Viime kuulumisista onkin vierähtänyt jo hyvä tovi, mutta hiljaiselo blogin puolella on tällä kertaa tarkoittanut ennennäkemättömän kovaa lenkkikenkien kuluttamista!
Talvikaudella olen harjoitellut paljon. Enemmän kuin koskaan ennen. Ja vieläpä selvästi. Aina enemmän ei ole enemmän ja parempi, mutta on paljon kiinni siitä, miten asioita tekee. Enkä toki tarkoita, että oma tapani olisi ainoa oikea, tai oikea ylipäätään jollekin toiselle. Mutta minulle se on tuntunut toimivan erityisen hyvin. Itselläni pääpaino talven harjoittelussa on ollut pitkissä pk2 lenkeissä. Olen juossut kahden tunnin molemmin puolin lähellä aerobista kynnystä kaksi kertaa viikossa. Sen lisäksi ohjelmassa on ollut kahden - kolmen tunnin pitkiä pk1 lenkkejä. Nämä siis kovilla viikoilla. Lisäksi ollaan rytmitetty harjoittelua muutenkin enemmän. Parin tunnin aerK-lenkki on muuten pirun hieno harjoite kunnossa ollessaan, mutta melko hapan huonokuntoselle.
Talvikausi on sujunut pääosin kuitenkin hyvin, oikeastaan lähes suunnitelmien mukaan. Yksi pieni välikuolema tosin tuli, kun intouduin juoksemaan kovan määräjakson viimeiseksi treeniksi maratonin verran peekoota. Ei sinänsä huono treeni eikä edes ollut ensimmäinen kerta, mutta ei se oikein sopinut talven siihen asti suurimman kilometrikakun päälle kirsikaksi. Hirveän yllättynyt en tuosta väsähtämisestä ollut, olinhan halunnut kovan jakson päätteeksi tuntea harjoitelleeni. Kevyt viikko teki kuitenkin tehtävänsä ja palauduin ylirasituksesta melko pian. Sen jälkeen meno on ollut kyllä erittäin vahvaa ja terävää.
Edellinen harjoitusjakso koostui kolmesta erilaisesta viikosta; yhdestä pk1 painotteisesta, yhdestä pk2 painotteisesta ja yhdestä teho painotteisesta viikosta. Tämä siis poikkesi talven aiemmasta rytmityksestä. Jakso päättyi kevyeen viikkoon, joka huipentui 10km omaan testijuoksuun. Tällä etenkin kevyen viikon sisällöllä ja toteutuksella simuloitiin tärkeää kilpailuviikkoa ja haluttiin katsoa miten homma toimii keventäessä tärkeään kilpailuun. Testijuoksu taas toimi tässä simulaatiossa tärkeänä kilpailuna.
Testijuoksuun minulla oli kolme vaihtoehtoa. Ensisijainen vaihtoehto oli juosta 10km testi Salossa seuramme legendaarisella testijuoksureitillä. Tämä vaihtoehto oli kuitenkin riskialttein lumelle ja jäälle ja muutenkin raskain profiililtaan. Olin tehnyt kaksi varasuunnitelmaa. Toinen vaihtoehto oli juosta Turussa reitillä, jolla olen aiemminkin kellottanut 10km omia testijuoksuja. Mutta myös tällä reitillä oli riski sille ettei baana ole vielä sula. Kolmas vaihtoehto oli juosta Kupittaan harjasuolatulla reitillä. Tämä oli kaikista todennäköisimmin sula reitti. Kun testiä edeltävänä päivänä satoi vielä kohtuu paljon lunta, alkoi olla selvää, että kallistun suolabaanalle.
Kevyen viikon alkupuoliskolla vire oli äärimmäisen hyvä ja kevyillä lenkeillä kulku mielettömän hyvää. Kevennys oli kuitenkin niin suuri kovempiin viikkoihin nähden, että vire alkoi loppuviikkoa kohti vähän huonontua. Ei dramaattisesti, mutta kyllä se kysymysmerkkejä ilmaan nostatti. Onko kevennys jälleen kerran liikaa? Niin usein talven aikana on käynyt niin, että kevyellä viikolla kulku on huonoimman tuntusta. Uskoin kuitenkin, että lumentulo ja nastalenkkareilla juokseminen sai vireen tuntumaan todellista tilannetta huonommalta. En tästä huolimatta lähtenyt testijuoksuun liian suurilla odotuksilla.
