Heippa te!
No viime viikonloppunahan oli suunnistajan joulu, juhannus, pääsiäinen, vappu ja syntymäpäivä niin kuin me suunnistajat Jukolan viestiä kutsumme. Se on vuoden kohokohta ehdottomasti!
Tämän vuoden Jukola tullaan muistamaan monesta asiasta. Ja itse henkilökohtasesti tulen muistamaan ko viestin aina! Mennään siihen myöhemmin mutta ennen sitä kerron mistä kaikesta Jukola muistetaan pitkään. Säästä. Säästä ja säästä… no ei. Paljon muustakin mutta sää oli erittäin ankea. Jopa vaarallinen. Vettä vihmoi taivaan täydeltä koko kisaviikonlopun ajan. Tuuli puhalteli myrskylukemissa teltat oli kovilla niin kuin myös puut. Muutama henkilö loukkaantui ilmeisen pahastikkin puun kaaduttua heidän päälleen.
Parkkipaikka pelto oli aivan muussia ja hinaus operaatiot pääty iltapäivälehtiin saakka. Jokainen auto täytyi hinata traktorilla ylös pellolta. Onneksi me saimme auton tien varteen eikä tarvinut tuskastella hinauksien kanssa.
Tämän vuoden Jukola tullaan muistamaan myöskin erittäin tasaisena kilpailuna sekä ennen kaikkea uutuutena mukana olleesta läpijuoksusta, jossa sekä Venlojen viestissä että Jukolan viestissä puolet osuuksista tuli yleisön eteen ja juostiin kiplailukeskuksen läpi.
Muistamme Lappee-Jukolan myöskin siitä, että suomalainen suunnistuslegenda Jani Lakanen voitti Jukolan viestin ensimmäistä kertaa urallaan 40 vuotiaana.
Mutta sitten syyhyn jonka takia tulen itse muistamaan Lappee Jukolan aina. Se on pitkälti aloittajan ja ennen kaikkea kakkos osuuden juoksijan ansiota. Aloittajahan tuli vaihtoon sijalla 26. N. 2min kärjen perässä. Kelpo avaus siis ja joukkue mukana hyvien sijojen metsästyksessä. Kakkos osuudelle lähti nuori vasta 17 vuotias joukkuekaverini Ville. Hän oli lähellä tehdä tempun joka oltaisiin voitu kirjoittaa kirjoihin ja kansiin. Tai oikeastaan niin hän tekikin! Ville juoksi alussa loistavasti nostaen sijoituksia ja ottamalla jopa kärkeä kiinni ajallisesti. Meikäläinenhän oli 3. Osuudella ja perhosia alko oleen todella merkittävästi vatsassa. Sijoitus pyöri siinä 20 ja 30 välillä pitkään. Sitten oli aika lähteä verryttelemään ja keskittymään omaan suoritukseen. Ville paahtoi sijalla 24. tässä vaiheessa ja matkaa oli mennyt jo puolet. Tein verryttelyt ja valmistauduin lähtemään muuan Fredric Portinin kanssa samaan letkaan. Olin “aika” hermostunut. Seurasin kuitenkin screeniltä tilannetta ja huomasin että Ville oli pudonnut letkasta. Se hermostutti vielä enemmän. Rauhoitin tilannetta moneen otteeseen mutta aika pelon sekasin tuntein olin puomilla kun Ville tuli. Huima tykitys alussa ilmeisesti oli verottanut voimia ja vähän virhettäkin oli varmaan tullut lopussa mutta silti ihan HUIPPU JUOKSU nuorelta mieheltä!! Mies toi joukkueemme vaihtoon sijalla 49. N.9min kärjen jälkeen. Mahtava veto!
Itse pääsin metsään hieman yhden letkan jälkeen ja alussa koitinkin juosta letkaa kiinni. Sitä en kumminkaan kiinni saanut ja tiellä tuli kovempia miehiä vasemmalta ja oikeelta ohi. Tein yksin töitä puoleen matkaan saakka missä sitten saavutin sen letkan minkä perään olin lähtenyt. Letka hajosi parin rastivälin jälkeen ja jälleen oli aika yksinsuunnistamista. Matkalla pystyin toteuttamaan hyvin suunnitelmaani edetä rastiväli kerrallaan niin kovaa juosten kun jalat ja pää kestää. Jollain helpolla tiepätkällä päässä kyllä kävi ajatus että sijat on tippunu paljon. Sen verran tahmeelta tiellä juokseminen tuntu. Tsemppasin kumminkin ja ajattelin että taistelen joukkueen eteen kaiken mitä on kropalla ja päällä annettavaa. Läpijuoksun jälkeen alkoi vaikeudet. Toiselle rastille varvauksen jälkeen n. 1-1.5min virhe. Sitten alkoi tossukin painaa ja askel lyheni ja alkoi krampit. Vielä yhdelle rastille väsäsin toisen saman moisen virheen. Loppuun asti puristin kovista krampeista huolimatta. Lopun pelto pätkällä olin varma että sijoitus pyörii jossain 100-120 nurkilla. Olin aika epätietonen siitä mitä muut ovat tehneet sillä suunnistin yksin niin pitkät pätkät. Sain kovaa kannustusta maalisuoralla ja kuulin että oon tehnyt hyvän juoksun. Juoksin minkä jalat vaan anto myöden ja tullessani vaihtoon huomasin että sijoitus oli 66. Se oli paljon paremmin mitä ikinä uskoin sen olevan. En voinut uskoa että sijoitus ei olisi pudonnut sen enempää. Leimantarkastuksen jälkeen valmentajani oli vastassa ja sain kunnon läimäytykset ja äijjämäiset halaukset. Oli upea hetki. Olin juossut paremmin mitä itse uskoin, ehkä paremmin mitä kukaan uskoi, olin pystynyt pitämään sijoituksen kohtalaisena. Aina jää parannettavaa ja hieman hampaankoloon kun pudottaa joukkueen sijoitusta. Jäin kärjelle vähn yli minuutin/ kilometri. Osuus pituus oli siis 14.0 km yöllä ja aikani oli 1h38min, osuus sijoitus 130./1589. Tämä oli kuitenkin Jukola historian paras juoksuni ja olen erittäin tyytyväinen suoritukseeni.
Muukin joukkue suoriutui hyvin omista osuuksistaan ja lopulta sijoituksemme oli 74. Paras sitten vuoden 2010 Kytäjä-Jukolan. Koko joukkue voi olla tyytyväinen suoritukseen, mutta meille jäi varmasti kaikille nälkää ensi vuoteen parantaa sijoitustamme kun olemme nähneet että pystymme jopa sinne 50-70 sijoille suoriutumaan.
Takana on siis ikimuistoinen Lappee-Jukola! Nyt on aika siirtyä jälleen harjotuskaudelle ja treenata paljon ja hyvin. Jotta syksyllä on iskussa. Aamutkin alkaa oleen puolivälissä pikkuhiljaa. Eiköhän se tästä voitoks vielä muutu.. ;)
Elämä on ihmisen parasta aikaa! ☺ 💎
Mahtavaa Juhannusta kaikille!! 😎💫🔥
-Jere
