Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka

Terve!

Viimeksi kirjoittelin toukokuun vaikeuksista ja kesäkuun onnistumisista. Kesäkuun onnistumiset saivat jatkoa ja kesäkuun 29. päivä jää omaan mieleeni ja historiaani merkittävänä ja merkityksellisenä päivänä. Saavutin sen, mitä olen tavoitellut. Selvitin tieni SM keskimatkan karsinnasta A-finaaliin. 

Juniorisarjoissa ehkä siinä 17vuotiaana asetin itselleni tavoitteeksi saavuttaa junnusarjoissa henkilökohtainen plaketti eli sijoittua 10 parhaan joukkoon SM kisoissa. Tavoite jäi saavuttamatta, ja niin usein se jäi harmittavan lähelle. Usein mokasin yhden rastivälin, mikä vesitti haaveet plaketista.

Miesten yleiseen sarjaan siirtyessäni asetin tavoitteeksi A-finaali paikan. Ensin se oli ensimmäisen kauden tavoite, ja kun se ei toteutunut se siirtyi myös seuraavalle kaudelle tavoitteeksi. Finaalipaikka jäi myös viime vuonna saavuttamatta ja syksyllä olikin jossain ylimenokauden vaiheessa tunne etten ehkä sittenkään pysty sitä finaalipaikkaa koskaan ottamaan. Halu kehittyä oli silti olemassa, joten siirsin ajatukset ja tavoitteet sijoituksista urheilullisten ominaisuuksien kehittämiseen. 

Alle vuosi sitten tapasin seuramme valmennuspäällikön ensimmäistä kertaa ja hän kysyi minulta tavoitteita tulevalle, eli tälle kaudelle, sekä tavoitteita viiden vuoden tähtäimellä. Muistan vastanneeni tämän kauden tavoitteeksi suoritusvarmuuden parantamisen ja viiden vuoden tavoitteeksi sen A-finaali paikan saavuttamisen. Vaikka olinkin siirtänyt ajatusmaailman urheilullisten ominaisuuksien kehittämiseen, ajattelin, että kyllä minulla joku tavoite ja maali pitää olla. Sellainen konkreettinen tavoite, mitä kohti edetä. 

Lauantaina 29.6.2019 saavutin konkreettisen tavoitteeni. Selviydyin karsinnasta finaaliin. Tämä vaati tietenkin hyvää kuntoa, taitoa ja pelisilmää, mutta ennen kaikkea tällä kertaa se vaati paljon hyvää tuuria. Oma karsinta ryhmäni oli ehkä heppoisin, oli riittävästi poisjääntejä ja vaati se finaaliin pääseminen myös tiimi kaverin ikävän hylkäämisenki. 

Karsintakisassa alku oli harmittavan heikko. Lähdin hyvällä keskittymisellä lähtöpaikalta kohti ykkösrastia. Noin rastivälin puolivälissä putosin aivan täysin kartalta. Olin noussut suopohjaista rinnettä hyvällä suunnalla ja olin kiinni koko ajan missä menin. Sitten tuli yksi kumpare missä oli mielestäni jyrkänne päässä, mutta kartalta en sellaista löytänyt rastiväliviivan lähettyviltä. Jouduin pysähtymään ja ottamaan kävely askeleita. Jatkoin eteenpäin suon yli, mutta suon takana oli pieni tänka på, kun rasti oli tyhjässä rinteessä pieni suo. Vähän kaartelua ja ihmettelyä ja tuurilla rastille. Sain kuitenkin ajatukset kasaan ja kakkos välillä pääsin flow tilaan. Suljin kaiken muun pois mielestäni ja ympäriltäni. Keskityin yhteen rastiväliin kerralla ja yritin hyökätä hallitun agressiivisesti. Rasti toisensa jälkeen tuli vastaan, enkä muista kertaakaan ajatelleeni mitään muuta kuin sen hetkistä rastiväliä. Olin iskostanut päähäni ajatuksen, että maasto on todella vaikea ja pitää vetää varmasti ettei pääse eksymään. 

Radan loppupuolisko suunnistettiin vinosti alarinteeseen ja välit olivat mielestäni haastavia. Ajattelin, että on vedettävä todella varman päälle. Olin kuitenkin niin hyvin tilanteen päällä ja omassa kuplassa, että luotin täysin itseeni ja omiin taitoihin ja vedin kovalla riskillä kaikki alarinnevälit suunnalla suoraan. Vastoin sitä, miten ajattelin, että nuo välit pitää suunnistaa. Ysi kymppi välillä keskittymiseni herpaantui ja huomasin muitakin suunnistajia ysirastilla. Hyppäsin siihen junaan ja ohittelin porukkaa. Vedin samalla itseluottamuksella kun siihenkin asti. Yhtäkkiä huomaan olevani todella paljon oman rastini alapuolella toisella rastilla. Piste oli todella selvä: pistekumpare suolla rinteessä. Sain heti kiinni ja korjasin omalle rastille. Lopun juoksin niin paljon kuin vain pääsin. Vedin kunnon turvatkin alamäessä. Maalissa oli olo, että olipas hieno maasto ja varsinkin alun ylänköalue meni hyvin. Mutta ykkösen ja kympin virheet kuitenkin harmittivat. Menin toiseksi. En kuitenkaan uskonut suoritukseni riittävän kuin korkeintaan B1-finaaliin. Karsinta on kuitenkin sen verran nopeatempoinen kisa, että varsin nopeasti selvisi se, että pääsin todellakin A finaaliin! Ensin fiilis oli todella epäuskoinen, sitten todella mahtava, mutta sitten hieman harmistunut kun tiimikaveri hylättiin minun edeltäni. Olin viimeinen finaaliin päässyt, joten hylkäyksen kokenut kaverini olisi ollut ajan perusteella viimeinen jatkoon menijä. Harmitus vaihtui kuitenkin pian innostukseen ja onnellisuuteen.

