Jere Kommio: Metallinhohtoinen kausi 2021

Talven harjoituskausi sujui erinomaisesti. Harjoittelu rytmitettiin uudella tavalla määrä- ja tehoviikkoihin sekä palauttaviin kevyempiin viikkoihin. Osuimme tällä muutoksella kultasuoneen, ja talven edetessä huomasin selvästi, kuinka kunto nousi kohisten uusille tasoille. Pari kertaa lipsahti viittä yli överin puolelle ja kevyitä viikkoja piti keventää vielä suunniteltuakin enemmän, mutta lipsahdukset olivat sen verran pieniä, että niistä selvittiin melko vähällä.

Kova työ palkitaan

Kevään kisakausi tuli ja olin pihalla kuin lumiukko. Kouvolan kevätkeskarilla unohdin rastin välistä ja jouduin palaamaan. Se kisa meni siinä. Prismarastien jälkeen harkitsin hyvin vakavissani lopettamista. Tai vaihtamista juoksijaksi. Olin todella turhautunut ja hämmentynyt, kuinka huono olin niin suunnistuksellisesti kuin fyysisestikkin. Vain kaksi päivää myöhemmin Hämeenlinnan kansallisissa tilanne oli ihan toinen. Lähdin avoimin mielin kisaan ja sijoituin neljänneksi noin 5min Sunalle jääneenä. Alettiin olemaan siellä, missä hyvin onnistuneen harjoituskauden jälkeen odotinkin olevani. Muutama viikko tästä, Forssa Gamesissa hyvä vire jatkui. Olin 7. eroa alle 4min Ahoon.

Kouvolan Kevät-Keskarilla ei ollut vielä homma hallussa

SM-keskimatka Naantalissa. Maasto (etenkin finaalissa) ei ollut sieltä omalta vahvuusalueelta ja kun vielä osui erittäin kuuma päivä, oli tulos surkea. Keskimatkan jälkeen tuli kuukauden kilpailutauko, jonka aikana saatiin taas kelkkaa käännettyä oikeaan suuntaan. Niinpä heinäkuun alussa juoksin jälleen hyvin Karjaa rasteilla. Sijoitus 8. n.5,5min Ikoseen yli tunnin kisassa. Loppu heinäkuu meni jälleen mollivoittoisesti. Lahti Suunnistuksessa loukkasin jalkaa ja eksyin.

Muutamaa viikkoa myöhemmin elokuun puolivälin paikkeilla osallistuin Paimion yökisaan, jossa sijoituin 5. n.5,5min Arolaan. Kelkka oli jälleen käännetty ja juuri sopivasti ennen Jukolaa. Jukolassa suunnistin perus hyvin. En erinomaisesti, mutta ihan kelvollisesti.

Syksyn SM-kisaputki alkoi SM-pitkällä matkalla Keski-Suomessa. Karsinnassa en saanut oikein mitään aikaan, mutta B2-finaalin onnistuin voittamaan. Jälleen sellainen suoritus, mitä pitääkin. SM-sprintin karsinnassa olin ihan viimeisille rasteille asti taistelussa finaalipaikasta, joka toki olisi ollut yllätys.

Loppusyksyn SM-yö ja erikoispitkä kruunasivat onnistuneen kauden. Yössä selvisin vain vaivoin finaaliin, mutta finaalissa tuli kelpo suoritus ja sijoitus 22.(suomalaisista 20.) Yön jälkeen jäi vähän sellainen olo ja tunne, että vielä jäi paukkuja piippuun.

Yössä jo kelpo sijoitus (SM 20.)

Ennen SM-erikoispitkää seurasin tilannetta, perehdyin kisainfoihin huolella ja kelasin treenejä ja kisoja taaksepäin. Sisällä oli tunne, että tuo kisa on kuin luotu mulle. Pitkä kisa, yhteislähtö, tasanen ja suht hyväpohjanen maasto ja kovimmat huiput pois. Kaikki oli pedattu hyvää suoritusta (ja sijoitusta) varten valmiiksi. Pitkään epäröin, osallistumistani, koska matka kuulosti niin pitkältä. Lähdin kuitenkin mukaan, ja loppu onkin historiaa. Uskomaton 9. sija kuninkuusmatkalta! Tämä oli täydellinen päätös onnistuneelle kaudelle. Kerrassaan mainiota!