Paljon on vettä virrannut Aurajoessa viime kirjoituskerran jälkeen. Siitä on nyt reilu vuosi aikaa, kun viimeksi tänne on tilanteita tullut päiviteltyä ja sen jälkeen on tapahtunut melko paljon urheilurintamalla. Noin yleisesti elämä on muuttunut aika vähän ja kaikki on tosi jees tällä hetkellä.
Viime kausi oli urheilullisesti ja tuloksellisesti varsin rikkonainen ja vaatimaton, tietyllä tapaa jopa surkea. Ainakin ennakko-odotuksiini nähden. Edelliskaudella olin ensin yössä sijoittunut top20 ja sitten erikoispitkällä saavutin urani ensimmäisen henkilökohtaisen plaketin sijoittuen 9.. Tällaisen kauden jälkeen sitä odottaa itseltään vielä enemmän ja uskoo nousukiidon jatkuvan katkeamattomana kaudesta toiseen. Näinhän asia ei suinkaan ole, vaan suvantovaiheet kuuluvat yhtälailla urheiluun kuin elämään ylipäätään. Se olisi jokaisen hyvä muistaa.
Olen käsitellyt itsekseni aika paljon viime kautta, mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa ajatuksiani auki tänne. Mutta tässä nyt joitain päätelmiäni siitä, miksi viime kausi oli niin vaisu. Ensiksi, en ollut henkisesti palautunut loistavasta edelliskaudesta. Velloin varmasti liikaa hyvänolontunteessa. Yhtälailla kun huonoista suorituksista ja epäonnistumisista pitää päästä yli ja palautua, myös onnistumiset olisi hyvä käsitellä ja siirtyä eteenpäin. Olin onnistuneen kauden jälkeen hämmentynyt ja iloinen. Olin yltänyt paljon parempiin tuloksiin, mihin olin tavoitteeni asettanut tai mitä olin pitänyt realistisena. Tämän vuoksi tilanne olisi pitänyt käsitellä paljon paremmin. Pää oli vielä väsynyt, kun uusi harjoituskausi polkaistiin käyntiin. Onneksi näistäkin tilanteista voi ottaa opiksi.
Toisekseen, olin erittäin paljon kipeänä, eikä harjoittelu tuntunut lähtevän rullaamaan kunnolla oikein missään vaiheessa. Koko ajan tuntui olevan "paniikki päällä". Keväällä sairastin influenssan ja kesällä koronan. Talvikautta sotkivat puolestaan koronan tehosterokotteet, joiden jälkeen kroppa ei meinannut millään toimia normaalisti harjoituksissa. Tulin myös sairaaksi molemmista piikeistä. Eli siis; loka-marraskuussa kipeänä tehostepiikin jälkeen, maaliskuussa sama, toukokuussa influenssa ja heinäkuussa korona. Aikalailla se meni niin, että kun edellisestä oli ehtinyt parantua ja toipua normaaliin treeniformuun, niin uutta tautia pukkasi nurkan takaa. Onko se siis ihmekään jos ei kulje eikä edelliskauden veroista menestystä tule. Jossain kohtaa kautta (keväällä) mottoni olikin "ei optimi, mutta sillä mennään".
Syksyn kisakaudella oli hoipertelemista pitkällä matkalla, housut nilkoissa yllättänyt SM-yö ja kauden päättyminen ompelupöydälle. Luulin olleeni ihan hyvin valmistautunut SM-yöhön, mutta etenkin karsintakisassa tuntui siltä etten osannut yösuunnistuksen perusjuttujakaan. Keskityin varmasti liiaksi fyysiseen epävarmuuteen ja siten henkinen ja suunnistustekninen valmistautuminen oli aivan liian vaillinainen. Lopulta kausi päättyi pari viikkoa etuajassa, kun kolhin polveni sen verran, että se piti ommella kiinni. Itseasiassa se oli varmasti hyväkin asia, niin huono oli sekä fyysinen kunto, että henkinen kantti, että jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä lyödä pillit pussiin etuajassa ja lepäillä parisen viikkoa.
