Uusi kausi, ensimmäinen jakso

Terve!

Uutta harjoituskautta alkaa olemaan takana nyt kahdeksan viikkoa. Uuden kauden, uuden seuran ja muuttuneen ympäristön sekä osin myös muiden seikkojen vuoksi vastaan tällä hetkellä itse omista harjoitusohjelmista ja kontrolloin omaa tekemistä muutamia apuvälineitä hyödyntäen. Näitä apuvälineitä ovat mm. sykemittari ja ortostaattinen testi päivittäin sekä tärkeimpänä tuntemukset kropassa. Toki sykemittaria olen käyttänyt aina, mutta nyt osaan ja uskallan hyödyntää dataa (+tuntemuksia kehossa) jota sykemittari minulle kertoo. Suunnittelen mielelläni harjoitusohjelmia ja tykkään analysoida ja pohtia erilaisia asioita niin tulevista kuin menneistä harjoituksista. Yksin ei toki tarvitse pärjätä, sillä ympärilläni on ihmisiä jotka auttavat ja kertovat omia näkemyksiään sopivassa määrin sekä pitävät huolen että muistan myös levätä. Kuulostaa ihan siltä kun ihmiset ympärilläni kyttäisivät ja painostaisivat, mutta siitä ei ole kyse ollenkaan vaan päinvastoin "kyttääminen" on positiivista ja kommentit erittäin tervetulleita. Helposti tekee vaan omaa näkemystä täydellisenä pitävänä, mutta kun tulee kommenttia läheisiltä ja seurakavereilta, niin otan ne aina vakavasti ja mietin asiaa josta kommenttia tulee. Itse näen vahvuudekseni vireystilojen tunnistamisen ja sen että osaan ottaa jalkaa kaasulta mikäli näyttää tai tuntuu pahalta. Ehkä yhtenä isona kehityskohteena tulevalle kaudelle onkin nimenomaan uskallus painaa sitä kaasua tarpeeksi ja lopettaa turhat jarruttelut.

Olen treenannut nyt kahdeksan viikkoa. Aloitin uuden harjoituskauden siis loka-marraskuun taitteessa. Syksyllä olin reilun kuukauden tekemättä mitään. Tai tein sillon kun huvitti, eli aika harvoin. Tietysti kiersin kauden loput kisat. Tauon käytin sekä lepäämiseen että varsin perinpohjaiseen itsetutkiskeluun ja erilaisten valmennus ja valmentautumis näkökulmien tutkimiseen ja erilaisiin tapoihin tehdä vuosi-, kuukausi-, viikko-, ja päiväohjelmia. Halusin tutkia mikä tapa tuntuisi omimmalta ja sellaiselta mikä innostaa ihan uudella tavalla. Kuulostelin ja tutkiskelin myös itseäni laajemmin. Pohdin omia arvoja, kuuntelin podcasteja ja haastatteluita ja hain draivia uuteen kauteen ja omaan valmentautumiseen. Kunnon breikki teki erittäin hyvää ja tuntuu, että olen henkisesti levänneempi kuin kolmeen vuoteen ja motivoituneempi treenaamaan kun aikoihin.

Ajatuksena kauteen lähdettäessä oli, että marraskuu mennään täysin työn ehdoilla, niin että opettelen mikä on työn ja treenin sopiva suhde jottei kokonaiskuorma nouse liian suureksi. Osansa kokonaiskuormaan on tehnyt myös koti-Turku välin ajaminen kolme kertaa kuukaudessa edestakaisin. En toki näe sitä rasittavana tekijänä, pikemminkin päinvastoin. Mutta on pitänyt ymmärtää ja muistaa se, että kun on ollut yön töissä ja lähtenyt (muutaman tunnin) nukkumisen jälkeen ajelemaan Turkuun (n.2h ajoa) niin on ihan ok tehdä jotain kevyttä tai levätä kokonaan. Ongelmia tämän suhteen ei ole ollut. Kokonaiskuormaan vaikuttaa myös pidentyneet työvuorot (8h->12h). On pitänyt pitää mielessä se, että kun herää klo 4.30 ja tekee 12h työpäivän, niin on oltava todella herkällä korvalla kuulostelemassa vireystilaa ja uskallettava levätä jos tilanne sitä vaatii. Mutta on pitänyt myös uskaltaa treenata työpäivien päälle, koska usein olo on parantunut kun on vaan lähtenyt lenkille. Tämänkään suhteen ongelmia ei ole ollut. Muutaman suunnittelemattoman levon olen joutunut toki pitämään kun työpäivän jälkeen on ollut niin väsynyt, että hyvä kun on jaksanut kotiin ajaa.

Joulukuun suunnitelma oli jatkaa kuulostellen, mutta lisätä määrää varsinkin vapaapäivien osalta. Kokonaiskuorman osalta huomioitavaa on ollut, että kun tekee pitkiä työvuoroja, treenaa työpäivien päälle ja vapailla kovaa, niin että levolle jää riittävästi aikaa ja esimerkiksi yöunet on vapailla huomattavassa roolissa palautumisen kannalta. Toki aina, mutta erityisesti vapailla kun ei ole sellaista pakkoa herätä tiettyyn aikaan. Myös ruoan määrään (ja laatuun) olen kiinnittänyt enemmän huomiota.

Molempien kuukausien osalta jäädään (määrällisesti) alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta mitään ongelmia ei ole ollut kun on uskaltanut levätä silloin kun keho on sitä vaatinut. Kahdeksan viikon aikana on ollut nyt kaksi kovempaa viikkoa, yksi kevyt viikko ja loput aika tasapaksuja. Toinen kevyempi jakso tulee joulun aikaan kun olen töissä ja annan aikaani perheelleni.

Oma valmentautumisfilosofiani on siis tarkat ja hyvät suunnitelmat, herkällä vireystilan arvioinnilla. Viikko-ohjelmiin sisältyy tietyt avainharjoitteet kuten vk treeni ja pitkä pk. Mutta toisin sanoen väkisin takomalla ei tule kun huono lopputulos. Toki välillä saa ja pitääkin väsyttää ja jumittaa, mutta ne on osattava arvioida tapauskohtaisesti, onko kyse hetkellisestä vai pitempikestoisemmasta väsymyksestä ja/tai jumista. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että yhtä oikeaa tapaa ei ole vaan samaan lopputulokseen voi päästä monella eri tavalla. Joten etenen kohti tavoitteitani huolellisilla suunnitelmilla, laadukkaalla harjoittelulla, avoimella mielellä ja olemalla itselleni armollinen.