Karsinnan GPS

Karsinnan tulokset

Finaali alkoi hyvin, mutta alkuverryttelyssä tehty virhe (lähtöajan väärin muistaminen ja verryttelyn liian myöhään aloittaminen) oli pistänyt jalat vähän liian koville ja meno alkoi hyytyä seiska rastin jälkeen. Virheitä tuli, mutta enimmäkseen eroa kärkeen tuli jalalla. Finaalissa oli viimeisellä rastilla vielä ”miina” kun oli kaksi vierekkäistä rastia. Taisipa hopea ja pronssikin ratketa siihen, että leimailtiin väärällä rastilla ja saatiin hylsyjä. Miinaan astui myös muitakin ja loppusijoitukseni oli 42. Finaalii ylsi 52 karsinnan parasta miestä.

Finaalin GPS

Finaalin tulokset

Vaikka kaikki kovat eivät olleet edes ilmoittautuneet kisaan ja osa ei lähtenyt ollenkaan vaikka oli ilmoittautunut, jaetaan mitalit ja muutkin sijoitukset niiden kesken ketä on mukana, joten pulinat pois.

Erityisen tästä kisasta ja mahtavasta tunteesta tekee se, että olen vastannut harjoittelun suunnittelusta tällä kaudella pääosin itse. Toki kevättalvesta asti minulla on ollut myös valmentaja, mutta edelleen suunnittelen harjoitukset itse ja valmentaja ohjailee sitten oikeaan suuntaan, jos ohjelmissa on jotain viilattavaa. Mutta se työ, minkä viime syksynä tein kirjoituspöydän ääressä perehtyessäni erilaisiin harjoittelumetodeihin ja -tapoihin tuottaa näin nopeasti tulosta, saa kylmät väreet aikaan ja se, että juuri sellaisella harjoittelulla onnistun nostamaan tasoa näin paljon, tuntuu aivan hemmetin hyvältä! Toki olen saanut paljon tukea valmentajaltani Matilta ja olenkin todella iloinen, ja kiitollinen siitä, että juuri hän auttaa minua sekä urheilijana, että myös suunnittelemaan ja rytmittämään harjoittelua.

Alla vähän keskimatkan historiaani. Sanoisin että suhteellisen merkittävä kehitysharppaus tullut…

2013: H17 21. +8:02 (karsinnassa 4. ja elämäni paras suunnistussuoritus)

2014: H18 26. +12:56

2015: H20 29. +13:01

2016: H20 31. +16:10 (jalkavamma toiseksi viimeisellä rastilla+5min virhe samalle rastille)

2017: H21 B2-finaalin 13. +5:08

2018: H21 B2-finaalin 48. +12:01

2019: H21 A-finaalin  42. +11:35

Tästä on mahtava jatkaa kesän treenijaksolle ja avoimin mielin kohti syksyn kisoja! Otetaan kaikki vastaan mitä tulee. 

Lopputulos oli hieno, mutta tällä(kin) kertaa matka oli se hienoin osa!

”Tärkeintä ei ole määränpää, vaan matka.”

Jes! Jes! Jes!

-JK

Pohjalta vauhtia

Viime kerralla, kun kirjottelin tänne, kävin läpi hyvin voimakkaita negatiivisia tunteita ja fiilis oli hyvin erilainen kuin nyt. Silloin hetkellisesti urheilulta (lue: elämältä) puuttui suunta, ja elin kauden vaikeimpia aikoja. Ainakin toistaiseksi. Ja toivon ja toki myös uskon, että sen syvemmälle ei enää tällä kaudella vajota.

Tiomilassa epäonnistuminen otti koville. Olin asettanut itselleni liian suuret odotukset, olin aivan kipsissä enkä yltänyt lähellekkään edes omaa keskinkertaista tasoa. Kun en yltänyt sille tasolle millä odotukset olivat koin epäonnistuneeni rankasti.

Viikko tämän epäonnistumisen jälkeen pääsin synnyinpaikkakunnallani Janakkalassa juoksemaan sm maastoja. Edellisiltana oli lämpöä ja mielessä pyörinyt epäonnistumisen käsittely vei mehut ja juoksin melko huonosti. Otin kisasta kuitenkin kaikki pienetkin positiiviset nyanssit mukaan.

Sm maastojen jälkeen työstin perus treeniä viikon verran. Sen jälkeen tulikin vähän kovempi treeniviikko, mikä sisälsi tiistaina tonnin vedot ja sunnuntaina suunnistuskisan. Vedoissa viimenen tonni liikahti tasan kolmeen minuuttiin, mikä on itselleni jo ihan kohtuullisen reipasta kyytiä. Ainakin vetotreenissä. Sunnuntain pitkän matkan kansallisessa kisassa Hämeenlinnassa, sammuin aivan totaalisesti.

