Viime aikoina on taas alkanut poltella näppäimistöön tarttuminen. Blogin kirjoittaminen on jäänyt tyystin. Ei sille oikeastaan ole mitään muuta järkevää syytä, kuin etten ole oikein keksinyt mitä kirjoittaa. Toisaalta olen ajoittain miettinyt myös sitä, että tuskin kukaan enää nykypäivänä lukee tämmösiä. Pitäisi olla alle puolen minuutin video. Sekin jo puolet liian pitkä. Nykyihminen on niin kovin kärsimätön, kaninkoloon uponnut suorittaja, jolla ei ole aikaa eikä kiinnostusta mihinkään aikaa vievämpään, syvällisempään sisältöön.
Leuka ylös, havainnoi ympäristöäsi ja ole läsnä
Olen viime aikoina myös pohdiskellut maailmaa ja itseäni osana sitä. Ei ole ollut mitään aihetta synkistelyyn, kunhan olen mietiskellyt. Joskus on hyvä pysähtyä itsensä äärelle vaikkei mitään erityistä syytäkään olisi. Olen koittanut asettua oman minuuteni ulkopuolelle ja katsoa itseäni etäältä, ikäänkuin ulkopuolisin silmin. Ajattelen, että juuri kukaan ei tunne tai tiedä minusta juuri mitään. Tavallaanhan se on hauskakin juttu, miksi kaikkien pitäisi minut tuntea? Mutta tietyllä tavalla se on hyvin ristiriitainen ja surullinenkin asia. Koen tulevani useimmiten väärinymmärretyksi, ja asioiden selittäminen olisi liian monimutkaista, vaikka joskus se olisikin tarpeen. Olisi kiva, jos ihmiset tietäisivät miksi olen sellainen kuin olen. Joskus on hyvin vaikeaa, kun yrittää kovasti, mutta rysäyttää päin seinää, kun vastapuoli ymmärtää väärin tai ei ymmärrä ollenkaan. Totta kai voisin itse asioita helpottaa ja tehdä eri tavalla, etenkin kun tiedostan, että suurella todennäköisyydellä minut ymmärretään väärin. Mutta toistaiseksi olen tällainen kuin olen. Monimutkainen, harmiton, hyvää tarkoittava vilpitön heppu. Ehkä joskus osaan olla helpommin lähestyttävä ja luettava, tai sitten olen tällainen erityinen tapaus jatkossakin. Elämä kuljettaa ja muovaa meistä sellaisia, kuin olemme. Nyt tällaisia joskus ehkä jonkinlaisia toisenlaisia. Mutta tärkeintä on kuitenkin olla oma itsensä.
No tällaista tällä kertaa. Parempi lopettaa ennen kuin menee liian syvälliseksi, ja joku ymmärtää taas väärin. Muistakaa, että kaikki ei aina ole sitä miltä aluksi näyttää. Ei tämänkään julistaminen tarkoita mitään. Että ei tällaiseen pohdiskeluun ja avautumiseen ole mitään erityistä syytä, kunhan kirjoitin, kun kirjotutti. Kunnioittakaa toisianne, ja olkaa toisillenne armollisia. Tutustukaa toisiinne. Se on muutakin kuin "moro, mitä kuuluu, oke, palataan" -tyyppistä settiä... Tulkaa pois kaninkoloistanne, olkaa läsnä ja kuunnelkaa toisianne. Unelmoikaa, nauttikaa ja eläkää nyt, eikä sitten joskus!
Aurinkoista kesää!
-JK
Kyllähän jokaisen itseään kunnioittavan ihmisen kotikirjastosta löytyy Jere Kommion omaelämäkerta!
VastaaPoista