Yhteenvetoa kaudesta

Kulunut kausi kesti yhteensä 47viikkoa eli 329 vuorokautta. Kauteen mahtui paljon ylä- ja alamäkiä, ollen kuitenkin selvästi ehjin kausi tähän mennessä. Suuntaviivat harjoituskauteen vedettiin viime syksynä mattotestin tulosten perusteella. Tuloksista ilmeni, että suurin heikkouteni oli sillä hetkellä aerobinen kunto. Toki testiä edeltävän jakson olin löysäillyt, palautellut erikoispitkältä matkalta ja sairastinpa siinä flunssankin, joten tulos oli varmasti huonompi, kuin mikä tilanne oikeasti oli. Mutta varmasti kehitettävä osa-alue saatiin kaivettua esiin ihan oikein. 

Peruskuntomäärää jauhettiin maaliskuulle saakka. Toki myös kovempia treenejä oli ohjelmassa läpi talven, mutta pitkät peruskuntolenkit olivat avainasemassa ja pääpaino niissä. Harjoituskauden tärkein leiri oli vuodenvaihteen Teneriffan leiri. Tämän tyyppisiä leirejä voisi vetää jatkossakin, olettaen, että ulkomaille matkustaminen vielä joskus on mahdollista ja järkevää. Talven aikana tein kahta pitempää juoksulenkkiä viikossa. Toinen noin 90min ja toinen oli kestoltaan sitten 2,5-3h. Maaliskuussa alettiin sitten kääntämään huomiota vk alueelle enemmän. Pitkiä lenkkejä jatkettiin yhä ja toinen pitkä lenkki vaihdettiin pitkäksi suunnistukseksi, mikä kysyy lihaskestävyyttä ihan erilailla, mutta on kaikkein eniten lajinomainen pitkä treeni. Tämä oli oikein hyvää vaihtelua, ja uskon, että tulevalle kaudelle ainakin jossain vaiheessa otetaan jälleen pitkät suunnistukset ohjelmaan. 

Kisoja peruttiin ja alkoi olla hyvin epävarmaa milloin kisakausi alkaa vai alkaako ollenkaan. Jollain tavalla kevät oli hyvin hermoja raastavaa aikaa. Ei oikein tiennyt miten treenaa ja mihin tähtää. Jälkeenpäin ajateltuna keväältä ja kesältä tekemättä jääneet kovat suunnistusvetotreenit oli yksi merkittävimmistä yksittäisistä syistä tuloksenteon tai pikemminkin tekemättä jättämisen taustalla. Suunnistin kyllä riittävästi, mutta treenit olivat liian monotonisia, ja niistä puuttui sellainen kilpailunomaisuus ja itsensä ahtaalle laittaminen. Toki AV-kuppi oli hyvä formaatti, mutta sekin loppui kesänkorvalla. Edellisellä kaudella kesällä vedettiin viikoittain suunnistuvetotreenit, ja se oli selkeästi toimiva treenimuoto. Tästä pitää ehdottomasti ottaa opiksi ja vedot otetaan ensi keväänä taas ohjelmaan.

Juoksuvauhti nousi kyllä merkittävästi, ja väitän, että tähän suurin syy oli hurjasti kehittynyt aerobinen peruskunto. Paransin toukokuun alussa omaa 10km ennätystä 90sekuntia, mikä on kyllä aika paljon kertarysäyksellä. Lyhyempiä testejä en sitten oikeastaan juossutkaan koko kautena, mikä on myös opiksi ottamisen paikka. Harjoituskontrollit pitää ehdottomasti ottaa ohjelmaan tulevalle kaudelle, ja testaamista tulee lisätä paljon. Silloin on faktaan pohjautuva tilannekuva omasta kunnosta koko ajan saatavilla, eikä se perustu mututuntumaan. Aerobisen kunnon parantumisesta kertoo myös lenkkivauhtien nouseminen. Juoksen peruslenkit vähintään puoli minuuttia, lähes minuutin per kilometri kovempaa kuin edellisellä kaudella, mikä näkyy harjoitustuntien maltillisempana nousuna verrattuna kilometreihin.