Testijuoksu aamuna, olo oli jännittynyt ja myös syke oli koholla. Vaikka kyseessä olikin vain oma testijuoksu, niin kyllä se silti sai jännittämään. Lähdin kotoa verryttelemään kohti Kupittaata ja loskassa läpsytellessä ei kyllä saanut minkäänlaista tuntumaa päivän vireestä ja iskukyvystä. Juoksin paljon perus pk lenkkiä hiljasemmalla vauhdilla, mutta silti syke oli varsin korkea vauhtiin nähden. Jännitti aika paljon. Olen jännittäjä-tyyppiä. Uudet tilanteet sekä kilpailu- ja testitilanteet jännittävät minua kovasti ja saa sykkeeni kohoamaan normaaliin verrattuna 10-20 lyöntiä minuutissa.
Lähdin juoksemaan testijuoksua tavoiteaika 34:30 mielessäni. Tuo aika on 25 sekuntia ennätykseni alle, eli mielestäni ihan realistinen tavoite. Juoksin ensimmäisen kilometrin hieman alle tavoitevauhtia. Kun toinen ja kolmaskin kilometri taittui selvästi alle tavoitevauhtia, aloin miettimään, että väistämättä hyydyn jossakin kohtaa. Ajattelin kuitenkin juoksevani niin pitkään kuin suinkin mahdollista samaa vauhtia tai jopa kiristäen. Kestän niin pitkään kun kestän ja lopun taistelen maaliin. Viides kilometri menikin jo lähes 10 sekuntia kovempaa, mitä olin suunnitellut. Voi olla, että se hieman söi lopusta paukkuja, mutta toisaalta, on mahdollista etten olisi siltikään kyennyt kovempaan loppuun vaikka viides kilometri olisi ollut vähän hitaampi. Vauhti tippui hieman ja oikean keuhkon alapuolelle pisti. Tiesin, että olen lähellä maksimia. Viimeisen kaksi kilometriä juoksin sekä kelloa, että oksennusta vastaan. Tunsin kuinka mahan sisältö oli liikeessä, ja suunta oli ylöspäin. Se hieman sotki loppukirin ottamista, mutta toisaalta tiesin ainakin antaneeni kaikkeni, tai ainakin hyvin lähelle kaikkeni. Juoksin 10km kellon mukaan 2,2km lenkkiä kiertäen. On paljon mahdollista, että todellinen matka oli 10,2km. Kellon gps kun tahtoo oikoa mutkissa. Kello pysähtyi aikaan 33:53. Lähes 40sekuntia realistista tavoitettani kovempi aika. Ja 1:02 ennätykseni alle. Mieletön juoksu! Yksin juostuna ja mahdollisesti ylimatkaa. Hyvänolon tunne raivasi pahanolon tunteen pois tieltään ja valtasi koko kehon. Tuuletin. Mutta maltillisesti, olinhan lauantai iltapäivällä kaupungin ainoalla sulalla jalkakäytävällä ja ihmisiä sen mukainen määrä ympärillä. Tein hyvän juoksun, rikoin ennätykseni ja onnistuin antamaan kaikkeni. Aika ei tietenkään ole ihan vertailukelpoinen aiempiin kellotuksiin, koska reitti on ollut eri. Mutta kyllä se juoksu kaikkinensa niin hyvä oli, että on selvää, että olen paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin. Olen muuten parantanut 10km ennätystäni nyt yli 2,5minuuttia parissa vuodessa. Ja viimeisin reilu minuutin parannus 10 kuukautta edellisen ennätyksen jälkeen. Melkoista kehitystä tapahtunut siis.
Talven harjoittelu on siis onnistunut erinomaisesti. Tästä on todella hyvä jatkaa kohti kevättä ja kesää. Nyt on aika aloittaa suunnistusharjoittelu. Maastossajuoksutaito ja -kyky on varmasti jälleen ruosteessa, joten on tärkeää päästä juoksemaan maastoon. Lisäksi suunnistustaidon kehittäminen jatkuu edelleen. Kun tietää olevansa hyvässä kunnossa voi keskittyä rauhassa suunnistamiseen ja voi jättää turhan höntyilyn pois. Siispä, hyvillä mielin kohti suunnistuskautta!
-JK