Alla muutama treeniviikko esimerkki kuluneelta jaksolta.

Vko 46 (perusviikko)

Ma

    Ap; kuntopiiri 40min

    Ip; juoksu pk 73min/11.7km

Ti

    Ip; juoksu pk 73min/11.6km

Ke

    Ip; juoksu pk 67min/12km

To

   Töissä klo 6-18

   Klo 18.15 juoksu pk 60min/10.1km

Pe

   Töissä klo 6-18

   Lepo

La

    Aamu; 10min verkka+50min suunnistus kevyt+10min verkka/8.8km

Töissä klo 18-6

Su

    Ajo Turkuun

     Ilta; juoksu pk 77min/10.7km

Yhteensä: 7h47min//65km


Vko 48 (kevyt viikko)

Ma
Lepo
Töissä 6-18
Ti
Juoksu pk 75min/11.4km
Töissä 18-6
Ke
Lepo
Töissä 18-6
To
Juoksu pk 59min/10.1km
Pe
Juoksu pk 55min/10km
La
Lepo
Su
Pitkä pk Juoksu 125min/21km

Yhteensä: 5h14min//52.5km

Vko 50 (kova)

Ma

    Pitkä pk 132min/22km

Ti

Ap; juoksu pk+koordinaatiot 70min/9km

Ip; 20min verkka+ kiihtyvä vk juoksu 45min+ 12min verkka/15km

Ke

Ap; juoksu pk+koordinaatiot 66min/9km

Ip; juoksu pk 84min/13.4km

To

   Ap; juoksu pk 49min/8km

   Ilta; 9min verkka+ suunnistus kova 55min+ 4min verkka/9.9km

Pe

    Ap; juoksu pk 82min/13.6km

   Ilta; juoksu pk 59min/10.1km

La

    Töissä klo 6-18

     Klo 18.15 juoksu pk 57min/10.2km

Su

    Töissä klo 6-18

     Klo 18.15 juoksu pk 81min/15.3km

Yhteensä: 13h52min//135,5km

Muutto Turkuun odottaa jo viikon päässä. Odotan uutta elämänvaihetta todella innoissani. Tulevista treenisuunnitelmista voin sanoa sen verran, että Tammikuu on tarkoitus opetella sovittamaan opiskelu ja treenit yhteen jatkaa siis kuulostellen, mutta lisätä määrää rauhaksiin. Sitten helmi-huhtikuu mennään kovaa. Helmikuussa leireilen 10päivää Turkissa. Keväällä tärkeimmät kisat on Tiomila Ruotsissa sekä viikko sen jälkeen juostavat SM maastot synnyinpaikkakunnallani Janakkalassa. Kesäkuussa sitten Jukolan viesti Kangasalla ja SM keskimatka Taivalkosken Mustavaarassa.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille rauhallista Joulun aikaa ja liikunnan riemua vuodelle 2019!

-JK

Suunnistusuralle uutta potkua

Terve!

Niin se on taas yksi kausi taputeltu. Kisoja tuli kierrettyä hyvin maltillisesti, mikä oli osittain tarkoituksellista ja suunniteltua, mutta toisaalta osittain hieman työn sanelemaa. Kaudesta jäi huono maku, enkä onnistunut niissä kisoissa, joihin olin ladannut paljon odotuksia.

Treenitunteja tuli suurinpiirtein sellainen 300+h, mikä on omasta mielestä kaukana siitä minne rimani olen asettanut. Se selittää osaltaan myös sitä, miksi kauden kisojen tuloksellinen saldo oli kovin vaatimaton. Treenituntien "vähyyteen" suurimmalta osalta vaikutti vuorotyön ja treenien (+muu elämä) kokonaiskuorman korkea taso ja muutamat perusflunssat.

Tulevaisuus näyttää kuitenkin jälleen valoisammalta! Olen hyvin helpottunut kun tulevaisuudellani on tarkkoja päivämääriä ja suunnitelmat ovat selkeät. Aloitan opiskelut Turussa vuoden alussa, mikä tarkoittaa samalla myös muuttoa pois kotoa. Muuton ja uusien opintojen lisäksi olen vaihtanut suunnistusseuraa. Edustan jatkossa salolaista Angelniemen Ankkuria! Päätökseeni on vaikuttanut monikin eri aisa, mutta ennen kaikkea haluan kolmen heikomman kauden jälkeen palata kehityksen polulle ja saada uutta potkua treenaamiseen. Uskon, että Ankkurin kannustava ja tiivis yhteishenki sekä laadukkaat treenit auttavat minua kohti omaa maksimaalista potentiaaliani. Lisäksi uskon, että hyvässä porukassa sparraamme toinen toisiamme kohti jokaisen omia, sekä joukkueen yhteisiä tavoitteita. Tavoitteenani on tehdä ehjä ja nousujohteinen harjoituskausi ja sen myötä taistella paikoista Tiomilan- ja Jukolan kärkijoukkueissa. Tavoitteenani on lisäksi kehittyä kokonaisvaltaisesti taito- ja fysiikkapuolella.

Olen aloittanut uuden treenikauden hyvin levänneenä ja terveenä. Olen todella innoissani ja odotan tulevaa erityisen suurella mielenkiinnolla!

Vaikka paidan väri vaihtuukin, niin törmäillään rasteilla vanhaan malliin! :)

Loppuun vielä linkki AngAn sivuille, missä tarkempi esittely:
Esittely


-JK

Kolmen vuoden odotus ohi

Nyt on kauden kaikki tärkeät kilvat kilvoiteltu, kun myös kauden pääkisa eli SM-yö on juostu.
Tämän kauden teema oli suppasuunnistaminen, kun kaikki itselle tärkeät kilpailut kilpailtiin enemmän tai vähemmän supppamaastoissa. Muutamia vuosia sitten, kun yösuunnistuksen sm kisat myönnettiin Hauhon Sisulle Hämeenlinnan Tuulokseen, sanoin ääneen, että siellä tapahtuu läpimurto A-finaali tasolle. Perjantai iltana jouduin kuitenkin pettymään, kun muutaman kauden harjoittelu on ollut kaukana siitä tasosta, johon tähtään ja johon oman rimani olen asettanut, ja täten A-finaalipaikka jäi vain haaveeksi. 