Kovemman viikon jälkeen tuli toinen kohtuu tiukka viikko. Tiistaina paahdoin soolona 5000m ratatestin. Hellettä oli ja lukemat taisi hetkellisesti näyttää jopa +28 astetta. Ennätyksestä lähti mukavat ~15sekuntia pois, mutta juoksu oli todella heikko ja sunnuntain hyytyminen sekä kova helle näkyi ja tuntui juostessa. Samalla viikolla viikonloppuna juostiin Medilaser viesti, missä juoksin aloitusosuuden. Kisa oli todella vaikea itselleni kun juuri ja juuri jaksoin maaliin juosta. Välillä meni homma kävelyksi ja kisan aikana tuli fiilis, että pitääkö tässä lyödä hanskat tiskiin hetkeksi ja lopettaa kausi siihen paikkaan. Olin aivan lopussa. En vaan saanut kropasta irti. Kisan jälkeen ajeltiin Mikkelin perämettistä Kangasalle jossa loppu viikonloppu vedettiin Kangasala-Jukolan tyyppitreenejä harjoitusmaastoissa. Matkustusta autossa tuli reilu kolme tuntia per päivä, siihen päälle kisat ja treenit. Yötreenin jälkeen päästiin siinä kello kahden jälkeen yöllä nukkumaan. Seuraavana päivänä oli vielä yksi treeni ja matkustus kotiin.

Viikonloppu vei mehut ihan totaalisesti ja oma jaksaminen tai oikeammin sen puute alkoi näkyä jo ihan jokapäiväisessä elämässä. En jaksanut tehdä mitään. En yhtään mitään. Makasin kotona, eikä mikään tuntunut miltään. Sillä viikolla juoksin tiistaina Salon Seudun Rastiviestin. Todella hieno ja lämminhenkinen pieni tapahtuma. Oma juoksu oli hyvä. Osuuspohjat ja suht puhdas ja agressiivinen suoritus muutenkin.

Torstaina juoksin Prismarastit. Juoksin hyvin. Teknisesti ei paljoa viilattavaa jäänyt, mutta totta kai totaalisen pohjalla käynnin jäljiltä voimat oli vielä aika olemattomat ja se näkyi vielä juoksuvauhdissa ja sitä kautta tuloksissa.

Viikonlopun Jukola leiri jäi väliin. Vaihtoehtoja ei ollut. Oma jaksaminen meni etusijalle ja oli aika vetää happea, unohtaa urheilu, työt ja koulu hetkeksi. Kävin hieronnassa, ulkona tuulettumassa ja otin muutenkin rennommin. Sunnuntaina tosin kävin suunnistamassa kotiin paluumatkalla. Hyvän treenin teinkin. Ilman turhaa puristusta ja painetta.

Tuon harjoituksellisesti melko kevyen viikon jälkeen tein taas suhteellisen kovan treeniviikon päätreeneinä tiistain tonnin vedot, torstain kilpailunomainen suunnistus treeni sekä sunnuntain Helsinki O-Games kansallinen pitkän matkan kilpailu. Tonnit kulki hyvin. Viimenen 3:04 ja sykkeet alle anaerobisen kynnyksen. Suunnistus treenikin meni suurimmaksi osaksi ihan hyvin, yksi ajatuskatkos ja siitä johtunut 4min virhe tuli. Keli tosin oli taas lämpimän puoleinen kun elohopea kolkutteli 32astetta...

Sunnuntain pitkän matkan kisa olikin sitten yksi elämäni parhaimmista suorituksista! Vedin puhtaasti, virhettä tunnin kisassa tuli vain n.30sekuntia. Juoksu oli sellaista omaa hyvää, mukavaa matkavauhtia, missä homma pysyi hallussa ja suunnistus edessä. Juoksin H21A sarjassa ja olin 4./69. Eroa kärkeen jäi parisen minuuttia. Eliittikin oli tarjolla. Toisin sanoen kovimmat olivat eliitissä, mutta itse halusin vähän lyhyemmän kisan, kun oli ollut palautumisen ja jaksamisen kanssa aiemmin ongelmia. Viikko ennen Jukolaa ei voi vetää itteensä ihan tilttiin.

HOG:n kartta

Jukola-viikko kevenneltiin ja varmistettiin, että keho ja mieli on valmis Jukolan pitkään yöhön! Jukolassa juoksin ihan kohtuullisesti, toki edellisviikon kisan suorituksen jälkeen tiedän missä oma potentiaali tällä hetkellä on niin siihen nähden Jukolan suoritukseen jäi todella paljon viilattavaa… mutta samapa tuo, Jukola oli suurin ja mahtavin jälleen kerran ja tunnelma Ankkurin teltalla lämmin ja kannustava! Hienoa kuulua tähän upeeseen porukkaan!

Jukolan kartta

Ja jos vielä tämän maraton-tekstin jälkeen jaksaa lukea ja aikaa liikenee, niin lukusuosituksena seuramme valmennuspäällikön kirjoittama teksti Jukolan viestistä.

