Kirjoitan, siis olen

 Viime aikoina on taas alkanut poltella näppäimistöön tarttuminen. Blogin kirjoittaminen on jäänyt tyystin. Ei sille oikeastaan ole mitään muuta järkevää syytä, kuin etten ole oikein keksinyt mitä kirjoittaa. Toisaalta olen ajoittain miettinyt myös sitä, että tuskin kukaan enää nykypäivänä lukee tämmösiä. Pitäisi olla alle puolen minuutin video. Sekin jo puolet liian pitkä. Nykyihminen on niin kovin kärsimätön, kaninkoloon uponnut suorittaja, jolla ei ole aikaa eikä kiinnostusta mihinkään aikaa vievämpään, syvällisempään sisältöön.

Leuka ylös, havainnoi ympäristöäsi ja ole läsnä

No kirjoittelin nyt kuitenkin viime aikojen ajatuksistani. Yksi suurimmista haaveistani on joskus kirjoittaa kirja. Haaveissa olisi myös kirjoittaa oma elämäkerta. Itsestäni siis. Avata sitä, kuka minä olen, mistä tulen ja miksi olen sellainen kuin olen. Tällä pallolla on vain kourallinen ihmisiä, jotka tuntevat minut oikeasti. Toki ymmärrän, että olen suuressa maailmassa vain pieni ja mitätön tavan tallaaja. Silti itseäni kiehtoo hyvin suuresti ajatus siitä, että saisin kirjoittaa tarinani auki. Vaikka sellainen kirja ei välttämättä kiinnostaisikaan kuin sitä samaista kourallista, jotka jo valmiiksi minut tuntevat, niin itse kirjoitusprosessi on se, mikä saa minut haaveilemaan omasta kirjasta. Suuri haaveenihan on aina ollut olla jollain elämän osa-alueella (ehkä kuitenkin urheilussa) niin kova jätkä, että kirjan voisi hyvinkin kirjoittaa. On kuitenkin niinkin, että vain hyvin harvasta tämän galaxin kaksijalkaisesta, puhuvasta, ajattelevasta ja tuntevasta olennosta tulee koskaan millään saralla niin meritoitunut jamppa, että olisi kirjan arvoinen. Mikäli minusta ei tule riittävän kovaa ukkoa, jotta voisin kirjahaaveeni toteuttaa sellaisenaan, ajattelen, että mikäänhän ei estä minua kirjoittamasta kirjaa silti. Joko ihan vain itselleni sellaisenaan, tai sitten fiktiivisenä teoksena, jossa taustana käyttäisin omaa elämääni. Miksikö sitten unelmoin näin itsekkäästä ja oudosta jutusta? No ensinnäkin, hyvin monet unelmat ovat lopulta enemmän tai vähemmän itsekkäitä. Sen vuoksihan ne ovat jokaisen omia unelmia. Toki joku voi unelmoida maailmanrauhasta tai muusta yhteiskunnallisesti merkityksellisestä asiasta, mutta kyllä meillä jokaisella on jotakin hyvin henkilökohtaista ja itsekästä unelmoitavaa. Tai jollei ole, niin minusta jokaisella sellaista pitäisi olla. Sillä näistä henkilökohtaisista ja itsekkäistä unelmista löytää merkitystä elämälleen ja arjelleen. Toisekseen, pidän kirjoittamisesta. Ja kolmanneksi, haluaisin kertoa, selittää, kaikille halukkaille sen kuka oikeasti olen, miksi olen sellainen kuin olen. 

Olen viime aikoina myös pohdiskellut maailmaa ja itseäni osana sitä. Ei ole ollut mitään aihetta synkistelyyn, kunhan olen mietiskellyt. Joskus on hyvä pysähtyä itsensä äärelle vaikkei mitään erityistä syytäkään olisi. Olen koittanut asettua oman minuuteni ulkopuolelle ja katsoa itseäni etäältä, ikäänkuin ulkopuolisin silmin. Ajattelen, että juuri kukaan ei tunne tai tiedä minusta juuri mitään. Tavallaanhan se on hauskakin juttu, miksi kaikkien pitäisi minut tuntea? Mutta tietyllä tavalla se on hyvin ristiriitainen ja surullinenkin asia. Koen tulevani useimmiten väärinymmärretyksi, ja asioiden selittäminen olisi liian monimutkaista, vaikka joskus se olisikin tarpeen. Olisi kiva, jos ihmiset tietäisivät miksi olen sellainen kuin olen. Joskus on hyvin vaikeaa, kun yrittää kovasti, mutta rysäyttää päin seinää, kun vastapuoli ymmärtää väärin tai ei ymmärrä ollenkaan. Totta kai voisin itse asioita helpottaa ja tehdä eri tavalla, etenkin kun tiedostan, että suurella todennäköisyydellä minut ymmärretään väärin. Mutta toistaiseksi olen tällainen kuin olen. Monimutkainen, harmiton, hyvää tarkoittava vilpitön heppu. Ehkä joskus osaan olla helpommin lähestyttävä ja luettava, tai sitten olen tällainen erityinen tapaus jatkossakin. Elämä kuljettaa ja muovaa meistä sellaisia, kuin olemme. Nyt tällaisia joskus ehkä jonkinlaisia toisenlaisia. Mutta tärkeintä on kuitenkin olla oma itsensä. 

No tällaista tällä kertaa. Parempi lopettaa ennen kuin menee liian syvälliseksi, ja joku ymmärtää taas väärin. Muistakaa, että kaikki ei aina ole sitä miltä aluksi näyttää. Ei tämänkään julistaminen tarkoita mitään. Että ei tällaiseen pohdiskeluun ja avautumiseen ole mitään erityistä syytä, kunhan kirjoitin, kun kirjotutti. Kunnioittakaa toisianne, ja olkaa toisillenne armollisia. Tutustukaa toisiinne. Se on muutakin kuin "moro, mitä kuuluu, oke, palataan" -tyyppistä settiä... Tulkaa pois kaninkoloistanne, olkaa läsnä ja kuunnelkaa toisianne. Unelmoikaa, nauttikaa ja eläkää nyt, eikä sitten joskus!

Aurinkoista kesää!

-JK