Karsinnan lataus meni pahasti yli. Tiesin, että maasto on haastava ja alusta asti pitää olla tarkkana, mutta silti keskittymiseni ei ollut riittävällä tasolla alussa. Oikeastaan se ei ollut sitä koko kisassa, mutta kyllä se kisa oli taputeltu ykkösen 5,5minuutin megapummin jälkeen. Virheen jälkeen homma olisi pitänyt rauhoittaa ihan eri tavalla, mutta sen sijaan kiire ja kohellus valtasi pääkopan. Karsinta oli kaikkinensa todellinen pannukakku. Omat odotukset ja lataus on koitunut kohtalokseni jo niin monessa kisassa ja monena eri vuotena, että ehkä sitä vielä joskus oppii... Alla karsinnan kohellukseni.

Karsinnan kartta


 Finaaliin lähdinkin sitten aikalailla erilaisilla ajatuksilla kuin karsintaan. Ajattelin, että finaali on uusi mahdollisuus onnistua kisassa, jota olen odottanut monta vuotta. Ajattelin, että lähden nauttimaan yösuunnistuksesta ja hain rentoa fiilistä ennen starttia. Alussa meinasin jälleen epäonnistua kun tein pienet virheet ykköselle ja kakkoselle, mutta sitten muistin millaisen suorituksen hosumalla saa aikaan ja rauhoitin mieleni. Suunnistus alkoi sujua ja aloin nauttia kisasta. Isohko virhe kutoselle, mutta en antanut senkään häiritä vaan lisäsin pökköä pesään ja rauhoitin rasteja lähestyttäessä. Ysille tein hieman turhan turvallisen reitinvalinnan, mutta toisaalta vältin sillä mahdollisen isonkin virheen. Kokonaisuudessan finaali oli sellainen suoritus, mikä olisi pitänyt tehdä päivää aiemmin. Rauhallinen, mutta määrätietoinen. Toki finaaliinkin jäi viilattavaa ja pieniä virheitä ja huonoa toteutusta, mutta olen suoritukseen silti suht tyytyväinen. Alla finaalin kartta...

Finaalin kartta

Seuraavaksi vedetään happea, keskitytään muihin asioihin ja suunnitellaan tulevaa. Muutoksia on tulossa, ihan jo asuinpaikan muuttumisen myötä! Muutama kisakin loppusyksyyn vielä mahtuu.

Rentouttavaa syksyä kaikille! Palaan blogin ääreen kertomaan tulevasta, kunhan suunnitelmat ovat tarkentuneet ja kuluva kausi on saatu päätökseen.

-JK

Välimaalien kautta kohti kauden päätavoitetta

Kesä on sujunut vaihtelevissa merkeissä Jukolan jälkeen. Mutta nyt on juostuna kaikki kesän "pikku tavoitteet" eli ns. välimaalit. 

Kesäkuun puolivälistä heinäkuun puolelle oli erittäin haastavaa aikaa, kun Jukolan jälkeen olo oli todella tyhjä. Kuukausien valmistautuminen kauden tärkeimpään suurviestiin ja itselle toiseen tärkeään kisaan oltiin saatu päätökseen ja suoritus oli tehty. Olin tehnyt kaiken olosuhteisiin nähden niin hyvin kuin osasin ja pystyin. Itse kisassa onnistuin tekemään hyvän suorituksen. Tuntui hyvältä, mutta samalla tuli myös sellainen, usein kauden lopussa tuleva, "palkeet tyhjäksi"- puhallus. Kuukausien projekti oli ohi, ja oli aika suunnata katseita tulevaan.

Kesän ensimmäinen välimaali olikin elokuun alussa juostu Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikas. Kaksi kertaa olen aiemmin kisaan startannut, ensimmäisellä kerralla kisa sujui oikein mallikkaasti ja sen jälkeen syksyn sm kisat suunnistuksen puolella suijuivat niin hyvin, että totesin puolikkaan olevan hyvä, kuntoa nostattava treeni. Toisella kertaa puolikas päättyi keskeytykseen selkäkrampin vuoksi, mutta nyt tavoitteena oli jälleen hakea hyvää fyysistä nostetta syksyn kisoihin. 

Kisaan en sen kummemmin valmistautunut, eikä minulla ollut mitään käsitystä omasta vauhtikapasiteetista, joten lähdin varsin maltillisella 90minuutin tavoitteella. Kun juoksu lähti liikkeelle tätä tavoitetta hieman reippaammalla vauhdilla ja meno tuntui kevyeltä, päätin lisätä vauhtia ja juosta reippaasti ennätykseen tähtäävää vauhtia niin pitkälle kuin jaksan ja sitten loppu sitä vauhtia mitä vain jaksan. Kympin kohdalla nautittu neste ei meinannut imeytyä millään ja se pisti vatsan sekaisin pahemman kerran. Jatkoin kuitenkin omaa tasaista ennätysvauhtia n.15km kohdalle asti, kunnes vatsa löi ihan tilttiin eikä likapyykiltäkään vältytty... Pari todella heikkoa kilometriä siinä tuli, mutta loppuun sain vielä kiristettyä hieman eikä takaa lähestynyt juoksija aivan saavuttanut minua. Lopputuloksissa olin 4. ajalla 1:25:12 ja ennätyksestäni jäin 41sekuntia. Vatsavaivoihin asti vauhtini oli noin pari minuuttia ennätystäni parempi, mutta olen silti suht tyytyväinen, että kaikkien töistä ja muista aiheutuvien kompromissien jälkeen pystyin juoksemaan niin lähelle ennätystäni, kun kuitenkin ennätysvuotenani olin parhaassa kunnossa, mitä olen koskaan ollut. Alla muutama kuva reitin varrelta.

Jääkiekkotausta näkyy juoksuasennossa...

Tiukka urakka

Kuvat: Henna Ylimaa

Kesän toinen välimaali oli SM pitkä matka Mikkelin Neitvuorella. Kisaan en sen suurempia tavoitteita tai odotuksia asettanut, kuin tehdä kaksi onnistunutta, itseluottamusta nostattavaa suoritusta matkalla kohti kauden päätavoitetta eli "koti" SM yösuunnistusta Hämeenlinnan Tuuloksessa.

Pitkän matkan karsintaan osui todella heikko päivä, niin fyysisesti kuin suunnistuksellisestikkin ja sorruin surkean vauhdin lisäksi useampaan virheeseen. 

Karsinnan kartta

Finaaliin paikat sitten aukesivat karsinnan sukelluksesta ja sunnuntaina olikin fyysisesti kesän parasta tekemistä. Harmittavasti tein yhdelle pitkälle välille huonon reitinvalinnan, lisäksi toteutin sen vielä huonosti ja rastinotossakin sorruin virheeseen joten tällä yhdellä välillä tappiota nopeimmalle kertyi lähes 8minuuttia eli lähes puolet siitä mitä eroa oli maalissa... Lisäksi tein kolme noin 1-2minuutin virhettä ja yhden hitaan toteutuksen. 

Finaalin kartta

B finaali antoi kuitenkin positiivisia signaaleja fyysisestä kunnosta ja uskonkin, että viimeisen kuukauden aikana pyrin pitämään kunnon samalla tasolla ja pienillä täsmätreeneillä pyrin saamaan piikin sm yökisoihin. Viimeisen neljän viikon agenda onkin tehdä paljon kuivaharjoittelua alueen vanhoilla kartoilla, sekä suunnistaa sen verran, että rutiinit terävöityvät. 

Näillä eväillä kohti kauden päätavoitetta ja kolmen vuoden projektin loppuhuipennusta! 

-JK  

Jukola2018

Lahti-Hollola Jukola, Suppa-Jukola ja Pöly-Jukola. Rakkaalla kilpailulla on monta nimeä. Yhtä kaikki, takana on kaikkien aikojen suurin Jukolan viesti. Lähes 20 000 suunnistajaa, n.50 000 kävijää ja n. 2000 talkoolaista. Tapahtumana suuri ja mahtava, mutta kuinkas meni itse kilpailu?

Omalla kohdallani valmistautuminen alkoi jo viime syksynä. Listasin kolme tärkeää kilpailua, missä haluan olla ehdottoman hyvässä kunnossa ja suunnistaa hyvin. Ominaista näille kolmelle kilpailulle oli se, että kaikki suunnistettaisiin suppamaastoissa. Ensimmäinen näistä tärkeistä kisoista oli SM keskimatka toukokuun lopussa Kouvolassa. Toinen oli tämä keskikesän juhla, eli Jukola ja viimeinen tämän kauden tärkeä kilpailu koittaa syksyllä SM yösuunnistusten merkeissä. 

Alkukauden kisoissa olen fyysisesti ollut heikko, kunto on ollut selvästi keskeneräinen. Toisaalta olen kyllä tiedostanut koko ajan missä mennään ja paljonko aikaa tärkeään kisaan on. Viimeisen kuukauden ajan olen keskittynyt 100% Jukolaan ja siihen, että olen sekä fyysisesti, että henkisesti parhaimmillani silloin. Fyysinen kunto lähtikin jyrkkään nousuun noin viikko ennen h-hetkeä. Veto treenit ja kovemmat suunnistustreenit (Grano Games pitkä matka ja AM keskimatkan kilpailut) oli selvästi jaksavampaa ja terävämpää menoa kuin aiemmin tällä kaudella. Tiistain AM keskimatkan kilpailun jälkeen tiesin olevani hyvässä kunnossa ja vireessä eikä fyysinen jaksaminen tai vire mietityttänyt yhtään loppuviikosta.

Taidollista puolta on hiottu kevään aikana suppamaasto treeneillä ja kisoilla. Noin 2viikkoa ennen pääpäivää olo omasta osaamisesta alkoi varmistua ja treenien perusteella maastotyyppi ei tule yllättämään millään tavalla. Tuli olo että hallitsen maastotyypin salat ja olen löytänyt oman tekniikan suunnistaa kyseisessä maastotyypissä. Lisäksi kevään ja alkukesän aikana tehdyt lukuisat mielikuvatreenit vanhalla kartalla ja treenimaasto kartoilla on myös auttanut oman suunnistustekniikan kehittymisessä. 

Henkiselle puolelle olen pyrkinyt tekemään myöskin erilaisia harjoitteita. Koittanut hakea hyviä, positiivisia onnistumisten täyteisiä tunnetiloja. Kevään Tiomilassa en kyennyt saavuttamaan oikeanlaisia tunnetiloja vaan ajatukset karkailivat epävarmuutta aiheuttaviin tekijöihin. Nyt Jukolan lähestyessä tiesin fyysisen puolen olevan hyvä, suunnistustekniikkaa oltiin hiottu ja olo oli varma. Ei ollut epävarmuustekijöitä vaan pystyin viimeiset päivät tekemään mielialaa kohentavia harjoitteita ja saavuttamaan juuri oikeat tunnetilat.

Itse kilapilu lähti joukkueeltamme hieman takkuisesti liikkeelle ja olimme kahden osuuden jälkeen vasta sijalla 123. Olin itse siis kolmannella, pisimmällä yöosuudella. Lähdin vaihtopuomilta tekemään sitä mitä olin mielikuvatreeneissä lukemattomia kertoja harjoitellut. Omaa suunnistusta, sellaista suoritusta että vaikka mentäisiin letkassa niin en kertaakaan hukkaa itseäni vaan maltan ottaa napsun tai kaksi vauhdista pois tarvittaessa. Kolmoselle tuli ensimmäinen pieni nukahdus kun juoksin väärälle hajonnalle. Onneksi paikka oli niin selkeä, että sain heti itseni kartalle ja löysin nopeasti oman rastini. Seiskalle tulikin sitten iso 3,5min virhe. Siinä katkesi keskittyminen ihan pieneksi hetkeksi, mutta virheestä tuli iso. "Tällaisiin ei ole varaa tässä maastossa!" sanoin itselleni mielessäni. Yksi virhe matkaan vielä mahtui kun tulin etummaiselle hajonnalle ja hetki meni ennen kuin sain itseni kiinni varmasti. Virhettä tuli yhteensä n.6min verran, mikä toki on paljon, mutta se on selvästi vähemmän kuin "normi tasoni" viime aikoina on ollut. Nostin omalla osuudellani joukkueemme sijalta 123 sijalle 92. Se oli loppu kilpailua ajatellen tärkeää, koska minun jälkeeni tuli lyhyet osuudet joilla sijoituksen nostaminen olisi hankalaa. Loppu viesti sujui aika tasaisesti, ankkurin nostaessa vielä hyvällä juoksulla sijoituksemme 73. 

