastaan jalkaisin tehdyt suoritteet. Aikaa 28viikkoa. Sairaana tai vamman kanssa treenaaminen tavoitteen saavuttamiseksi on kielletty. Terveys ensin.
Muuta: Tulen tekemään tänne blogiin aiheen tiimoilta välipostauksia, joissa tulen kertomaan kuinka haaste etenee, mitä olen tehnyt ja ollaanko aikataulussa. Lupaan myös kuvamateriaalia matkan varrelta!
Ei muiden, vaan itseni vuoksi! 😊
Mukavaa kevättä, ja pysykäähän kuulolla! ;)
-JK
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)