Kesäyö Kangasalla - Jukola 2019

Yhteenvetona voisin sanoa, että Tiomilan epäonnistuminen ja sen jälkeen puolikuntoisena juostut sm maastot veti maton aika rumasti jalkojen alta ja jouduin ottamaan sen kuuluisan pohjakosketuksen. Pieni irtiotto arjesta ja urheilusta käänsi koko homman ja viikko ennen kesän päätapahtumaa juoksin elämäni parhaan suunnistuskisan!! Tällä hetkellä olo on erittäin hyvä. Elämän eri osa-alueet ovat taas balanssissa ja urheilu maistuu hemmetin hyvältä!

Vaikka teksti kertoikin suurimmaksi osaksi toukokuun ongelmista, on ne selätetty ja tällä hetkellä menossa on aika kiva positiivinen pöhinä!

Iloista ja rentouttavaa kesää kaikille lukijoille!

-JK

Pulinat pois

Noniin. Takana on keväinen suurviestiklassikko, 10Mila. Kisa juostiin tänä vuonna eteläruotsissa, Skånessa. Tänä vuonna pääsin heti uudessa seurassani Angelniemen Ankkurissa ykkösjoukkueeseen. Juoksin 6.osuutta, eli suoritukseni oli noin kello 3yöllä.

Koko talvi- ja kevätkauden tavoite on ollut olla niin kova, että paikka ykkösessä aukeaa. Aukesihan se. Etukäteen tiesin olevani elämäni kovimmassa kunnossa, sen verran hyvin talvi sujui ja kevättä kohden meno on vain parantunut. Tiesin että suunnistus on sujunut eikä senkään suhteen pitäisi olla ongelmia.

Ikävä kyllä viikkoa ennen tätä kevätkauden pääkisaa iski joku flunssa tai allergia ja jouduin tekemään valmistautumisen todella tukkoisena. En kuitenkaan uskonut sen vaikuttavan liiaksi itse suoritukseen ja kun kaikki muuten oli juuri niin kuin pitikin, niin olin luottavainen.

Kisa alkoi mollivoittoisesti kun aloittajamme kaatui lähtökiihdytyksessä ja jäi jyrän alle ja ”takajoukkoihin”. Sieltä kuitenkin lähdimme hilaamaan sijoitusta osuus osuudelta korkeammalle. Kunnes tuli allekirjoittaneen kuudes osuus. Ennen starttia todella voimakas pahoinvointi keskeytti verryttelyn ja häiritsi varmaan jonkin verran keskittymistäkin. Tein ykköselle heti raa’an 3min virheen. Sen jälkeen homma ei lähtenyt millään oikeille jengoille ja suunnistin umpisurkeasti. Missään vaiheessa ei kuitenkaan tullut hätä tai kiire eikä muutenkaan homma mennyt läskiksi niin kuin usein sellaisten virheiden myötä menee. Tein parhaani loppuun asti ja koitin taistella kaikki joukkueen hyväksi vaikka oma suoritus olikin ala-arvoinen...

Vaihtoon juostessani koin todella voimakkaan tunnereaktion. Olin juossut huonosti, todella huonosti. Tiesin olleeni eri tahojen suurennuslasin alla ja ennen kaikkea tunsin pettäneeni joukkueen, valmennuksen ja etenkin itseni. Tunsin kuinka maailma romahti ja hävetti todella paljon kävellä puomilta uloskirjautumiseen. Tunsin kuinka ihmiset ”tuijottivat”. Vielä enemmän hävetti kävellä teltalle. Onneksi meillä on hyvä porukka ja sainkin teltalla tsemppejä ja tukea muilta. En ole koskaan aiemmin tuntenut näin voimakasta pahaa oloa epäonnistuessani.

Tällä hetkellä olo on todella väsynyt ja tyhjä. Nyt yritän vain löytää tietä ulos tästä henkisestä montusta. Kyllä se elämä vielä voittaa, tiedän sen. Sitten kun siihen on valmis. Mutta nyt pitää vaan koittaa hyväksyä tapahtunut, ottaa opiksi ja jatkaa elämää.

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten se menikään…?

Niin ja sijoitus oli kaiketi 32. Paras suurviesti sijoitukseni tähän mennessä.

-JK

Kevät tulee, olenko valmis?

Lumet sulaa, kelloja siirretään ja ajatukset on siirretty yhteen viikonloppuun, yhteen kisaan, yhteen yöhön. On siis kevät. Mutta olenko valmis? Epävarmuus, jännitys ja päättäväisyys valtaavat pääkopan.

Talvi on sujunut mallikkaasti ja fyysinen puoli otti sydäntalvella steppejä kohti aiempaa, kolmen-neljän vuoden takaista huippukuntoani. Helmikuussa leireiltiin Turkin Antalyassa. Leiri meni aikalailla niin kuin odotin. Fyysisen puolen kehittyminen näkyi ja tuntui penkkoja kavuttaessa, jaksaminen oli hyvää. Taidollinen puolikin oli ihan ok tasolla ottaen huomioon, että maastotyypit leirillä olivat itselleni täysin uudet, joten osa virheistä ja epävarmuudesta oli varmasti selitettävissä sillä. (Teksti jatkuu kuvien jälkeen)

Leirin lopussa juostut kisat sujuivat ehkä heikommin, mitä odotin. Ensimmäisessä kisassa tarjoiltiin jyrkkää, kivistä ja pusikkoista penkkaa. Oma suoritus oli aikalailla linjassa leirin treeneihin. Osa väleistä sujui, osa ei ja kokonaisuudessaan kisasta jäi aika laimea maku. Ei sitä mitä odotin, mutta ihan hyviäkin elementtejä mukana. Toinen kisa oli sitten osaltani totaalinen farssi. Rantadyyneillä juostussa keskimatkan kisassa yritystä, vauhtia ja puristusta oli liikaa. Olin pahoissa vaikeuksissa aika ajoin, enkä saanut suunnistusta sujumaan ollenkaan. Kolmas kisa Gebizin maastossa sujui sitten jo paremmin. Fyysinen jaksaminen viikon leirin päätteeksi oli hyvää ja suunnistuskin pysyi kasassa aika hyvin. Kartankääntö kisassa eka lenkki sujui todella hyvin. Tokalla lenkillä tuli sitten yksi todella iso aikatappio piikkipuskaan jumittumisen ja rastinottovirheen vuoksi. Tähän kisaan olin kuitenkin jokseenkin tyytyväinen ja ilman tokan lenkin isoa aikatappiota yhdellä välillä sijoitus, aika ja suoritus olisi ollut hyvä. Onneksi tällainen onnistuminen tuli vielä leirin päätteeksi, niin se antoi uskoa tulevaan. Linkin takaa pääset lukemaan hieman tarkemman kertomuksen siitä, miten Turkin leiri sujui: AngAn blogiteksti Turkista

Turkin leirin jälkeen oli hieman vaikeata. Ensin palautumisen kanssa, ja sitten sairastin muutaman päivän nuha-kuumeen, ja sen jälkeen taas palautumisen kanssa. Ongelmat olivat kuitenkin hyvin pieniä ja lyhytkestoisia, joten syytä pahempaan huoleen ei ole ollut. Pienistä vaikeuksista huolimatta 3000m testijuoksussa paransin ennätystäni mukavat 15sekuntia. Sisällä, kuivassa halli-ilmassa, lyhyellä radalla (170m) ja aikalailla yksin juostuna ihan kelvollinen juoksu. Uskon, että hieman kypsemmällä vauhdinjaolla, vetoavulla ja pidemmällä radalla ennätys olisi voinut parantua vielä jopa 10 sekuntia. Eli pienistä vaikeuksista huolimatta kunnossa ollaan ja eteenpäin on menty, ja paljon!

Seuraava missio on saada suunnistus sujumaan ja rutiinit hiottua timanttiseksi, jotta olen valmis kevään koitoksiin. Pari viestiä ja henkilökohtaista kisaa ennen kevään pääkisaa 10milaa. Etenkin viestien juoksemista uudessa seurassa odotan innolla.

Kaiken kaikkiaan aikataulussa ollaan ja kevät saa tulla, olen valmis! Viimeistään tasan neljän viikon päästä!

Hyvää kevättä kaikille! :)

-JK

"Mulla on kotiasiat kunnossa ja urheilu on ihan hienoa"

Ensimmäinen kuukausi Turussa on tarjonnut uusia juttuja, sopivasti haasteita ja ennen kaikkea nautinnollisia hetkiä niin uudessa kodissa kuin lenkkibaanoillakin!

Kotiutuminen on hyvällä mallilla, eikä sopeutumisessa ole ollut mitään suurempia ongelmia tai haasteita. Suurimmat jännityksen ja stressin aiheuttajat ovat olleet nämä talviset olosuhteet, ja se miten auto jaksaa kovilla pakkasilla käynnistyä ilman lämmitysmahdollisuutta. Käyntiin on lähtenyt, eli hyvin pienet ovat ongelmat olleet. Kaupunkilaistumisen ensihuomioita olen tehnyt liittyen liikenteeseen. Niin hyvässä kuin pahassakin jalankulkija tuntuu olevan liikenteen kingi. On hienoa huomata, että autoilijat antavat tilaa jalankulkijoille ja päästävät ylittämään katuja suojateitä pitkin, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Olen nyt tammikuun aikana nähnyt lenkillä ollessani yhden peräänajon ja yhden melkein peräänajon (takana tullut väisti penkkaan) kun jalankulkija on tullut suojatielle ja autoilija on painanut jarrua ulkopuolisen silmin hieman paniikin omaisestikin. Toinen huomio liittyy siihen, että kun olen lenkillä ja reiteillä totta kai liikkuu muitakin jalkaisin, niin tuntuu, että itse pitää loikkia umpihankeen kun kävelijät kulkevat rinnakkain. Parhaimmillaan jopa neljä rinnakkain eikä kävelijät tunnu sen vertaa piittaavan muista kulkijoista, että malttaisi kolmeksi sekunniksi astua sivuun ja päästää nopeammat ohi. Noh, eihän se väistäminen itsellekkään mikään iso homma ole, mutta osoitus siitä ajatusmaailmasta, että jalankulkija on teiden ja reittien päällikkö.

Treenirintamalta on iloista kerrottavaa. Syksyllä tehty suunnitelma määrän hallitusta nostamisesta vuodenvaihteessa on onnistunut suunnitellusti. Suunnitelmanahan oli treenata marras- ja joulukuu töiden ohessa noin 40h/kk ja nostaa määrä tammikuun alussa koulun ohessa 50 tuntiin. Tammikuun virallinen lukema oli 48h54min ja juoksua/suunnistusta 439,7km. Suunta on siis jälleen hyvä ja nyt vain pidetään jalat maassa ja jatketaan laadukasta perustreeniä.

Lenkkiseurakin on ollut aika-ajoin kohdillaan

Takana on nyt kolmisen kuukautta perusjuttuja, ja tuohon ajanjaksoon on mahtunut ainoastaan kaksi “melkein” sairaspäivää, joista kumpikaan ei varsinaisesti ollut sairastamista. Eli toisena päivänä kärsin kovasta päänsärystä, jonka vuoksi jäi treeni väliin ja toisena päivänä oli sitten vatsa sen verran sekaisin, että jouduin tekemään kevyemmän treenin, mitä ohjelmassa oli. Nämä päivät eivät olleet peräkkäiset eikä edes samalla viikolla. Vaikka aina on vara parantaa ja olla huolellisempi, niin olen silti todella tyytyväinen siitä, että vihdoin olen saanut  elämän eri osa-alueet tasapainoon ja näin ollen olen pysynyt terveenä. En muista milloin viimeksi olen pystynyt tekemään näin pitkään hyvää perustreeniä talviaikaan ilman sairastumisia. Pidetään sama trendi niin keväällä ollaan kovassa vedossa!

Tammikuun alussa olin ensimmäisellä leirillä uuden seurani Angelniemen Ankkurin kanssa Säkylässä. Lunta oli jo jonkin verran, mutta ei se menoa juurikaan haitannut. Leiri sisälsi viisi suunnistustreeniä, sählyä, sisäpyöräilyä ja lopuksi vielä pitkä lenkki juosten. Tammikuussa pääsin myös pitkästä aikaa testaamaan kuntoani ja saamaan osviittaa siitä, missä mennään kun kuun puolivälissä juostiin Varsyn testijuoksu. Matkana oli 10km, joka juostiin 4x2,5km siivuna, eli testi sisälsi kolme 180 asteen käännöstä. Tämmöiset käännökset luonnollisesti lumisella alustalla hidastavat jonkin verran. Oma kunto oli arvoitus, en ollut juossut kesän puolimaratonin jälkeen yhtään kisaa tai testiä, missä olisin päässyt mittaamaan tasoani kunnolla. Asetin itselleni tavoitteeksi alittaa 39minuuttia, mikä toki oli aika vaatimaton tavoite, mutta kun sitä hajua kunnosta ei ollut niin joku tavoite oli asetettava. Edellisviikon vk treenin aika kympillä oli tuo 39minuuttia.

Testi sujuikin oikein hyvin, vaikka treeniä ei mitenkään kevennetty testiä varten. Aikani oli 37:38. Se on reilun minuutin heikompi kuin oma kympin ennätykseni. Vaikka ajassa onkin parannettavaa, niin testi osoittaa treenin purreen ja osoittaa myös sen, että vaikka alla on kolme heikompaa kautta niin laadukkaalla perustreenillä, terveenä pysymällä ja innostuneella asenteella ja palolla harjoitteluun olen saanut kuntoni jo lähelle omaa (entistä) parastani. Nyt vain kiristetään ruuvia ja parannetaan edelleen.

Kaksi viikkoa jatketaan perustreeniä kotosalla ja sitten suunta on Turkin Antalyaan yhdeksän päivän leirille. Siellä ohjelmassa on paljon suunnistustreeniä ja loppuleiristä sitten kolme WRE (World Ranking Event) kilpailua. Odotukset leirin suhteen ovat korkealla ja lähden tekemään hyviä treenejä ja hakemaan suunnistukseen rutiinia ja varmuutta.

Nyt on päällä hyvä draivi, ja sellainen uusi vaihde selkeästi. Nautin todella paljon harjoittelusta ja elämästä ylipäätään tällä hetkellä!

Jatketaan harjoituksia Kummelistakin tutulla sitaatilla

“Mulla on kotiasiat kunnossa ja urheilu on ihan hienoa.”

-JK

Uusi kausi, ensimmäinen jakso

Terve!

Uutta harjoituskautta alkaa olemaan takana nyt kahdeksan viikkoa. Uuden kauden, uuden seuran ja muuttuneen ympäristön sekä osin myös muiden seikkojen vuoksi vastaan tällä hetkellä itse omista harjoitusohjelmista ja kontrolloin omaa tekemistä muutamia apuvälineitä hyödyntäen. Näitä apuvälineitä ovat mm. sykemittari ja ortostaattinen testi päivittäin sekä tärkeimpänä tuntemukset kropassa. Toki sykemittaria olen käyttänyt aina, mutta nyt osaan ja uskallan hyödyntää dataa (+tuntemuksia kehossa) jota sykemittari minulle kertoo. Suunnittelen mielelläni harjoitusohjelmia ja tykkään analysoida ja pohtia erilaisia asioita niin tulevista kuin menneistä harjoituksista. Yksin ei toki tarvitse pärjätä, sillä ympärilläni on ihmisiä jotka auttavat ja kertovat omia näkemyksiään sopivassa määrin sekä pitävät huolen että muistan myös levätä. Kuulostaa ihan siltä kun ihmiset ympärilläni kyttäisivät ja painostaisivat, mutta siitä ei ole kyse ollenkaan vaan päinvastoin "kyttääminen" on positiivista ja kommentit erittäin tervetulleita. Helposti tekee vaan omaa näkemystä täydellisenä pitävänä, mutta kun tulee kommenttia läheisiltä ja seurakavereilta, niin otan ne aina vakavasti ja mietin asiaa josta kommenttia tulee. Itse näen vahvuudekseni vireystilojen tunnistamisen ja sen että osaan ottaa jalkaa kaasulta mikäli näyttää tai tuntuu pahalta. Ehkä yhtenä isona kehityskohteena tulevalle kaudelle onkin nimenomaan uskallus painaa sitä kaasua tarpeeksi ja lopettaa turhat jarruttelut.