Harjoitusmääriä:
2018-2019 378h 3337km
2019-2020 412h 4399km
2020-2021 500h 5701km
2021-2022 408h 4700km
Parin viikon totaalisen levon ja nollauksen jälkeen oli taas mukava lähteä rakentamaan tätä harjoituskautta. Kunto oli aluksi tosi huono. Sykkeet huiteli pilvissä ja juoksu tuntui erittäin raskaalta. Pidin lähes kuukauden mittaisen "sisäänajojakson", minkä aikana juoksin ihan vaan peruslenkkiä, muutamilla vetotreeneillä höystettynä. Melko pahaltahan se tuntui, mutta jotenkin olin täysin sinut tilanteen kanssa ja olo oli ihan rauhallinen ja luottavainen. Olin myös henkisesti palautunut ja balanssissa, mikä auttoi siihen, että pystyin käsittelemään fyysistä epävarmuutta ja keskeneräisyyttä.
Syksyn perinteinen mattotesti antoi aika ristiriitaista infoa tilanteestani. Kynnysarvot olivat täysin samat kuin edelliskerralla, mutta tällä kerralla sain itsestäni aika paljon enemmän irti. Olin muutamia kiloja painavammassa ja rasvaisemmassa kunnossa, mikä nyt sinänsä ei ollut yllätys lepojakson jälkeen. Olin harjoitellut edeltävällä kaudella suunnilleen 100h eli viidesosan vähemmän kuin sitä edellisellä kaudella. Toisaalta olin näihin lähtökohtiin nähden hyvin helpottunut, että mattotestin tulokset olivat niinkin hyvät. Mutta toisaalta se aiheutti hieman kysymyksiä, että voiko niin paljon vähemmällä harjoittelulla ja sairastelulla olla samansuuntaisessa kunnossa kuin edellisellä kerralla, kun alla oli ehjä ja onnistunut kausi. Henkinen vahvuus näytteli tässäkin kohtaa isoa roolia, kun kävin läpi testituloksia ja edellistä kautta. Näin syy-seuraussuhteet enkä jäänyt liiaksi kiinni tuloksiin. Toki myös ajankohta vaikutti suuresti siihen, miten tyynesti ja järkiperusteisesti asioita katsoin. Syksyllä kun ei ole vielä mikään kiire kunnon kanssa, kun on koko talvi aikaa rakentaa.
Nyt eletään helmikuun alkua ja tilanteeni on todella paljon parempi kuin aikoihin. Takana on erinomaisia treeniviikkoja, etenkin edellinen määräjakso onnistui niin hyvin kuin suinkin vaan voi onnistua. Määräjakson jälkeen paransin myös kympin ennätystäni 13sekunnilla. Myös edellinen tehojakso onnistui täysin suunnitelmien mukaan, ja se lämmittää mieltä todella paljon. Kun pystyy takomaan ohjelman mukaan ehjiä ja laadukkaita jaksoja toinen toisensa perään. Urheilu on tällä hetkellä todella kivaa ja olen oikeilla raiteilla kohti kesää.
Kirjoitushetkellä lunta ei ole nimeksikään, joten pikkuhiljaa päästään taas suunnistusharjoittelunkin pariin. Seuraavaksi olisi tarkoitus lähteä suunnistajien "halli"kisoihin Portugaliin. Siellä suunnitelmanani olisi tehdä ehjiä, laadukkaita suorituksia, joista jäisi hyvä ja itsevarma olo. Mutta liikaa en aio mailaa puristaa, tärkeimpiin kisoihin on kuitenkin niin paljon aikaa, että paljon ehtii vielä tekemään vaikkei homma ihan valmista olisikaan. Mutta lähtökohtaisesti toki haen hyvää alkua kaudelle! Mutta ennen kaikkea aion nauttia sulista ja toivottavasti lämpimistä olosuhteista, ja uuden maan tuomista suunnistushaasteista, sillä nimenomaan Portugalissa en ole suunnistanut aiemmin.
Onnistunut tammikuu
Eipä kai siinä sen kummempia. Nautitaan pitenevistä päivistä ja kevään tulosta! Seuraavaan kertaan, - joka toivottavasti tulee nopeammin kuin vuoden päästä! ;)
-JK
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti