Kohti syksyä

Miten on mennyt? Miten menee ja mihin oon menossa? Jotain väliarviota kaiketi voisi myös sanoiksi pukea. 

Kevät meni varsin kovassa nousukiidossa. Nousukiidon ehdoton huippu koettiin 5.5. eli vain kaksi päivää myöhemmin kuin milloin 10MILA olisi ollut määrä juosta. Juoksin oman maantie 10km testijuoksun. (=yksin, soolona siis). Ennätys paukkui oikein urakalla. Aika oli 34:55 ja ennätys parani reilut puolitoista minuuttia. Voinkin sanoa, että kerrankin 10MILAssa olisin ollut huippuiskussa. Usein kevään kisat ovat syöneet parhaimman vireen ja kevätkauden klassikossa on ollut jo kisaähkyä kropassa. Toisaalta olisiko tänäkin keväänä ollut näin, jos kisoja olisi ollut? Sitä ei voi tietää, mutta lyönti oli keväällä kova.

Levollisena ja päättäväisesti kohti sykysn geimejä.

Vielä toukokuu meni hyvässä liidossa treeni puri ja tunsin treeni treeniltä kehityksen. Kesäkuun puolivälissä juostiin vuoden -95 Jukolan viesti uudelleen kutsukilpailuna. Itse kisasta totean vain, että sössin ekalla osuudella ekaan rastiin koko homman meidän joukkueen osalta. Ei ollut kovinkaan kaksiset fiilikset sen jälkeen vaikka vain "treenikisa" olikin kyseessä. Siitä alkoi kuitenkin jyrkkä alamäki. Kaksi viikkoa meni todella kehnosti. Mieli oli maassa ja fyysisesti olin aivan solmussa. Hermokipuja jaloissa ja selkä lukossa. Oli todella turhauttavaa. Yritin keventää, ei toiminut. Yritin lisätä määrää, ei toiminut. Yritin tehdä avaavana harjoituksena tehoja, ei toiminut sekään. Lopulta kun henkinen kantti jälleen kantoi, päätin, että kärsivällisesti vain eteenpäin. Juhannuksena tein pelkkää kevyttä verryttelyä. Sykkeet oli kovin korkeat. Tuntui että olen ajautunut nurkkaan. Lopulta kun mieli tasaantui ja palautui, oli myös fyysinen palautuminen mahdollista. 

Heinäkuun alussa avasin kisakauden Lukkarin-Polku keskimatkalla. Suunnistus ei ollut virheetöntä, ja koin kisan jälkeen kovaa paloa ja nälkää lähteä seuraaviin kisoihin parantamaan suoritusta. Olihan heinäkuun yhtenä teemana ehjät kisasuoritukset. Harjoittelu sujui nousujohteisesti taas, vaikka tehoharjoitusten kovimmat vedot olivatkin kaukana kevään ja alkukesän tasosta. Heinäkuun puolivälissä osallistuin Lahti suunnistukseen Hälvälän suppamaastossa. Tällä kertaa kisarutiinien vähyys näkyi isoina virheinä ja kisojen jälkeen olinkin jälleen umpikujassa. Tällä kertaa suunnistus puolen osalta. Kunto ja vire tuntui hyvältä, mutta en vain osannut suunnistaa suppamaastossa, vaikka pari vuotta sitten Jukolan viestiä varten tulikin treenattua suppasuunnistusta todella paljon. Niin se vain pääsee unohtumaan tietyn maastotyypin salat, kun ei kyseisessä maastotyypissä suunnista vähään aikaan. En kuitenkaan heti osannut nähdä tilannetta isossa kuvassa, etäältä, vaan koin olevani aivan hukassa suunnistuksellisesti. Kisojen jälkeen teimme päätöksen parin viikon suunnistusbreikistä. Laitetaan suunnistusajattelu tauolle ja jatketaan sitten kun mieli on jälleen palautunut. Olo oli hyvin turhautunut. Treeneissä suunnistus on sujunut pääosin todella hyvin, mutta kisatilanteissa virheitä tulee luvattoman paljon. Tiedän, että ongelma on pelkästään pään sisällä, eikä tekniikassa tai taidoissa. Tämän perustan siihen, että harjoituksissa suoritukset ovat hyviä ja gps-viiva kaunista, kisoissa näin ei ole. Tuskinpa se taito mihinkään häviää kisoissa ja palaa taas harjoituksissa, kyse on jostain paljon monimutkaisemmasta. Ehkä parin viikon tauko tekee hyvää. 

Nyt olen tämän viikon kesälomalla töistä, ja olenkin lomaillut Itä-Suomessa. Rauhallista kävelyä kansallispuistoissa, mökkeilyä, saunomista ja ennen kaikkea rauhoittumista. Olo on jo paljon tuoreempi ja palautuneempi. Uskon, että kun palaan kotiin ja perusharjoittelun pariin, niin homma lähtee jälleen oikeille raiteille. Seuraavia askelia kohti SM keskimatkaa pitää kuitenkin pohtia ja puntaroida tarkkaan. Tarkoittaako se sitten paljon kisastartteja ja kisarutiinien hiomista, paljon rauhallista suunnistusharjoittelua vai ainoastaan täsmäharjoituksia, niin sitä pitää miettiä ja arvioida. Ja onpa lähestymistapa mikä tahansa, nopea reagoiminen on avain tilanteessa kuin tilanteessa.

Kolin kansallismaisemaa

Olo on kuitenkin nyt ihan levollinen ja luottavainen, että suunnistuskin saadaan oikeille jengoille vielä ennen syksyn startteja. Lähdetään hiomaan virettä kohti syksyä ja nautitaan urheilusta!

Ilon ja rentouden kautta kohti syksyä!

Mukavaa kesän jatkoa kaikille! :)

...jostain päin itäistä Suomea...

-JK