Olen treenannut nyt kahdeksan viikkoa. Aloitin uuden harjoituskauden siis loka-marraskuun taitteessa. Syksyllä olin reilun kuukauden tekemättä mitään. Tai tein sillon kun huvitti, eli aika harvoin. Tietysti kiersin kauden loput kisat. Tauon käytin sekä lepäämiseen että varsin perinpohjaiseen itsetutkiskeluun ja erilaisten valmennus ja valmentautumis näkökulmien tutkimiseen ja erilaisiin tapoihin tehdä vuosi-, kuukausi-, viikko-, ja päiväohjelmia. Halusin tutkia mikä tapa tuntuisi omimmalta ja sellaiselta mikä innostaa ihan uudella tavalla. Kuulostelin ja tutkiskelin myös itseäni laajemmin. Pohdin omia arvoja, kuuntelin podcasteja ja haastatteluita ja hain draivia uuteen kauteen ja omaan valmentautumiseen. Kunnon breikki teki erittäin hyvää ja tuntuu, että olen henkisesti levänneempi kuin kolmeen vuoteen ja motivoituneempi treenaamaan kun aikoihin.

Ajatuksena kauteen lähdettäessä oli, että marraskuu mennään täysin työn ehdoilla, niin että opettelen mikä on työn ja treenin sopiva suhde jottei kokonaiskuorma nouse liian suureksi. Osansa kokonaiskuormaan on tehnyt myös koti-Turku välin ajaminen kolme kertaa kuukaudessa edestakaisin. En toki näe sitä rasittavana tekijänä, pikemminkin päinvastoin. Mutta on pitänyt ymmärtää ja muistaa se, että kun on ollut yön töissä ja lähtenyt (muutaman tunnin) nukkumisen jälkeen ajelemaan Turkuun (n.2h ajoa) niin on ihan ok tehdä jotain kevyttä tai levätä kokonaan. Ongelmia tämän suhteen ei ole ollut. Kokonaiskuormaan vaikuttaa myös pidentyneet työvuorot (8h->12h). On pitänyt pitää mielessä se, että kun herää klo 4.30 ja tekee 12h työpäivän, niin on oltava todella herkällä korvalla kuulostelemassa vireystilaa ja uskallettava levätä jos tilanne sitä vaatii. Mutta on pitänyt myös uskaltaa treenata työpäivien päälle, koska usein olo on parantunut kun on vaan lähtenyt lenkille. Tämänkään suhteen ongelmia ei ole ollut. Muutaman suunnittelemattoman levon olen joutunut toki pitämään kun työpäivän jälkeen on ollut niin väsynyt, että hyvä kun on jaksanut kotiin ajaa.

Joulukuun suunnitelma oli jatkaa kuulostellen, mutta lisätä määrää varsinkin vapaapäivien osalta. Kokonaiskuorman osalta huomioitavaa on ollut, että kun tekee pitkiä työvuoroja, treenaa työpäivien päälle ja vapailla kovaa, niin että levolle jää riittävästi aikaa ja esimerkiksi yöunet on vapailla huomattavassa roolissa palautumisen kannalta. Toki aina, mutta erityisesti vapailla kun ei ole sellaista pakkoa herätä tiettyyn aikaan. Myös ruoan määrään (ja laatuun) olen kiinnittänyt enemmän huomiota.

Molempien kuukausien osalta jäädään (määrällisesti) alkuperäisestä suunnitelmasta, mutta mitään ongelmia ei ole ollut kun on uskaltanut levätä silloin kun keho on sitä vaatinut. Kahdeksan viikon aikana on ollut nyt kaksi kovempaa viikkoa, yksi kevyt viikko ja loput aika tasapaksuja. Toinen kevyempi jakso tulee joulun aikaan kun olen töissä ja annan aikaani perheelleni.

Oma valmentautumisfilosofiani on siis tarkat ja hyvät suunnitelmat, herkällä vireystilan arvioinnilla. Viikko-ohjelmiin sisältyy tietyt avainharjoitteet kuten vk treeni ja pitkä pk. Mutta toisin sanoen väkisin takomalla ei tule kun huono lopputulos. Toki välillä saa ja pitääkin väsyttää ja jumittaa, mutta ne on osattava arvioida tapauskohtaisesti, onko kyse hetkellisestä vai pitempikestoisemmasta väsymyksestä ja/tai jumista. Olen myös vahvasti sitä mieltä, että yhtä oikeaa tapaa ei ole vaan samaan lopputulokseen voi päästä monella eri tavalla. Joten etenen kohti tavoitteitani huolellisilla suunnitelmilla, laadukkaalla harjoittelulla, avoimella mielellä ja olemalla itselleni armollinen.

Alla muutama treeniviikko esimerkki kuluneelta jaksolta.

Vko 46 (perusviikko)

Ma

    Ap; kuntopiiri 40min

    Ip; juoksu pk 73min/11.7km

Ti

    Ip; juoksu pk 73min/11.6km

Ke

    Ip; juoksu pk 67min/12km

To

   Töissä klo 6-18

   Klo 18.15 juoksu pk 60min/10.1km

Pe

   Töissä klo 6-18

   Lepo

La

    Aamu; 10min verkka+50min suunnistus kevyt+10min verkka/8.8km

Töissä klo 18-6

Su

    Ajo Turkuun

     Ilta; juoksu pk 77min/10.7km

Yhteensä: 7h47min//65km


Vko 48 (kevyt viikko)

Ma
Lepo
Töissä 6-18
Ti
Juoksu pk 75min/11.4km
Töissä 18-6
Ke
Lepo
Töissä 18-6
To
Juoksu pk 59min/10.1km
Pe
Juoksu pk 55min/10km
La
Lepo
Su
Pitkä pk Juoksu 125min/21km

Yhteensä: 5h14min//52.5km

Vko 50 (kova)

Ma

    Pitkä pk 132min/22km

Ti

Ap; juoksu pk+koordinaatiot 70min/9km

Ip; 20min verkka+ kiihtyvä vk juoksu 45min+ 12min verkka/15km

Ke

Ap; juoksu pk+koordinaatiot 66min/9km

Ip; juoksu pk 84min/13.4km

To

   Ap; juoksu pk 49min/8km

   Ilta; 9min verkka+ suunnistus kova 55min+ 4min verkka/9.9km

Pe

    Ap; juoksu pk 82min/13.6km

   Ilta; juoksu pk 59min/10.1km

La

    Töissä klo 6-18

     Klo 18.15 juoksu pk 57min/10.2km

Su

    Töissä klo 6-18

     Klo 18.15 juoksu pk 81min/15.3km

Yhteensä: 13h52min//135,5km

Muutto Turkuun odottaa jo viikon päässä. Odotan uutta elämänvaihetta todella innoissani. Tulevista treenisuunnitelmista voin sanoa sen verran, että Tammikuu on tarkoitus opetella sovittamaan opiskelu ja treenit yhteen jatkaa siis kuulostellen, mutta lisätä määrää rauhaksiin. Sitten helmi-huhtikuu mennään kovaa. Helmikuussa leireilen 10päivää Turkissa. Keväällä tärkeimmät kisat on Tiomila Ruotsissa sekä viikko sen jälkeen juostavat SM maastot synnyinpaikkakunnallani Janakkalassa. Kesäkuussa sitten Jukolan viesti Kangasalla ja SM keskimatka Taivalkosken Mustavaarassa.

Lopuksi haluan toivottaa kaikille lukijoille rauhallista Joulun aikaa ja liikunnan riemua vuodelle 2019!

-JK

Suunnistusuralle uutta potkua

Terve!

Niin se on taas yksi kausi taputeltu. Kisoja tuli kierrettyä hyvin maltillisesti, mikä oli osittain tarkoituksellista ja suunniteltua, mutta toisaalta osittain hieman työn sanelemaa. Kaudesta jäi huono maku, enkä onnistunut niissä kisoissa, joihin olin ladannut paljon odotuksia.

Treenitunteja tuli suurinpiirtein sellainen 300+h, mikä on omasta mielestä kaukana siitä minne rimani olen asettanut. Se selittää osaltaan myös sitä, miksi kauden kisojen tuloksellinen saldo oli kovin vaatimaton. Treenituntien "vähyyteen" suurimmalta osalta vaikutti vuorotyön ja treenien (+muu elämä) kokonaiskuorman korkea taso ja muutamat perusflunssat.

Tulevaisuus näyttää kuitenkin jälleen valoisammalta! Olen hyvin helpottunut kun tulevaisuudellani on tarkkoja päivämääriä ja suunnitelmat ovat selkeät. Aloitan opiskelut Turussa vuoden alussa, mikä tarkoittaa samalla myös muuttoa pois kotoa. Muuton ja uusien opintojen lisäksi olen vaihtanut suunnistusseuraa. Edustan jatkossa salolaista Angelniemen Ankkuria! Päätökseeni on vaikuttanut monikin eri aisa, mutta ennen kaikkea haluan kolmen heikomman kauden jälkeen palata kehityksen polulle ja saada uutta potkua treenaamiseen. Uskon, että Ankkurin kannustava ja tiivis yhteishenki sekä laadukkaat treenit auttavat minua kohti omaa maksimaalista potentiaaliani. Lisäksi uskon, että hyvässä porukassa sparraamme toinen toisiamme kohti jokaisen omia, sekä joukkueen yhteisiä tavoitteita. Tavoitteenani on tehdä ehjä ja nousujohteinen harjoituskausi ja sen myötä taistella paikoista Tiomilan- ja Jukolan kärkijoukkueissa. Tavoitteenani on lisäksi kehittyä kokonaisvaltaisesti taito- ja fysiikkapuolella.

Olen aloittanut uuden treenikauden hyvin levänneenä ja terveenä. Olen todella innoissani ja odotan tulevaa erityisen suurella mielenkiinnolla!

Vaikka paidan väri vaihtuukin, niin törmäillään rasteilla vanhaan malliin! :)

Loppuun vielä linkki AngAn sivuille, missä tarkempi esittely:
Esittely


-JK