Jukola 3.osuus 

Jukolan lopputulokset 


Omalta kohdaltani valmistautumiseni oli erittäin onnistunut, ja uskon saavuttaneeni flow tilan, paria pientä keskittymiskatkosta lukuunottamatta. Ja uskon nyt saaneeni varmistuksen sille miten saan parhaan mahdollisen tuloksen tehtyä tärkeissä kilpailuissa. Se vaatii paljon huolellista työtä, mutta eihän sitä tarvitsisi tehdä ellei se olisi niin kivaa ;)

Kohti seuraavia haasteita ja elokuun alussa juostavaa puolimaratonia! :)

-JK



 

   

Kolme tonnia tuhkana tuuleen

Jep! Vihdoin tarinaa haasteesta, jonka itselleni heitin noin kuukausi sitten. Tavoitteenahan oli juosta kilpailukauden loppuun mennessä (n.6kk) 3000km. Haaste sai yllätävän paljon huomiota, kun kirjoitukseni aiheesta nousi kirjoitushistoriani suosituimmaksi tekstiksi. Lisäksi olen saanut ilokseni ja toisaalta myös ärsytyksekseni todella paljon kysymyksiä, siitä miten haasteen kanssa sujuu. 

Juoksemisesta ja suunnistuksesta vähemmän ymmärtävät pitivät haastetta helpohkona, minä mukaan lukien. Sitten taas jotain asioista ymmärtävät toppuuttelivat ja tsemppasivat pitämään järjen mukana hommassa. On nöyränä kiitettävä kaikista tsemppi kommenteista ja on ollut ilo huomata miten paljon kannustusta olen saanut. Kiitos! 

En missään vaiheessa sanonut, tai edes ajatellut että haaste olisi ollut joku läpihuutojuttu. Olin kuitenkin asennoitunut siihen niin ettei se vaatisi normaalista juurikaan lisäponnisteluita. Mutta. Niin se mutta...

Vuorotyö laittoi kapuloita rattaisiin, ei toki esteeksi asti eikä homma siitä kiinni jäänytkään. Mutta kun painaa pari 16h työpäivää verottaa se väkisin vähintään kaksi päivää levoksi. Kun yksinkertaisesti tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken... Kaksi päivää haasteen alkupuolella penkin alle ei toki tarkoittanut vielä pyyhkeen kehään heittämistä, mutta aiheutti hieman takamatkaa tavoite kilometreihin. Pyyhe oli heitettävä kuitenkin toukokuun alussa kun Tiomilassa saatu flunssa otti aikaa parantuakseen. Ja sitä aikaa meni kaksi viikkoa. Täytyy sanoa, että yksi kovimmista flunssataudeista mitä olen koskaan sairastanut...

Näin ollen haasteesta on luovuttava. En ala takomaan mitään 200km viikkoja kesken kisakauden vain saavuttaakseni huumorilla heitetyn haasteen ja tavoitteen. Tärkeimmät tavoitteet ja kisat on edessä ja on aika keskittyä oikeasti tärkeämpien tavoitteiden saavuttamiseen järkevästi. 

Haasteessa luovuttaminen ei tietenkään tarkoita sitä, että löisin lenkkarit ja nastarit naulaan. Ei todellakaan! Se vain tarkoittaa, että kilometrien orjallisen keräyksen sijaan keskityn laadukkaaseen harjoitteluun kohti pääkisoja ja tulevia kausia. Joku ehkä naureskelee, tai ainakin miettii, että olinpa lapsellinen kun edes yritin jotain tämmöistä (mahdotonta) haastetta. Mutta niille naureskelijoille ja mietiskelijöille haluan sanoa, ettei haaste ollut missään vaiheessa minulle mikään elämän ja kuoleman asia, vaan ennemminkin lisämotivaatio (maali) treenaamiseen. 

Flunssa on nyt voitettu ja valmistautuminen SM keskimatkan kautta kohti Jukolaa on täydessä vauhdissa.

Nautitaan kesästä ja treeneistä! Iloa ja päättäväisyyttä jokaiselle omien tavoitteiden ja unelmien tavoitteluun! :)

-JK

10Mila

Takana on kevään ensimmäinen urheilullisesti tärkeämpi viikko ja viikonloppu. Viikko sujui juuri niin kuin sen pitikin, kaikki oli kunnossa, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta, kuin mitä piti...

 Kuten aiemmin kerroin, viestit ovat tämän kauden tärkeimmät kilpailut itselleni. Pyrin ammentamaan oppia ja rutiinia porukassa juoksemisesta myös henkilökohtaisille matkoille. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kilpailtiin kauden ensimmäinen iso viesti, 10Mila, Ruotsissa. Minulle valikoitui viime vuotiseen tapaan kakkososuus, n.11,5km pitkä yöpätkä. Osuus oli itselleni hyvin mieluinen ja ehdin valmistautumaan kyseiseen osuuten rauhassa useamman viikon ajan. Olen viime vuosina onnistunut suurviesteissä kauden parhaimpiin suorituksiin ja se antoi uskoa ja mielenrauhaa tähänkin viestiin valmistauduttaessa. Fyysinen kunto ja vire oli kilpailua edeltävällä viikolla hyvä, ja tunsin itseni fyysisesti valmiiksi ensimmäiseen tärkeään kilpailuun. Suunnistuksellisesti tilanne oli hieman hatarammalla pohjalla, kun edellisviikonlopun FinnSpring kisoissa tuli henkilökohtaisella pitkällä matkalla keskeytys virheiden kypsyttämänä ja viestissä tuli juostua laajalla kaarroksella vähän joka hajonnan kautta ja vähän muutakin omaa kaarrosta tuli tehtyä. Olin kuitenkin luottavainen, että edellisvuosista opituilla tavoilla eli suurella mentaali harjoittelulla ja mielikuvatreenaamisella päästään toivottuun lopputulokseen. Lähdin kisaan hyvin luottavaisena ja valmiina. Tai ainakin niin luulin ennen kilpailua.