Kisakaudesta tuli todellinen pannukakku, mutta onneksi sain viimeisessä kisassa hyvän suorituksen. Muuten olisi voinut jäädä todellinen mörkö kummittelemaan pääkopan sisälle. Uskon, että suunnistussuoritusten heikko taso kisoissa johtui suurimmaksi osaksi ylivauhtisten suunnistusharjoitusten puutteesta. Lisäksi laiska suoritusten analysointi johti siihen, että luotin palikoitten loksahtavan itsellään paikalleen. Tulevalle kaudelle pitää tähänkin asiaan kiinnittää erityistä huomiota. Lisäksi tulevalla kaudella otetaan henkinen valmentautuminen ohjelmaan, ja sitä onkin tässä syksyllä jo aloiteltu.

Tästä kaudesta jäi käteen paljon hyvää ja tärkeää oppia, kuten harjoituskontrollien ja testien tärkeys, ja suoritusten analysoinnin merkitys virheistä opiksi ottamisen työkaluna. Lisäksi henkisten voimavarojen rehellisen tarkastelun tärkeys ja kokonaiskuormituksen tunteminen korostuivat etenkin loppukaudesta. Käteen jäi paljon myös hyviä asioita, kuten parantunut vauhti, ja kasvanut motivaatio, nälkä kun kasvaa syödessä.

Toivon todella paljon, että ensi kausi olisi normaalimpi kuin tämä kausi. Toivon, että 10mila ja Jukola pystyttäisiin järjestämään ja että koko kausi jakaantuisi tasaisemmin, eikä viimeiseen 10viikkoon työnnettäisi kaikkia kisoja kauden ajalta.

Alla dataa harjoitustunneista ja kilometreistä kahdelta edelliseltä kaudelta. Harjoittelustani n.95% tapahtuu jalkaisin, juosten, suunnistaen ja vaeltaen. Loppu n.5% tulee voimaharjoittelusta. Lisäksi on huomioitava, että olen työskennellyt kokopäivätyössä lähes koko tämän kauden, toisin kuin edellisellä kaudella, kun vain opiskelin. Alla kahdet vertailut, ensimmäisessä vertailuna sama ajanjakso molemmilta kausilta ja toisessa vertailussa koko edellinen kausi ja tämä kausi. Edellinen kausi oli siis kaksi viikkoa pitempi kuin tämä kausi, jonka jouduin keskeyttämään sairastelujen vuoksi kaksi viikkoa “liian aikaisin”.

Nyt jatketaan vielä tämä viikko vähän löysemmin, ja ensi viikolla lopetellaan ylimenokausi kevyeen treeniviikkoon. Parin viikon päästä on jälleen aika vetää haalarit niskaan ja lähteä rakentamaan ensi kautta. 

Mukavaa syksyä kaikille! :)

-JK

Kausi ohi ennen aikojaan

Palasin flunssasta tervehdyttyäni jälleen kisakentille Lukkari-viestissä, juosten melko kelvollisen aloitusosuuden kolmosjoukkueessa. Neljä minuuttia keulaan on vielä toki paljon, mutta huomioiden flunssan rippeet kehossa ja minuutin koukku, oli tuo ero ihan siedettävä. Olin tyytyväinen suoritukseen. 

Tarkoituksenani oli valmistautua SM erikoispitkälle matkalle ja ennen sitä juosta vielä viestiliigan finaali Ikaalisissa. Suunnitelmiin tuli kuitenkin yllättäen muutoksia, kun terveys petti. Tällä kertaa nuorelle ihmiselle harvinaisemman sairauden muodossa. Vihelsin aikalailla heti pelin poikki, ja totesin, että on parempi huilata nyt kunnolla ja suunnata ensi kauteen täysin terveenä ja levänneenä. 

