Hejsan!
Joo elikkäs katsausta viikonlopun SM kisoihin oon taasen kirjottelemassa. Lauantaina oli vuorossa SM sprintti Hollolan keskustassa. Sprinttiä oon reenannu enemmän kuin ennen ja alla on muutama kovatasoinen sprinttikisa ja hyviä reenejäkin alla useampi. Viimeisen viikon on puhelimen yhdellä välilehdellä ollut google kuvahaun tuloksia sprintti kartoista. Niitä katselin ja analysoin ahkerasti aina kun siihen suinkin aikaa oli.
Mutta sitten itse asiaan eli kisapäivään. Aamulla kotoa kisapaikalle lähtiessäni tunsi jännitystä. Kisapaikalla tunsin oloni aika epämukavaksi kun pienelle torille oli ahdettu 2000 henkilöä... Vessaan oli 200metrin jono. Ajattelin että noo käyn sitten lähtökynnyksellä vessassa kun siellä on normaalia pidempi aika odotella. Siellä se vasta jono olikin... Seisoin lähes tunnin vessajonossa. Puskassa käyntikin kävi mielessä mutta kaupunkiympäristössä en kehdannut sitä tehdä. Vihdoin vessasta päästyäni lähtöön oli aikaa 15 minuuttia enkä ollut tehny verkkaa enkä laittanu kamoja kuntoon. Pieni paniikki meinas iskeä ja aika kylmiltään karsintaan jouduin. Tein kohtuu suorituksen yhden puolen minuutin mokan onnistuin tekemään, mutta sijoitus oli 14. joka kyllä oli paremmin mitä osasin karsinnasta odottaa. Rata oli helppo eikä mitannut vielä maksimaalista sprinttisuunnistus taitoa.
Finaalissa sitten homma oli ihan toisenlainen. Rata näytti todella haastavalta kun kartan sai kouraan. Ykköselle löysin optimi reitin nopella vilkaisulla, mutta koolla sitten tapahtui niin, että kun kukaan muu ei lähtenyt valitsemalleni reitille ajattelin sieltä pääsyn olevan estetty aidalla jota en vain huomannut kartasta. Sorruin yliyrittämään ja kikkailemaan sokkeloisella reitinavalinnalla. Olin aika pihalla missä kuljin ja mikä taas oli sallittua ja mistä sai mennä. Aivan täysi katastrofi alku. Homma kasaan ykkösellä ja kohti seuraavia rasteja. Suunnistus oli tökkivää. Pysähtelyjä, hölkkä askelia ja pohdinta taukoja. Eihän sen sprintin näin pitäny mennä... Skarppasin kuitenkin ja sain homman haltuun. Loppupuoliskolla tein kuitenki vielä kaksi isohkoa n. 15s. virhettä. Maaliin tullessani arvelin sijoituksen jälleen painuvan sinne n. 20sijan paikkeille mikä on tullut tutuksi SM sprinteissä. Kisa osoittautui kuitenki erittäin haastavaksi myös muille ja muut (myös ennakkosuosikit) tekivät virheitä ja ottivat hylkäyksiä. Aloin ymmärtämään tilannetta hetki hetkeltä paremmin: "Olen ensimmäinen, joka jää ilman palkintoa......" Lopputulosten selvittyä harmitus oli todella suuri. Taisin jopa itkeä. Unelma ja tavoite tälle kaudelle oli SM plaketti. Se oli lähellä jo pitkällä matkalla. Sen ei pitänyt tulla sprintistä, ei ainakaan niin huonon suorituksen jälkeen, minkä lauantaina tein. Mutta siitä sprintistä se nyt oli tulossa. Se plaketti jäi vain 8 sekunnin päähän!!? Todella lähellä se oli kun huomioi kuinka suuret erot kisassa lopulta oli... Vauhti riitti, jopa mitaleille, jos kaikki tekemäni virheet ottaisi pois. Mutta myös muut tekivät virheitä joten sitä ei voi suoraan niin ajatella. Kisa oli erittäin kova ja haastava ja harmittaa aivan vietävästi se plaketin karkaaminen. Mutta sellasta se sprinttisuunnistus on: erot on pieniä ja aina joku pettyy. Lauantaina oli minun vuoroni pettyä, ja jälkeenpäin voin kyllä olla tyytyväinen suoritukseeni. Ehkä saatan alkaa panostaan myös sprinttiin jatkossa ;)
Sunnuntain viestistä pari sanaa myös. Aloitin, niin kuin yleensä. Tavoite oli pysyä ennakolta kovimpien äijien letkassa ja poimia omat hajonnat. Ykköstä pummasin arviolta viitisen minuuttia. Kakkosella ja kolmosella kantaan ilmestyi juuri ne ennakolta kovimmat äijät. Olin todella kovassa seurassa. Olin hieman hämilläni ykkösen megapummin takia. Ajattelin että liikumme kärjessä vaikka pummattiinkin alussa paljon. Ajattelin myös lauantaina valmentajan antamaa ohjetta pysyä näiden kavereitten letkasa ja poimia ne omat hajonnat. Tein työtä käskettyä. Olin kyllä välillä aika tiukilla, pakko myöntää. Hyvä fyysinen vire kuitenkin jatkui ja pysyin letkassa koko osuuden. Teimme viitos rastille varmaan yli 2.5min virheen. Loppu posoteltiin vähemmän ja enemmän toisiamme nähden. Vaihtosija oli kuitenkin lopulta 23. Mikä ei todellakaan miellyttänyt minua. No joukkue taisteli lopulta sijalle 24.
Summaa tästä viikonlopusta. Koin ehkä suurimman pettymyksen tähänastisella urallani jäädessäni nuolemaan näppejä palkintosijojen ulkopuolelle. Sain myös erittäin arvokasta oppia oman ikäluokan (tai no vuotta nuorempien) suomen huippujen letkassa. Se oli varmasti kokemus, mikä antaa jatkoon arvokasta tietoa ja ymmärrystä siitä, miten metsässä tulee toimia ja miltä se suunnistus tulisi tuntua. Loistava kokemus pummeista huolimatta.
Erikoispitkällä matkalla, ja niin yössä, koitetaan sit nitistää ne viimesetkin sekunnit pois ja viimeistään ep:llä tuuletan palkittavien rivistössä. Plaketin aion ottaa niin kun itselleni ja muille olen luvannut ja tavotteen asettanut!
Leuka ylös ja kohti uusia kisoja! :)
-Jere
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti