Pulinat pois

Noniin. Takana on keväinen suurviestiklassikko, 10Mila. Kisa juostiin tänä vuonna eteläruotsissa, Skånessa. Tänä vuonna pääsin heti uudessa seurassani Angelniemen Ankkurissa ykkösjoukkueeseen. Juoksin 6.osuutta, eli suoritukseni oli noin kello 3yöllä.

Koko talvi- ja kevätkauden tavoite on ollut olla niin kova, että paikka ykkösessä aukeaa. Aukesihan se. Etukäteen tiesin olevani elämäni kovimmassa kunnossa, sen verran hyvin talvi sujui ja kevättä kohden meno on vain parantunut. Tiesin että suunnistus on sujunut eikä senkään suhteen pitäisi olla ongelmia.

Ikävä kyllä viikkoa ennen tätä kevätkauden pääkisaa iski joku flunssa tai allergia ja jouduin tekemään valmistautumisen todella tukkoisena. En kuitenkaan uskonut sen vaikuttavan liiaksi itse suoritukseen ja kun kaikki muuten oli juuri niin kuin pitikin, niin olin luottavainen.

Kisa alkoi mollivoittoisesti kun aloittajamme kaatui lähtökiihdytyksessä ja jäi jyrän alle ja ”takajoukkoihin”. Sieltä kuitenkin lähdimme hilaamaan sijoitusta osuus osuudelta korkeammalle. Kunnes tuli allekirjoittaneen kuudes osuus. Ennen starttia todella voimakas pahoinvointi keskeytti verryttelyn ja häiritsi varmaan jonkin verran keskittymistäkin. Tein ykköselle heti raa’an 3min virheen. Sen jälkeen homma ei lähtenyt millään oikeille jengoille ja suunnistin umpisurkeasti. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut hätä tai kiire eikä muutenkaan homma mennyt läskiksi niin kuin usein sellaisten virheiden myötä menee. Tein parhaani loppuun asti ja koitin taistella kaikki joukkueen hyväksi vaikka oma suoritus olikin ala-arvoinen...

Vaihtoon juostessani koin todella voimakkaan tunnereaktion. Olin juossut huonosti, todella huonosti. Tiesin olleeni eri tahojen suurennuslasin alla ja ennen kaikkea tunsin pettäneeni joukkueen, valmennuksen ja etenkin itseni. Tunsin kuinka maailma romahti ja hävetti todella paljon kävellä puomilta uloskirjautumiseen. Tunsin kuinka ihmiset ”tuijottivat”. Vielä enemmän hävetti kävellä teltalle. Onneksi meillä on hyvä porukka ja sainkin teltalla tsemppejä ja tukea muilta. En ole koskaan aiemmin tuntenut näin voimakasta pahaa oloa epäonnistuessani.

Tällä hetkellä olo on todella väsynyt ja tyhjä. Nyt yritän vain löytää tietä ulos tästä henkisestä montusta. Kyllä se elämä vielä voittaa, tiedän sen. Sitten kun siihen on valmis. Mutta nyt pitää vaan koittaa hyväksyä tapahtunut, ottaa opiksi ja jatkaa elämää.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se menikään…?

Niin ja sijoitus oli kaiketi 32. Paras suurviesti sijoitukseni tähän mennessä.

-JK

Kevät tulee, olenko valmis?

Lumet sulaa, kelloja siirretään ja ajatukset on siirretty yhteen viikonloppuun, yhteen kisaan, yhteen yöhön. On siis kevät. Mutta olenko valmis? Epävarmuus, jännitys ja päättäväisyys valtaavat pääkopan.

Talvi on sujunut mallikkaasti ja fyysinen puoli otti sydäntalvella steppejä kohti aiempaa, kolmen-neljän vuoden takaista huippukuntoani. Helmikuussa leireiltiin Turkin Antalyassa. Leiri meni aikalailla niin kuin odotin. Fyysisen puolen kehittyminen näkyi ja tuntui penkkoja kavuttaessa, jaksaminen oli hyvää. Taidollinen puolikin oli ihan ok tasolla ottaen huomioon, että maastotyypit leirillä olivat itselleni täysin uudet, joten osa virheistä ja epävarmuudesta oli varmasti selitettävissä sillä. (Teksti jatkuu kuvien jälkeen)

Leirin lopussa juostut kisat sujuivat ehkä heikommin, mitä odotin. Ensimmäisessä kisassa tarjoiltiin jyrkkää, kivistä ja pusikkoista penkkaa. Oma suoritus oli aikalailla linjassa leirin treeneihin. Osa väleistä sujui, osa ei ja kokonaisuudessaan kisasta jäi aika laimea maku. Ei sitä mitä odotin, mutta ihan hyviäkin elementtejä mukana. Toinen kisa oli sitten osaltani totaalinen farssi. Rantadyyneillä juostussa keskimatkan kisassa yritystä, vauhtia ja puristusta oli liikaa. Olin pahoissa vaikeuksissa aika ajoin, enkä saanut suunnistusta sujumaan ollenkaan. Kolmas kisa Gebizin maastossa sujui sitten jo paremmin. Fyysinen jaksaminen viikon leirin päätteeksi oli hyvää ja suunnistuskin pysyi kasassa aika hyvin. Kartankääntö kisassa eka lenkki sujui todella hyvin. Tokalla lenkillä tuli sitten yksi todella iso aikatappio piikkipuskaan jumittumisen ja rastinottovirheen vuoksi. Tähän kisaan olin kuitenkin jokseenkin tyytyväinen ja ilman tokan lenkin isoa aikatappiota yhdellä välillä sijoitus, aika ja suoritus olisi ollut hyvä. Onneksi tällainen onnistuminen tuli vielä leirin päätteeksi, niin se antoi uskoa tulevaan. Linkin takaa pääset lukemaan hieman tarkemman kertomuksen siitä, miten Turkin leiri sujui: AngAn blogiteksti Turkista

Turkin leirin jälkeen oli hieman vaikeata. Ensin palautumisen kanssa, ja sitten sairastin muutaman päivän nuha-kuumeen, ja sen jälkeen taas palautumisen kanssa. Ongelmat olivat kuitenkin hyvin pieniä ja lyhytkestoisia, joten syytä pahempaan huoleen ei ole ollut. Pienistä vaikeuksista huolimatta 3000m testijuoksussa paransin ennätystäni mukavat 15sekuntia. Sisällä, kuivassa halli-ilmassa, lyhyellä radalla (170m) ja aikalailla yksin juostuna ihan kelvollinen juoksu. Uskon, että hieman kypsemmällä vauhdinjaolla, vetoavulla ja pidemmällä radalla ennätys olisi voinut parantua vielä jopa 10 sekuntia. Eli pienistä vaikeuksista huolimatta kunnossa ollaan ja eteenpäin on menty, ja paljon!

Seuraava missio on saada suunnistus sujumaan ja rutiinit hiottua timanttiseksi, jotta olen valmis kevään koitoksiin. Pari viestiä ja henkilökohtaista kisaa ennen kevään pääkisaa 10milaa. Etenkin viestien juoksemista uudessa seurassa odotan innolla.

Kaiken kaikkiaan aikataulussa ollaan ja kevät saa tulla, olen valmis! Viimeistään tasan neljän viikon päästä!

Hyvää kevättä kaikille! :)

-JK

"Mulla on kotiasiat kunnossa ja urheilu on ihan hienoa"

Ensimmäinen kuukausi Turussa on tarjonnut uusia juttuja, sopivasti haasteita ja ennen kaikkea nautinnollisia hetkiä niin uudessa kodissa kuin lenkkibaanoillakin!

Kotiutuminen on hyvällä mallilla, eikä sopeutumisessa ole ollut mitään suurempia ongelmia tai haasteita. Suurimmat jännityksen ja stressin aiheuttajat ovat olleet nämä talviset olosuhteet, ja se miten auto jaksaa kovilla pakkasilla käynnistyä ilman lämmitysmahdollisuutta. Käyntiin on lähtenyt, eli hyvin pienet ovat ongelmat olleet. Kaupunkilaistumisen ensihuomioita olen tehnyt liittyen liikenteeseen. Niin hyvässä kuin pahassakin jalankulkija tuntuu olevan liikenteen kingi. On hienoa huomata, että autoilijat antavat tilaa jalankulkijoille ja päästävät ylittämään katuja suojateitä pitkin, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Olen nyt tammikuun aikana nähnyt lenkillä ollessani yhden peräänajon ja yhden melkein peräänajon (takana tullut väisti penkkaan) kun jalankulkija on tullut suojatielle ja autoilija on painanut jarrua ulkopuolisen silmin hieman paniikin omaisestikin. Toinen huomio liittyy siihen, että kun olen lenkillä ja reiteillä totta kai liikkuu muitakin jalkaisin, niin tuntuu, että itse pitää loikkia umpihankeen kun kävelijät kulkevat rinnakkain. Parhaimmillaan jopa neljä rinnakkain eikä kävelijät tunnu sen vertaa piittaavan muista kulkijoista, että malttaisi kolmeksi sekunniksi astua sivuun ja päästää nopeammat ohi. Noh, eihän se väistäminen itsellekkään mikään iso homma ole, mutta osoitus siitä ajatusmaailmasta, että jalankulkija on teiden ja reittien päällikkö.

Treenirintamalta on iloista kerrottavaa. Syksyllä tehty suunnitelma määrän hallitusta nostamisesta vuodenvaihteessa on onnistunut suunnitellusti. Suunnitelmanahan oli treenata marras- ja joulukuu töiden ohessa noin 40h/kk ja nostaa määrä tammikuun alussa koulun ohessa 50 tuntiin. Tammikuun virallinen lukema oli 48h54min ja juoksua/suunnistusta 439,7km. Suunta on siis jälleen hyvä ja nyt vain pidetään jalat maassa ja jatketaan laadukasta perustreeniä.

Lenkkiseurakin on ollut aika-ajoin kohdillaan

Takana on nyt kolmisen kuukautta perusjuttuja, ja tuohon ajanjaksoon on mahtunut ainoastaan kaksi “melkein” sairaspäivää, joista kumpikaan ei varsinaisesti ollut sairastamista. Eli toisena päivänä kärsin kovasta päänsärystä, jonka vuoksi jäi treeni väliin ja toisena päivänä oli sitten vatsa sen verran sekaisin, että jouduin tekemään kevyemmän treenin, mitä ohjelmassa oli. Nämä päivät eivät olleet peräkkäiset eikä edes samalla viikolla. Vaikka aina on vara parantaa ja olla huolellisempi, niin olen silti todella tyytyväinen siitä, että vihdoin olen saanut  elämän eri osa-alueet tasapainoon ja näin ollen olen pysynyt terveenä. En muista milloin viimeksi olen pystynyt tekemään näin pitkään hyvää perustreeniä talviaikaan ilman sairastumisia. Pidetään sama trendi niin keväällä ollaan kovassa vedossa!

Tammikuun alussa olin ensimmäisellä leirillä uuden seurani Angelniemen Ankkurin kanssa Säkylässä. Lunta oli jo jonkin verran, mutta ei se menoa juurikaan haitannut. Leiri sisälsi viisi suunnistustreeniä, sählyä, sisäpyöräilyä ja lopuksi vielä pitkä lenkki juosten. Tammikuussa pääsin myös pitkästä aikaa testaamaan kuntoani ja saamaan osviittaa siitä, missä mennään kun kuun puolivälissä juostiin Varsyn testijuoksu. Matkana oli 10km, joka juostiin 4x2,5km siivuna, eli testi sisälsi kolme 180 asteen käännöstä. Tämmöiset käännökset luonnollisesti lumisella alustalla hidastavat jonkin verran. Oma kunto oli arvoitus, en ollut juossut kesän puolimaratonin jälkeen yhtään kisaa tai testiä, missä olisin päässyt mittaamaan tasoani kunnolla. Asetin itselleni tavoitteeksi alittaa 39minuuttia, mikä toki oli aika vaatimaton tavoite, mutta kun sitä hajua kunnosta ei ollut niin joku tavoite oli asetettava. Edellisviikon vk treenin aika kympillä oli tuo 39minuuttia.

Testi sujuikin oikein hyvin, vaikka treeniä ei mitenkään kevennetty testiä varten. Aikani oli 37:38. Se on reilun minuutin heikompi kuin oma kympin ennätykseni. Vaikka ajassa onkin parannettavaa, niin testi osoittaa treenin purreen ja osoittaa myös sen, että vaikka alla on kolme heikompaa kautta niin laadukkaalla perustreenillä, terveenä pysymällä ja innostuneella asenteella ja palolla harjoitteluun olen saanut kuntoni jo lähelle omaa (entistä) parastani. Nyt vain kiristetään ruuvia ja parannetaan edelleen.

Kaksi viikkoa jatketaan perustreeniä kotosalla ja sitten suunta on Turkin Antalyaan yhdeksän päivän leirille. Siellä ohjelmassa on paljon suunnistustreeniä ja loppuleiristä sitten kolme WRE (World Ranking Event) kilpailua. Odotukset leirin suhteen ovat korkealla ja lähden tekemään hyviä treenejä ja hakemaan suunnistukseen rutiinia ja varmuutta.

Nyt on päällä hyvä draivi, ja sellainen uusi vaihde selkeästi. Nautin todella paljon harjoittelusta ja elämästä ylipäätään tällä hetkellä!

Jatketaan harjoituksia Kummelistakin tutulla sitaatilla

“Mulla on kotiasiat kunnossa ja urheilu on ihan hienoa.”

-JK

Uusi kausi, ensimmäinen jakso

Terve!

Uutta harjoituskautta alkaa olemaan takana nyt kahdeksan viikkoa. Uuden kauden, uuden seuran ja muuttuneen ympäristön sekä osin myös muiden seikkojen vuoksi vastaan tällä hetkellä itse omista harjoitusohjelmista ja kontrolloin omaa tekemistä muutamia apuvälineitä hyödyntäen. Näitä apuvälineitä ovat mm. sykemittari ja ortostaattinen testi päivittäin sekä tärkeimpänä tuntemukset kropassa. Toki sykemittaria olen käyttänyt aina, mutta nyt osaan ja uskallan hyödyntää dataa (+tuntemuksia kehossa) jota sykemittari minulle kertoo. Suunnittelen mielelläni harjoitusohjelmia ja tykkään analysoida ja pohtia erilaisia asioita niin tulevista kuin menneistä harjoituksista. Yksin ei toki tarvitse pärjätä, sillä ympärilläni on ihmisiä jotka auttavat ja kertovat omia näkemyksiään sopivassa määrin sekä pitävät huolen että muistan myös levätä. Kuulostaa ihan siltä kun ihmiset ympärilläni kyttäisivät ja painostaisivat, mutta siitä ei ole kyse ollenkaan vaan päinvastoin "kyttääminen" on positiivista ja kommentit erittäin tervetulleita. Helposti tekee vaan omaa näkemystä täydellisenä pitävänä, mutta kun tulee kommenttia läheisiltä ja seurakavereilta, niin otan ne aina vakavasti ja mietin asiaa josta kommenttia tulee. Itse näen vahvuudekseni vireystilojen tunnistamisen ja sen että osaan ottaa jalkaa kaasulta mikäli näyttää tai tuntuu pahalta. Ehkä yhtenä isona kehityskohteena tulevalle kaudelle onkin nimenomaan uskallus painaa sitä kaasua tarpeeksi ja lopettaa turhat jarruttelut.

Olen treenannut nyt kahdeksan viikkoa. Aloitin uuden harjoituskauden siis loka-marraskuun taitteessa. Syksyllä olin reilun kuukauden tekemättä mitään. Tai tein sillon kun huvitti, eli aika harvoin. Tietysti kiersin kauden loput kisat. Tauon käytin sekä lepäämiseen että varsin perinpohjaiseen itsetutkiskeluun ja erilaisten valmennus ja valmentautumis näkökulmien tutkimiseen ja erilaisiin tapoihin tehdä vuosi-, kuukausi-, viikko-, ja päiväohjelmia. Halusin tutkia mikä tapa tuntuisi omimmalta ja sellaiselta mikä innostaa ihan uudella tavalla. Kuulostelin ja tutkiskelin myös itseäni laajemmin. Pohdin omia arvoja, kuuntelin podcasteja ja haastatteluita ja hain draivia uuteen kauteen ja omaan valmentautumiseen. Kunnon breikki teki erittäin hyvää ja tuntuu, että olen henkisesti levänneempi kuin kolmeen vuoteen ja motivoituneempi treenaamaan kun aikoihin.

Ajatuksena kauteen lähdettäessä oli, että marraskuu mennään täysin työn ehdoilla, niin että opettelen mikä on työn ja treenin sopiva suhde jottei kokonaiskuorma nouse liian suureksi. Osansa kokonaiskuormaan on tehnyt myös koti-Turku välin ajaminen kolme kertaa kuukaudessa edestakaisin. En toki näe sitä rasittavana tekijänä, pikemminkin päinvastoin. Mutta on pitänyt ymmärtää ja muistaa se, että kun on ollut yön töissä ja lähtenyt (muutaman tunnin) nukkumisen jälkeen ajelemaan Turkuun (n.2h ajoa) niin on ihan ok tehdä jotain kevyttä tai levätä kokonaan. Ongelmia tämän suhteen ei ole ollut. Kokonaiskuormaan vaikuttaa myös pidentyneet työvuorot (8h->12h). On pitänyt pitää mielessä se, että kun herää klo 4.30 ja tekee 12h työpäivän, niin on oltava todella herkällä korvalla kuulostelemassa vireystilaa ja uskallettava levätä jos tilanne sitä vaatii. Mutta on pitänyt myös uskaltaa treenata työpäivien päälle, koska usein olo on parantunut kun on vaan lähtenyt lenkille. Tämänkään suhteen ongelmia ei ole ollut. Muutaman suunnittelemattoman levon olen joutunut toki pitämään kun työpäivän jälkeen on ollut niin väsynyt, että hyvä kun on jaksanut kotiin ajaa.

Joulukuun suunnitelma oli jatkaa kuulostellen, mutta lisätä määrää varsinkin vapaapäivien osalta. Kokonaiskuorman osalta huomioitavaa on ollut, että kun tekee pitkiä työvuoroja, treenaa työpäivien päälle ja vapailla kovaa, niin että levolle jää riittävästi aikaa ja esimerkiksi yöunet on vapailla huomattavassa roolissa palautumisen kannalta. Toki aina, mutta erityisesti vapailla kun ei ole sellaista pakkoa herätä tiettyyn aikaan. Myös ruoan määrään (ja laatuun) olen kiinnittänyt enemmän huomiota.

Molempien kuukausien osalta jäädään (määrällisesti) alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta mitään ongelmia ei ole ollut kun on uskaltanut levätä silloin kun keho on sitä vaatinut. Kahdeksan viikon aikana on ollut nyt kaksi kovempaa viikkoa, yksi kevyt viikko ja loput aika tasapaksuja. Toinen kevyempi jakso tulee joulun aikaan kun olen töissä ja annan aikaani perheelleni.

Oma valmentautumisfilosofiani on siis tarkat ja hyvät suunnitelmat, herkällä vireystilan arvioinnilla. Viikko-ohjelmiin sisältyy tietyt avainharjoitteet kuten vk treeni ja pitkä pk. Mutta toisin sanoen väkisin takomalla ei tule kun huono lopputulos. Toki välillä saa ja pitääkin väsyttää ja jumittaa, mutta ne on osattava arvioida tapauskohtaisesti, onko kyse hetkellisestä vai pitempikestoisemmasta väsymyksestä ja/tai jumista. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että yhtä oikeaa tapaa ei ole vaan samaan lopputulokseen voi päästä monella eri tavalla. Joten etenen kohti tavoitteitani huolellisilla suunnitelmilla, laadukkaalla harjoittelulla, avoimella mielellä ja olemalla itselleni armollinen.

Alla muutama treeniviikko esimerkki kuluneelta jaksolta.

Vko 46 (perusviikko)

Ma

    Ap; kuntopiiri 40min

    Ip; juoksu pk 73min/11.7km

Ti

    Ip; juoksu pk 73min/11.6km

Ke

    Ip; juoksu pk 67min/12km

To

   Töissä klo 6-18

   Klo 18.15 juoksu pk 60min/10.1km

Pe

   Töissä klo 6-18

   Lepo

La

    Aamu; 10min verkka+50min suunnistus kevyt+10min verkka/8.8km

Töissä klo 18-6

Su

    Ajo Turkuun

     Ilta; juoksu pk 77min/10.7km

Yhteensä: 7h47min//65km


Vko 48 (kevyt viikko)

Ma
Lepo
Töissä 6-18
Ti
Juoksu pk 75min/11.4km
Töissä 18-6
Ke
Lepo
Töissä 18-6
To
Juoksu pk 59min/10.1km
Pe
Juoksu pk 55min/10km
La
Lepo
Su
Pitkä pk Juoksu 125min/21km

Yhteensä: 5h14min//52.5km

Vko 50 (kova)

Ma

    Pitkä pk 132min/22km

Ti

Ap; juoksu pk+koordinaatiot 70min/9km

Ip; 20min verkka+ kiihtyvä vk juoksu 45min+ 12min verkka/15km

Ke

Ap; juoksu pk+koordinaatiot 66min/9km

Ip; juoksu pk 84min/13.4km

To

   Ap; juoksu pk 49min/8km

   Ilta; 9min verkka+ suunnistus kova 55min+ 4min verkka/9.9km

Pe

    Ap; juoksu pk 82min/13.6km

   Ilta; juoksu pk 59min/10.1km

La

    Töissä klo 6-18

     Klo 18.15 juoksu pk 57min/10.2km

Su

    Töissä klo 6-18

     Klo 18.15 juoksu pk 81min/15.3km

Yhteensä: 13h52min//135,5km

Muutto Turkuun odottaa jo viikon päässä. Odotan uutta elämänvaihetta todella innoissani. Tulevista treenisuunnitelmista voin sanoa sen verran, että Tammikuu on tarkoitus opetella sovittamaan opiskelu ja treenit yhteen jatkaa siis kuulostellen, mutta lisätä määrää rauhaksiin. Sitten helmi-huhtikuu mennään kovaa. Helmikuussa leireilen 10päivää Turkissa. Keväällä tärkeimmät kisat on Tiomila Ruotsissa sekä viikko sen jälkeen juostavat SM maastot synnyinpaikkakunnallani Janakkalassa. Kesäkuussa sitten Jukolan viesti Kangasalla ja SM keskimatka Taivalkosken Mustavaarassa.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille rauhallista Joulun aikaa ja liikunnan riemua vuodelle 2019!

-JK

Suunnistusuralle uutta potkua

Terve!

Niin se on taas yksi kausi taputeltu. Kisoja tuli kierrettyä hyvin maltillisesti, mikä oli osittain tarkoituksellista ja suunniteltua, mutta toisaalta osittain hieman työn sanelemaa. Kaudesta jäi huono maku, enkä onnistunut niissä kisoissa, joihin olin ladannut paljon odotuksia.

Treenitunteja tuli suurinpiirtein sellainen 300+h, mikä on omasta mielestä kaukana siitä minne rimani olen asettanut. Se selittää osaltaan myös sitä, miksi kauden kisojen tuloksellinen saldo oli kovin vaatimaton. Treenituntien "vähyyteen" suurimmalta osalta vaikutti vuorotyön ja treenien (+muu elämä) kokonaiskuorman korkea taso ja muutamat perusflunssat.

Tulevaisuus näyttää kuitenkin jälleen valoisammalta! Olen hyvin helpottunut kun tulevaisuudellani on tarkkoja päivämääriä ja suunnitelmat ovat selkeät. Aloitan opiskelut Turussa vuoden alussa, mikä tarkoittaa samalla myös muuttoa pois kotoa. Muuton ja uusien opintojen lisäksi olen vaihtanut suunnistusseuraa. Edustan jatkossa salolaista Angelniemen Ankkuria! Päätökseeni on vaikuttanut monikin eri aisa, mutta ennen kaikkea haluan kolmen heikomman kauden jälkeen palata kehityksen polulle ja saada uutta potkua treenaamiseen. Uskon, että Ankkurin kannustava ja tiivis yhteishenki sekä laadukkaat treenit auttavat minua kohti omaa maksimaalista potentiaaliani. Lisäksi uskon, että hyvässä porukassa sparraamme toinen toisiamme kohti jokaisen omia, sekä joukkueen yhteisiä tavoitteita. Tavoitteenani on tehdä ehjä ja nousujohteinen harjoituskausi ja sen myötä taistella paikoista Tiomilan- ja Jukolan kärkijoukkueissa. Tavoitteenani on lisäksi kehittyä kokonaisvaltaisesti taito- ja fysiikkapuolella.

Olen aloittanut uuden treenikauden hyvin levänneenä ja terveenä. Olen todella innoissani ja odotan tulevaa erityisen suurella mielenkiinnolla!

Vaikka paidan väri vaihtuukin, niin törmäillään rasteilla vanhaan malliin! :)

Loppuun vielä linkki AngAn sivuille, missä tarkempi esittely:
Esittely


-JK

Kolmen vuoden odotus ohi

Nyt on kauden kaikki tärkeät kilvat kilvoiteltu, kun myös kauden pääkisa eli SM-yö on juostu.
Tämän kauden teema oli suppasuunnistaminen, kun kaikki itselle tärkeät kilpailut kilpailtiin enemmän tai vähemmän supppamaastoissa. Muutamia vuosia sitten, kun yösuunnistuksen sm kisat myönnettiin Hauhon Sisulle Hämeenlinnan Tuulokseen, sanoin ääneen, että siellä tapahtuu läpimurto A-finaali tasolle. Perjantai iltana jouduin kuitenkin pettymään, kun muutaman kauden harjoittelu on ollut kaukana siitä tasosta, johon tähtään ja johon oman rimani olen asettanut, ja täten A-finaalipaikka jäi vain haaveeksi. 

Karsinnan lataus meni pahasti yli. Tiesin, että maasto on haastava ja alusta asti pitää olla tarkkana, mutta silti keskittymiseni ei ollut riittävällä tasolla alussa. Oikeastaan se ei ollut sitä koko kisassa, mutta kyllä se kisa oli taputeltu ykkösen 5,5minuutin megapummin jälkeen. Virheen jälkeen homma olisi pitänyt rauhoittaa ihan eri tavalla, mutta sen sijaan kiire ja kohellus valtasi pääkopan. Karsinta oli kaikkinensa todellinen pannukakku. Omat odotukset ja lataus on koitunut kohtalokseni jo niin monessa kisassa ja monena eri vuotena, että ehkä sitä vielä joskus oppii... Alla karsinnan kohellukseni.

Karsinnan kartta


 Finaaliin lähdinkin sitten aikalailla erilaisilla ajatuksilla kuin karsintaan. Ajattelin, että finaali on uusi mahdollisuus onnistua kisassa, jota olen odottanut monta vuotta. Ajattelin, että lähden nauttimaan yösuunnistuksesta ja hain rentoa fiilistä ennen starttia. Alussa meinasin jälleen epäonnistua kun tein pienet virheet ykköselle ja kakkoselle, mutta sitten muistin millaisen suorituksen hosumalla saa aikaan ja rauhoitin mieleni. Suunnistus alkoi sujua ja aloin nauttia kisasta. Isohko virhe kutoselle, mutta en antanut senkään häiritä vaan lisäsin pökköä pesään ja rauhoitin rasteja lähestyttäessä. Ysille tein hieman turhan turvallisen reitinvalinnan, mutta toisaalta vältin sillä mahdollisen isonkin virheen. Kokonaisuudessan finaali oli sellainen suoritus, mikä olisi pitänyt tehdä päivää aiemmin. Rauhallinen, mutta määrätietoinen. Toki finaaliinkin jäi viilattavaa ja pieniä virheitä ja huonoa toteutusta, mutta olen suoritukseen silti suht tyytyväinen. Alla finaalin kartta...

Finaalin kartta

Seuraavaksi vedetään happea, keskitytään muihin asioihin ja suunnitellaan tulevaa. Muutoksia on tulossa, ihan jo asuinpaikan muuttumisen myötä! Muutama kisakin loppusyksyyn vielä mahtuu.

Rentouttavaa syksyä kaikille! Palaan blogin ääreen kertomaan tulevasta, kunhan suunnitelmat ovat tarkentuneet ja kuluva kausi on saatu päätökseen.

-JK

Välimaalien kautta kohti kauden päätavoitetta

Kesä on sujunut vaihtelevissa merkeissä Jukolan jälkeen. Mutta nyt on juostuna kaikki kesän "pikku tavoitteet" eli ns. välimaalit. 

Kesäkuun puolivälistä heinäkuun puolelle oli erittäin haastavaa aikaa, kun Jukolan jälkeen olo oli todella tyhjä. Kuukausien valmistautuminen kauden tärkeimpään suurviestiin ja itselle toiseen tärkeään kisaan oltiin saatu päätökseen ja suoritus oli tehty. Olin tehnyt kaiken olosuhteisiin nähden niin hyvin kuin osasin ja pystyin. Itse kisassa onnistuin tekemään hyvän suorituksen. Tuntui hyvältä, mutta samalla tuli myös sellainen, usein kauden lopussa tuleva, "palkeet tyhjäksi"- puhallus. Kuukausien projekti oli ohi, ja oli aika suunnata katseita tulevaan.

Kesän ensimmäinen välimaali olikin elokuun alussa juostu Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikas. Kaksi kertaa olen aiemmin kisaan startannut, ensimmäisellä kerralla kisa sujui oikein mallikkaasti ja sen jälkeen syksyn sm kisat suunnistuksen puolella suijuivat niin hyvin, että totesin puolikkaan olevan hyvä, kuntoa nostattava treeni. Toisella kertaa puolikas päättyi keskeytykseen selkäkrampin vuoksi, mutta nyt tavoitteena oli jälleen hakea hyvää fyysistä nostetta syksyn kisoihin. 

Kisaan en sen kummemmin valmistautunut, eikä minulla ollut mitään käsitystä omasta vauhtikapasiteetista, joten lähdin varsin maltillisella 90minuutin tavoitteella. Kun juoksu lähti liikkeelle tätä tavoitetta hieman reippaammalla vauhdilla ja meno tuntui kevyeltä, päätin lisätä vauhtia ja juosta reippaasti ennätykseen tähtäävää vauhtia niin pitkälle kuin jaksan ja sitten loppu sitä vauhtia mitä vain jaksan. Kympin kohdalla nautittu neste ei meinannut imeytyä millään ja se pisti vatsan sekaisin pahemman kerran. Jatkoin kuitenkin omaa tasaista ennätysvauhtia n.15km kohdalle asti, kunnes vatsa löi ihan tilttiin eikä likapyykiltäkään vältytty... Pari todella heikkoa kilometriä siinä tuli, mutta loppuun sain vielä kiristettyä hieman eikä takaa lähestynyt juoksija aivan saavuttanut minua. Lopputuloksissa olin 4. ajalla 1:25:12 ja ennätyksestäni jäin 41sekuntia. Vatsavaivoihin asti vauhtini oli noin pari minuuttia ennätystäni parempi, mutta olen silti suht tyytyväinen, että kaikkien töistä ja muista aiheutuvien kompromissien jälkeen pystyin juoksemaan niin lähelle ennätystäni, kun kuitenkin ennätysvuotenani olin parhaassa kunnossa, mitä olen koskaan ollut. Alla muutama kuva reitin varrelta.

Jääkiekkotausta näkyy juoksuasennossa...

Tiukka urakka

Kuvat: Henna Ylimaa

Kesän toinen välimaali oli SM pitkä matka Mikkelin Neitvuorella. Kisaan en sen suurempia tavoitteita tai odotuksia asettanut, kuin tehdä kaksi onnistunutta, itseluottamusta nostattavaa suoritusta matkalla kohti kauden päätavoitetta eli "koti" SM yösuunnistusta Hämeenlinnan Tuuloksessa.

Pitkän matkan karsintaan osui todella heikko päivä, niin fyysisesti kuin suunnistuksellisestikkin ja sorruin surkean vauhdin lisäksi useampaan virheeseen. 

Karsinnan kartta

Finaaliin paikat sitten aukesivat karsinnan sukelluksesta ja sunnuntaina olikin fyysisesti kesän parasta tekemistä. Harmittavasti tein yhdelle pitkälle välille huonon reitinvalinnan, lisäksi toteutin sen vielä huonosti ja rastinotossakin sorruin virheeseen joten tällä yhdellä välillä tappiota nopeimmalle kertyi lähes 8minuuttia eli lähes puolet siitä mitä eroa oli maalissa... Lisäksi tein kolme noin 1-2minuutin virhettä ja yhden hitaan toteutuksen. 

Finaalin kartta

B finaali antoi kuitenkin positiivisia signaaleja fyysisestä kunnosta ja uskonkin, että viimeisen kuukauden aikana pyrin pitämään kunnon samalla tasolla ja pienillä täsmätreeneillä pyrin saamaan piikin sm yökisoihin. Viimeisen neljän viikon agenda onkin tehdä paljon kuivaharjoittelua alueen vanhoilla kartoilla, sekä suunnistaa sen verran, että rutiinit terävöityvät. 

Näillä eväillä kohti kauden päätavoitetta ja kolmen vuoden projektin loppuhuipennusta! 

-JK