Itse kilpailu meni todella ala-arvoisesti, tein todella paljon virheitä ja tuntui, että jotain puuttui. Joku oli pielessä. En onnistunut saavuttamaan flow-tilaa edellisvuosista poiketen ja keskittymiseni ei ollut riittävällä tasolla. Maasto oli ehkä vaativampi, mitä olin mielikuvatreeneissä ajatellut, mutta ei se niin paljon vaikeampi ollut etteikö siitä olisi kunnialla selvinnyt. Fyysisesti olin kunnossa, mutta oikea tunne- ja tahtotila puuttui. Jos ei ole läsnä suorituksessa eikä keskity 100% siihen hetkeen on lopputulos nähdyn kaltainen. Tällä kertaa oma henkinen valmistautuminen jäi vajaaksi ja omalla huonolla suorituksella annoin suuntaviivat loppuviestille, joka sujui muiltakin joukkueessamme surkeasti.

10Milan 2.osuus

10Milan Tulokset

Kilpailun jälkeen olin hyvin vihainen ja pettynyt itseeni. Mutta nyt kun aikaa on kulunut olen pystynyt hyväksymään epäonnistumiseni ja siirtämään katseet tulevaan. Kisoja tulee ja kisoja menee. Ja vaikka niin usein viime aikoina omat kisasuoritukseni ovatkin olleet enemmän tai vähemmän huonoja, niin uskon vakaasti siihen että kyse ei ole isoista asioista. Ongelma on paikallistettu ja nyt ongelman parissa pitää alkaa työskentelemään ahkerammin niin saadaan suoritukset ja tulokset kapasiteetin mukaiselle tasolle.

Seuraavaksi alkaa suppakuuri kohti SM-keskimatkaa ja Jukolanviestiä. Niissä olen sitten valmiimpi ja läsnä, niin eiköhän tuloksetkin ole paremmat! 

-JK

ps. Kolmen tonnin haasteessa ollaan hiukan aikataulua perässä, mutta siitä enemmän myöhemmin omassa jutussaan.

Kolmen tonnin haaste

Palasin tänään töihin leirin ja muutaman sairaslomapäivän jälkeen (nilkka oli sen verran pahana ettei työnteko viime viikolla tullut kysymykseenkään.) Nyt nilkka on ihan okei, hieman aristaa ja särkee tietyissä asennoissa, mutta työnteko ja juokseminen onnistuu jo kivuttomasti. Työkaverit olivat kehitelleet viime viikolla "lihaton jakso"- tempauksen, johon minuakin kysyttiin mukaan. Tempauksen ideana on ettei kuuteen peräkkäiseen työpäivään saa syödä lihaa lainkaan. Itse kieltäydyin tästä haasteesta, mutta aamulla töissä ollessani aloin pyörittelemään ideaa omasta tempauksesta urheilun parissa. Aikani mietittyäni, lenkillä käytyäni ja keskusteltuani aiheesta paremman puoliskoni kanssa päätin ottaa itseltäni haasteen vastaan.

Haaste ei itsessään ole erityisen kova, tai mahdoton, mutta vaatii silti tietynlaista kurinalaisuutta ja intohimoa. Toisaalta uskon sen antavan lisäpotkua treenaamiseeni ja tuloksellisten tavoitteideni saavuttamiseen tällä kaudella.

Sitten itse haasteeseen;

Haaste: Tästä päivästä (ma 9.4.2018) kilpailukauden viimeiseen kilpailuun (Jämin suunnistusmaraton 20.10.2018) juosten, suunnistaen, vaeltaen tai muuten jalkaisin tehtynä 3000km.
Säännöt: Vain harjoituksena tai kilpailuna tehdyt suoritukset lasketaan, toisinsanoen kaupassa, töissä tai kaupungilla lompsimista ei lasketa. Myöskään pyöräilyä tai (rulla)hiihtoa ei lasketa. Eli ainoastaan jalkaisin tehdyt suoritteet. Aikaa 28viikkoa. Sairaana tai vamman kanssa treenaaminen tavoitteen saavuttamiseksi on kielletty. Terveys ensin. 

Muuta: Tulen tekemään tänne blogiin aiheen tiimoilta välipostauksia, joissa tulen kertomaan kuinka haaste etenee, mitä olen tehnyt ja ollaanko aikataulussa. Lupaan myös kuvamateriaalia matkan varrelta!

Ei muiden, vaan itseni vuoksi! 😊


Mukavaa kevättä, ja pysykäähän kuulolla! ;)


-JK

Påsk på Åland

Kevään pääleiri oli ohjelmassa pääsiäisen nurkilla, kun suuntasimme viimevuotiseen tapaan Ahvenanmaalle Godbyn kylään sulanmaan toivossa. Viime vuonna kelit oli pääosin kohdillaan kun parhaimmillaan lämpöä oli n.15astetta ja metsässä ei ollut lunta lainkaan. Tänä vuonna tilanne oli hyvin erilainen, kun aamuisin pakkasta tuppasi olemaan 10 astetta ja lunta oli pahimmillaan puoleen sääreen. 

Treenit ja majoitukset ja muut kuviot oli kuitenkin varattu ja suunniteltu, joten leiri toteutui suunnitellusti. Tosin ohjelmaa hieman muokattiin kevyempään suuntaan ja neljän treenin päiviä oli vain yksi kun edelliskerralla taisi olla kolme tai neljäkin sellaista päivää. 

Leiri alkoi tiistaina 27.3. jolloin ohjelmassa oli matkustuksen lisäksi Tampereen Pyrinnön suunnittelema reitinvalinta ja rastinotto harjoitus Solbackan kartalla. 

Solbacka1 reitinvalinta ja rastinotto

Heti harjoituksen aluksi oli selvää, että lunta riittää ja vauhdit pysyvät alhaisina vaikka sykkeet kipuavatkin pilviin. Hiljainen vauhti toki sopi hyvin, niin suunnistus pysyi hanskassa koko ajan. Korkeat sykkeet puolestaan mietitytti. Ajattelin että jos viikon vetää joka treenin vk alueella ei se tekisi hyvää, mutta toisaalta itselläni oli erittäin vaikea pitää sykkeitä pk alueella metsässä ellen puhtaasti olisi kävellyt. Ja mitäs järkeä on lähteä viikoksi kävelemään Ahvenanmaalle, joten päätin tehdä treenit juosten sykkeistä huolimatta. Toki tarkkailin niitä ja kovimmat hanget ja ylämäet kävelin. 
Muutama virhe tuli niin kuin gps viivasta huomaa. 3, 4, ja vikalle rastille. Kaikki virheet oli enenmmän tai vähemmän seurausta lumisen alueen väistämisestä, sekä hieman keskittymiskatkoksista. 

Keksiviikkona ohjelmassa oli kaksi harjoitusta samalla Solbackan kartalla. Aamulla Pyrinnön suunnittelema "alamäki viuhkat" ja iltapäivällä keskimatkan harjoitus. Keskarin treeniä tosin mietimme ja puntaroimme pitkään, sillä maastossa oli paljon lunta ja harkitsimme hieman kevyempää maastoa/harjoitusta tilalle. Lopulta päätimme kuitenkin tehdä ko harjoituksen hyvin kevyesti. 

Alamäkiviuhkoissa tuli muutamia virheitä ja oikeastaan kaikki johtui huonosta keskittymisestä. Virheet 5., 8,. 15., ja 17-16 välillä (16-19 lenkki väärinpäin kiertäen.)

Solbacka2 alamäkiviuhkat

Iltapäivän keskarin treenissä puolestaan tuli kolmoselle kunnon pummi. Syy virheeseen oli se ettei ollut mäen päällä mitään suunniteltua pistettä minkä kautta lähden takarinteeseen pudottamaan. Siinä oltiin sitten porukalla aika pihalla ennen kuin sain kiinni jyrkänne/pistekumpare röykystä, joka oli selvä piste rinteessä. Pitkällä 4-5 välillä suunnitelmana oli juosta hieman oikealta pirunpeltojen päiden kautta laakealle avokalliorinteelle ja siitä tiheikön kulman kautta rastille, mutta huolimattomuus kompassin kanssa vei hieman liiaksikin oikealle.

Solbackan keskari

Torstaina ohjelmassa oli aamulla Pyrinnön suunnittelema suuntaharjoitus Båtmansbergetin kartalla. Kiersin radan väärinpäin, jotta odotteluaika olisi minimaalinen ja kun aukkojen lumitilanteesta ei ollut varmuutta ja radan alkupuoliskolla olevat suuntavälit kuitenkin halkovat aukkoja, jolloin kun jätin ne loppuun olisin voinut jättää harjoituksen kesken jos lumitilanne olisi näyttänyt pahalta. Aukot oli kuitenkin juostavassa kunnossa ja pystyin tekemään koko harjoituksen suunnitellusti. 6-5 välillä suunta karkasi, muuten hyvää suunnistamista ja rastit putoili hyvin. Ainoa miinus oli, että kartan piti olla 1:10000 ja A3 kokoinen niin tulostusvaiheessa rata oli tulostettu A4 kokoselle paperille jolloin mittakaava ei pitänyt paikkaansa ja esimerkiksi 3-2 välillä aloin kattelemaan rastia liian aikaisin kun matkan arviointi petti väärän mittakaavan vuoksi...

Båtmansberget suunta

Iltapäivällä teimme One man Relay harjoituksen, jossa tarkoituksena oli juosta kolme n. 1.8km pituista lenkkiä kovaa. Itselläni homma kosahti ekalla lenkillä kun selkä veti niin jumiin ettei juoksusta ja sitä kautta suunnistuksestakaan tullut mittän. Vedin vielä toisen lenkin, mutta huonolla menestyksellä senkin. Tästä harjoituksesta ei löydy gps dataa teknisten ongelmien vuoksi.

Perjantai aamuna teimme mikro suunnistustreenin jossa siis juoksimme ensin 5.rastille asti 1:10 000 kartalla ja 5.rastilla vaihdoimme 1:5000 kartalle ja vedimme n.600m radan (5rastia) sillä. Kun tulimme kympille vaihdoimme jälleen 1:10 000 kartalle ja suunnistimme 15. rastille asti jossa sitten vaihdoimme jälleen 1:5000 kartalle. Alku meni hyvin, mutta 13. rastia en koskaan löytänyt, ja se katkaisi hyvän suunnistusrytmin, minkä seurauksena alkoi tulla virheitä. Ensimmäisellä mikrolla juoksin kahden puun välissä olleeseen naruun, joka oli silmien korkeudella. Vasen silmä hieman turposi ja nenään tuli pieni ruhje, mutta selvisin säikähdyksellä, pahemminkin olisi voinut käydä...

MikrOn koko rata
MikrO1
MikrO2

Iltapäivällä olikin sitten uudenlainen treeni, kun menimme Maarianhaminaan tekemään Knockout sprintin Free choice hajonnoilla. Kumpikin veto oli fyysisesti suht hyvää ja terävää, pari pientä kömmähdystä kuitenkin tuli. Hyvä ja mielenkiintoinen treeni!

Knockout sprint 1osa
Knockout sprint 2osa

Illalla teimme vielä yösuunnistustreenin. Maastossa ei pitänyt olla mitään rastimerkkejä, mutta halusimme silti mennä tekemään harjoituksen, sillä lauantaina oli tulossa yöviesti kisa ja halusimme yhden lampputreenin ennen kilpailua. Harjoitus meni aika huonosti, mutta ainakin pääsi metsään lampun kanssa ja rasteillekkin oltiin viety jo krepit.

Yötreeni

Lauantaina oli vuorossa ensimmäiset kilpailut. Mutta ennen niitä käytiin vielä treenaamassa Överbybergenin kartalla. Hyvä treeni ja suht hyvin meni pieniä virheitä ja kreppinauhojen etsimisiä lukuunottamatta.