Mistään vakavasta ei onneksi ole kyse, ainakaan toistaiseksi. Toki tilanteet vaihtelee, eikä aina välttämättä parempaan suuntaan... Mutta suurempien komplikaatioiden välttämiseksi on nyt parempi ottaa kevyesti ja nauttia lääkärin määräämä lääkitys tunnollisesti. Vaikka sairastuminen onkin ikävä asia, olen kiitollinen, että sairastuin vasta tässä vaiheessa kautta. Nyt voi hyvin laittaa pillit pussiin, ottaa aikaa itselleen ja parannella itsensä kuntoon. Mennään eteenpäin!

Kausiyhteenvetoa tulossa lähiaikoina, pysykäähän siis kuulolla! :)

-JK

Välipysähdyksen kautta loppusuoralle

 Onpahan ollut eriskummallinen kausi. Ensin ei juuri mitään kisoja, ja lopulta kaikki mahdolliset kisat yhteen putkeen. Viisas harkitsee ja valitsee kisoja tarkemmin ja vähän tyhmempi kiertää koko sirkuksen. Itse olen jälkimmäinen. Kirjoitan tarkempaa purkua kaudesta hieman myöhemmin, vielä ei ole sen aika. Nyt on aika kurvata tämän kauden loppusuoralle. Mutta jotain on antaa tiedonjanoisille jo nyt.

Viime viikonloppuna (25.-26.9.) oli yösuunnistuksen suomenmestaruuskisat. Itselle kauden tärkeimmät kisat. Jouduin jättämään kisat väliin sairastumisen takia. Kävin koronavirustestissä. Tulos tuli varsin nopeasti, kolmen todella pitkältä tuntuneen päivän päätteeksi. Negatiivinen. Huh. 

Kolmen sairaspäivän aikana nukuin 12h vuorokaudessa. Lepäsin. Ensimmäistä kertaa lähes kolmeen kuukauteen. Kyllä, 10 viikonloppua putkeen poissa kotoa. Leirejä, pikkukisoja, viestejä ja SM kisoja. Joka viikonloppu jossain. Suunnistus on ollut pahasti ruosteessa. Kisasta toiseen epäonnistumisia. On meinaan pääkopalle kovaa touhua sössiä joka kisassa. Matkustaa pitkin maita ja mantuja. Arkisin olen nuijinut opintoja kasaan ja aloittanut vakituisessa työssä. Lenkilläkin olen käynyt. Hyvinkin. Mutta siitäkin enemmän myöhemmin. 

SM viestin totaalisen notkahduksen jälkeen pääsi epätoivoinen avunhuuto. Pienellä avustuksella ja johdattelulla, mutta pääsi kuitenkin. Todettiin, että suorituksenhallinnassa on suuria ongelmia tällä hetkellä. Pureskelin neuvoja joita sain. Tein myös ohjattuna henkistä valmentautumista. Pikkuhiljaa alkoi valjeta, että olen todella pahasti ahdistunut ja kipsissä. On kai vähemmästäkin, jos kiertää kolme kuukautta kisasta toiseen, epäonnistumisesta seuraavaan. Eikä aikaa palautumiseen ole jäänyt riittävästi siviilipuolen kiireiden täyttäessä arjen kalenterin. Jotenkin sitä on uskotellut itselleen, että “kyllä se seuraavassa kisassa loksahtaa paikalleen.” Onhan harjoitukset kuitenkin pääosin sujuneet mallikkaasti. Ja syöttänyt kuolemattomuuden pajunköyttä. “Kyllä vielä nämä kisat jaksan”, “enää kolme viikonloppua niin saan lähteä kisoihin kotoa”. “Enää muutamat kisat tälle kaudelle, sitten saa levätä.”

SM yöhön olin tosiaan lähdössä, ja tuntui, että ajatus on hieman kirkkaampi ja odotin todella kisoja. Mutta karsintaa edeltävänä yönä heräsin voimakkaaseen kurkkukipuun, en onnistunut nielaisemaan ja nielu tuntui olevan tulessa. Sain vähän juotua ja jatkoin unia ajatuksella, että kyllä se aamuun mennessä menee ohi. Eipäs mennytkään. Kävin jonkin aikaa henkistä painia ja koitin hyväksyä sitä tosiasiaa, että kauden pääkisat jäävät väliin. Ihan jo oman terveyden takia, mutta ehkä vielä enemmän muiden suojelemiseksi. Etten tartuttaisi muita. Otin yhteyttä lääkäriin ja varasin ajan koronavirustestiin tunnin päähän. Tämän sairastumisen tarkoitus oli vain ja ainoastaan pysäyttää minut lepäämään. (Onko sairastumisella ylipäätään muita tarkoituksia, kun kertoa, että pysähdy!?) Kun tämän (harvinaisen helposti) ymmärsin, ei kisojen väliin jääminen enää harmittanut ihan niin paljoa. Oikeastaan olin helpottunut. Ymmärsin kuinka uuvuksiin olin itseni ajanut. Sain syyn pysähtyä ja levätä. Ja ai piru kun on tuntunut hyvältä. 

Suunnistusteknisesti en odota ihmeitä tai muutoksia loppukaudelta. Ei minun tarvitse, onhan homma koko ajan ollut kasassa harjoituksissa. Kaikki tarvittava taito ja tieto on jo. Sen sijaan odotan itseltäni sopivan tunnetilan löytämistä kisatilanteissa ja sitä kautta hyvää suorituksenhallintaa. Odotan pystyväni jälleen nauttimaan kilapiluista.  

Kohti kummallisen kauden loppusuoraa siis!

-JK

Kohti syksyä

Miten on mennyt? Miten menee ja mihin oon menossa? Jotain väliarviota kaiketi voisi myös sanoiksi pukea. 

Kevät meni varsin kovassa nousukiidossa. Nousukiidon ehdoton huippu koettiin 5.5. eli vain kaksi päivää myöhemmin kuin milloin 10MILA olisi ollut määrä juosta. Juoksin oman maantie 10km testijuoksun. (=yksin, soolona siis). Ennätys paukkui oikein urakalla. Aika oli 34:55 ja ennätys parani reilut puolitoista minuuttia. Voinkin sanoa, että kerrankin 10MILAssa olisin ollut huippuiskussa. Usein kevään kisat ovat syöneet parhaimman vireen ja kevätkauden klassikossa on ollut jo kisaähkyä kropassa. Toisaalta olisiko tänäkin keväänä ollut näin, jos kisoja olisi ollut? Sitä ei voi tietää, mutta lyönti oli keväällä kova.

Levollisena ja päättäväisesti kohti sykysn geimejä.

Vielä toukokuu meni hyvässä liidossa treeni puri ja tunsin treeni treeniltä kehityksen. Kesäkuun puolivälissä juostiin vuoden -95 Jukolan viesti uudelleen kutsukilpailuna. Itse kisasta totean vain, että sössin ekalla osuudella ekaan rastiin koko homman meidän joukkueen osalta. Ei ollut kovinkaan kaksiset fiilikset sen jälkeen vaikka vain "treenikisa" olikin kyseessä. Siitä alkoi kuitenkin jyrkkä alamäki. Kaksi viikkoa meni todella kehnosti. Mieli oli maassa ja fyysisesti olin aivan solmussa. Hermokipuja jaloissa ja selkä lukossa. Oli todella turhauttavaa. Yritin keventää, ei toiminut. Yritin lisätä määrää, ei toiminut. Yritin tehdä avaavana harjoituksena tehoja, ei toiminut sekään. Lopulta kun henkinen kantti jälleen kantoi, päätin, että kärsivällisesti vain eteenpäin. Juhannuksena tein pelkkää kevyttä verryttelyä. Sykkeet oli kovin korkeat. Tuntui että olen ajautunut nurkkaan. Lopulta kun mieli tasaantui ja palautui, oli myös fyysinen palautuminen mahdollista. 

Heinäkuun alussa avasin kisakauden Lukkarin-Polku keskimatkalla. Suunnistus ei ollut virheetöntä, ja koin kisan jälkeen kovaa paloa ja nälkää lähteä seuraaviin kisoihin parantamaan suoritusta. Olihan heinäkuun yhtenä teemana ehjät kisasuoritukset. Harjoittelu sujui nousujohteisesti taas, vaikka tehoharjoitusten kovimmat vedot olivatkin kaukana kevään ja alkukesän tasosta. Heinäkuun puolivälissä osallistuin Lahti suunnistukseen Hälvälän suppamaastossa. Tällä kertaa kisarutiinien vähyys näkyi isoina virheinä ja kisojen jälkeen olinkin jälleen umpikujassa. Tällä kertaa suunnistus puolen osalta. Kunto ja vire tuntui hyvältä, mutta en vain osannut suunnistaa suppamaastossa, vaikka pari vuotta sitten Jukolan viestiä varten tulikin treenattua suppasuunnistusta todella paljon. Niin se vain pääsee unohtumaan tietyn maastotyypin salat, kun ei kyseisessä maastotyypissä suunnista vähään aikaan. En kuitenkaan heti osannut nähdä tilannetta isossa kuvassa, etäältä, vaan koin olevani aivan hukassa suunnistuksellisesti. Kisojen jälkeen teimme päätöksen parin viikon suunnistusbreikistä. Laitetaan suunnistusajattelu tauolle ja jatketaan sitten kun mieli on jälleen palautunut. Olo oli hyvin turhautunut. Treeneissä suunnistus on sujunut pääosin todella hyvin, mutta kisatilanteissa virheitä tulee luvattoman paljon. Tiedän, että ongelma on pelkästään pään sisällä, eikä tekniikassa tai taidoissa. Tämän perustan siihen, että harjoituksissa suoritukset ovat hyviä ja gps-viiva kaunista, kisoissa näin ei ole. Tuskinpa se taito mihinkään häviää kisoissa ja palaa taas harjoituksissa, kyse on jostain paljon monimutkaisemmasta. Ehkä parin viikon tauko tekee hyvää. 

Nyt olen tämän viikon kesälomalla töistä, ja olenkin lomaillut Itä-Suomessa. Rauhallista kävelyä kansallispuistoissa, mökkeilyä, saunomista ja ennen kaikkea rauhoittumista. Olo on jo paljon tuoreempi ja palautuneempi. Uskon, että kun palaan kotiin ja perusharjoittelun pariin, niin homma lähtee jälleen oikeille raiteille. Seuraavia askelia kohti SM keskimatkaa pitää kuitenkin pohtia ja puntaroida tarkkaan. Tarkoittaako se sitten paljon kisastartteja ja kisarutiinien hiomista, paljon rauhallista suunnistusharjoittelua vai ainoastaan täsmäharjoituksia, niin sitä pitää miettiä ja arvioida. Ja onpa lähestymistapa mikä tahansa, nopea reagoiminen on avain tilanteessa kuin tilanteessa.

Kolin kansallismaisemaa

Olo on kuitenkin nyt ihan levollinen ja luottavainen, että suunnistuskin saadaan oikeille jengoille vielä ennen syksyn startteja. Lähdetään hiomaan virettä kohti syksyä ja nautitaan urheilusta!

Ilon ja rentouden kautta kohti syksyä!

Mukavaa kesän jatkoa kaikille! :)

...jostain päin itäistä Suomea...

-JK

Talven ja kevään kuulumisia

Terve!

Kulunut kevät on ollut varsin erikoista aikaa. Suurimmaksi osaksi treenit ovat sujuneet hyvin, mutta etenkin henkisesti olen kokenut muutaman merkittävän ja pysäyttävän kokemuksen. (Tietäjät tietää ja loput ketä kiinnostaa, voi tulla juttelemaan ja kyselemään asioista henkilökohtaisesti.) 

Mutta sitten niihin kuulumisiin tarkemmin.