Normirata 1:7500 kartalla

Lauantai iltana tosiaan oli sitten vuorossa kauden eka kilpailu. Ahvenanmaan yöviesti. Konsepti oli se, että juostiin pimeällä kolmen hengen joukkuekisana, jossa kaikki lähti omille radoilleen yhtä aikaa yhteislähdöllä ja joukkueen jäsenten yhteisaika ratkaisi tulokset. Viivalla oli n.30joukkuetta eli noin 90henkee. Itselläni kisa lähti hyvin liikkeelle ja K-paikalla olinkin toisena. Ykköselle juoksin välillä keulassa välillä toisena ruotsalaisen Rönnolsin perässä. Ykkösen taisin leimata toisena tai kolmantena. Kakkoselle alkoi jo hapottaa ja tuntemukset selässä alkoi olemaan Oneman relay harjoituksen kaltaisia ja meinasi tehdä tiukkaa. Kakkosen leimasin ehkä kolmantena. Kolmoselle tulikin sitten pieni virhe ja putosin hieman taaksepäin arviolta n.5-8 sijoille. Pitkällä nelosvälillä alun penkka oli todella hapokas ja alkoi jo tuntua etten pysy siinä letkassa, en sitten milään. Sain kuitenkin imettyä letkan kiinni välin tasaisella pääliosuudella kun kärki teki hieman mutkia. Tämän välin jälkeen vauhti tasaantui ja otin oman paikkani letkan keulapäästä noin kolmantena. Perhoslenkit sujui hyvin ja viimeistä kertaa keskusrastilla leimasin kolmantena. Pitkälle välille lähdettäessä koin kuitenkin pienen tumman hetken fyysisesti ja muutama kaveri pääsi kuittaamaan. Vielä ennen  15. rastia vedin kunnolla nenilleni ja jälleen muutama kaveri pääsi kuittaamaan. Juoksin kovaa ja yritin saada kärkeä kiinni. Kova vauhti kuitenkin kostautui ja avokallio rinteessä astuin yhden askeleen huonosti ja nilkka pyörähti ympäri. Siinä meni viimeisetkin mahdollisuudet juosta kärki kiinni. Lopulta olin maalissa 9. n.1.15 min kärkeen ykkös ja kolmos osuuden kavereista joilla oli saman pituinen reitti ja 4. ensimmäisen osuuden juoksijoista n.45sek kärkeen. 
Joukkuekavereillani oli hieman haasteita ja lopputuloksissa olimme 12. Se on kuitenkin kelpo sijoitus eikä kukaan meistä tehnyt mitään katastrofaalista pummia. 

Ahvenanmaan yöviesti
Yöviestin tulokset

Nilkka tosiaan meni sen verran pahasti ympäri että leirin loput pari päivää menikin sitten omalta kohdaltani kylmähoidon ja makoilun merkeissä. Tämän hetken tilanne on se, että jalka kestää jo astua eikä ole enää niin jäykkä. Tulevia kisoja pitää kuitenkin tarkkaan miettiä ja tunnustella jalkaa, jotta paraneminen olisi mahdollisimman tehokasta.

Nilkka suorana kohti tulevia koitoksia! ;)


-JK

Kuulumisia ja lähestyvän kisakauden suunnitelmia

Tervehdys!

Edellisen kirjoituskerran jälkeen on tapahtunut paljon, on ollut niin ala- kuin ylämäkiäkin, ja treenit on sujuneet vaihtelevasti. Tällä hetkellä tilanne näyttää kuitenkin jälleen paremmalta ja homma on niin sanotusti hallussa.

Helmi-maaliskuussa olen tehnyt paljon töitä, jotta pääsen keväämmällä treenailemaan ja kisailemaan ilman isompia kompromisseja. Kova työtahti on vääjäämättä näkynyt treeneissä, niistä palautumisessa ja lopulta niiden puuttumisena. (Kovin työputki oli reiluun viiteen vuorokauteen 64h töitä, ja n.56h kotona oloa. Siinä ei paljoa jaksanut treenata, kun koitti jaksaa ja selvitä kohti seuraavaa työvuoroa...) Koneet alkoi käydä ylikierroksilla ja väsy iski ensin fyysisesti ja sitten henkisesti, ja oli otettava aikalisä treeneistä. Mutta kuten sanoin homma on nyt hallussa ja suunta jälleen oikea. Niin kuin viimeksi kirjoitin, olen löytänyt hyvän rytmin treenata töiden ohessa, mutta opeteltavaa on. Juurikin näiden leiri-/kisareissu päivien työvuorojen ’takaisin’ tekemisessä. Mikä on oikea aika ja tahti tehdä vuorot jotka olen pois. Ja miten muut työkaverit tarvitsevat omia vapaita. Siinä on melkoinen palapeli rakenneltavaksi ja ihan jokainen pala kun ei ole edes omissa käsissä. No, selvitty on vaikka hankalaa se onkin ollut ja niitä kompromisseja on pitänyt tehdä...

Kilpailukauden alku lähestyy ja ensimmäinen startti siintääkin jo noin kahden viikon päässä kun suuntaamme jälleen Ahvenanmaalle leireilemään ja tällä kertaa myös kilpailemaan. Ahvenanmaan seitsemän päivän leirillä meillä lienee yhdeksän harjoitusta ja kolme kilpailua. Ahvenanmaan kisoista kuukauden sisään juoksen yhteensä 10kisastarttia. Se on melko paljon, mutta tänä keväänä painotan kisoja tavallista voimakkaammin. Jonkun kisan juoksen kisana ja jonkun kovana treeninä. Itselle tämän vuoden kisoista tärkeimpiä on viestit, joten maalis-huhtikuun kisoissa painotus on myös viesteissä: Ahvenanmaan yöviesti 31.3., Kevätyönviesti 6.4., FinnSpring viesti 22.4. sekä tärkeimpänä 10Mila viesti Ruotsissa huhtikuun lopussa (28.-29.4.). Henkilökohtaisissa kisoissa juoksen ainakin Ahvenanmaan kaksipäiväisillä keskimatkoilla 1.-2.4., Saaristorasteilla Paraisilla 8.4., Ankkurirasteilla 15.4. sekä FinnSpringissä 21.4.. Siljarastit 14.4. on myös vahvasti merkattuna kalenteriin, mutta osallistumiseni riippuu paljolti työvuorosta saanko sitä vaihdettua vaiko en.

Itselle tärkeimmät kisat tulevalle kilpailukaudelle on kuitenkin vasta myöhemmin, kun tärkeimpinä yksittäisinä kisoina on kesäkuussa Jukolan viesti Hälvälässä ja syksyllä SM yö Hauholla, jossa tavoitteena on juosta top40 sijoille!

Pysytään positiivisina ja iloisina. Hyvä tästä tulee!

-JK