Jouluun asti paiskin perusharjoittelun parissa kotosalla. Tälle kaudelle suurin kehitettävä ominaisuus on aerobinen puoli. Jouluna kävin kotikotona, tein muutaman suunnistusharjoituksen sekä kevyttä lenkkiä. Joulun jälkeen suuntasin Teneriffan lämpöön peruskestävyys leirille. Siellä tuli juostua aikalailla suunnitelmien mukaan, toki majoituksemme sijainti hieman muokkasi suunnitelmia, kun mäkeä oli joka suuntaan ja kevyiden lenkkien toteutus suoraan majoituksesta oli haastavaa. Pääasiassa treenit kuitenkin sujui hyvin. Peruslenkkien lisäksi teimme yhden mäkivetotreenin, yhden ratatreenin sekä yhden maantie vk-vetotreenin sekä kävimme kerran myös suunnistamassa. Lisäksi teimme kaksi vähän erilaista pitkää lenkkiä, toinen reilussa 2000m korkeudessa Teiden ylängöllä ja toinen Anagan metsissä. Etenkin Teiden reipas 30km oli kova lenkki. Ensimmäistä kertaa oikeasti korkealla ja heti tuommoinen lenkki. Kova yhdistelmä, mutta siisti kokemus.

Teneriffan jälkeen on jatkettu aina maaliskuun alkuun asti peruskestävyyden parissa. On ollut erilaisia haasteita, mutta pääosin kaikki on kuitenkin mennyt hyvin. Helmikuun alun Jämin leiri oli kuitenkin hetkellisesti käännekohta tietyllä tapaa. Ennen sitä olin oikeinkin hyvässä kunnossa, mutta leiri ja sen jälkeisellä viikolla juostu 3000m harjoituskontrolli olivat liikaa enkä meinannut palautua millään. Lyhyen flunssankin sairastin siinä ja seuraavalla viikolla otinkin sitten kolme päivää todella kevyesti. Eli kaksi todella kevyttä viikkoa helmikuun alusta puoliväliin kuuta. Oli siinä muutakin hässäkkää, kuten aluksi kirjoitin, mikä vaikutti etenkin henkisiin voimavaroihin, mutta sitä en täällä sen enempää avaa.

Kahden todella kevyen viikon jälkeen tulikin talviloma ja suunnitelmien mukaan kova määräviikko. Juoksin 155km mikä lienee oma "ennätys". Viikko meni todella hyvin, alkuun toki oli vähän nihkeetä menoa kevyiden viikkojen ja palautumisongelmien jälkeen, mutta kyllä se siitä sitten taas lähti rullaamaan. Vielä toinen kova viikko ja sitten kevyttä. Koronan takia perutut kisat muokkasivat loppukevään harjoitussuunnitelmia aikalailla. Nimittäin kilpailukauteen valmistava kausi siirtyy ja jatkan edelleen peruskuntokautta. Se tarkoittaa kahta pitkää pk harjoitusta viikossa. Toinen suunnistaen ja toinen juosten.

Tälle kaudelle leirisuunnitelmat tuli tehtyä niin, että vuodenvaihteessa tosiaan tuo Teneriffan leiri eikä oikeastaan muita ulkomaanleirejä ollut edes suunniteltu. Tällä hetkellä tästä päätöksestä on oikein hyvä fiilis. Suomessa kelit ovat mahdollistaneet harjoittelun sulissa oloissa ja suunnistamaankin on päässyt.

Täytyy sanoa, että kyllähän tämä koronamyllytys on jonkin verran vaikuttanut varmasti meihin kaikkiin, mutta omasta mielestäni olisi tärkeetä jatkaa ihan tavallista elämää kuitenkin huomioiden poikkeusolojen rajoitukset ja ohjeet. Itse valmistaudun suunnistuskauteen täysillä, toki harjoittelun painopisteet on tällä hetkellä toiset kuin mitä jos kausi olisi jo alkanut. Toivottavasti syksyllä taas päästäisiin kisailemaan. Jos ei, niin otetaan tämä kausi treenin kannalta. Kehitettävät ominaisuudet kaipaavatkin vielä lisää treeniä.

Kannattaa ulkoilla, pitää yhteyttä läheisiin ja pysyä positiivisena. Ei tämä ole lopullista ja kyllä tästä selvitään, yhdessä!

Terveyttä, ja parempaa kevään jatkoa kaikille!


-JK