Kausi 2019 on päättynyt ja nyt onkin aika ja aikaa perata vähän sitä mitä tein, mikä muuttui ja mitä syitä omasta mielestä löytyy päättyneen kauden (loppu)tuloksen takaa. Oma haasteensa tätä tekstiä kirjoittaessa tulee olemaan se, että saan asian avattua tekstimuotoon tarpeeksi tarkasti ja kattavasti, mutta riittävän tiiviisti. Itse analysoin asioita päässäni todella syvällisesti ja tarkasti, joidenkin läheisten mielestä joskus liiankin tarkasti.
 |
| Kuva: Henna Ylimaa |
No mutta, mikä sitten muuttui? Lyhyesti sanottuna aivan kaikki. Kaupunki, seura, valmentaja, vuorotyö opiskeluun, oma vastuu omasta harjoittelusta kasvoi ja tuki ympärillä lisääntyi ja tiivistyi. Täytyy sanoa, että kaikki muuttui kertaheitolla. Muutos ehkä aluksi myös pelotti ja jännitti. Muutto pois kotoa, hyvät tulot vaihtui Kelan tukiin ja “tuttu ja turvallinen” treenisapluuna muuttui omien suunnitelmien kautta uudeksi systeemiksi.
Marras- joulukuu oli vielä haastavaa aikaa harjoittelun saralla. Tein vuorotyötä, 12h työvuorot ja matkustaminen Turun ja Janakkalan välillä kuormittivat jonkin verran ja levolle piti antaa enemmän tilaa harjoitusohjelmasta. Keskimäärin noina kahtena kuukautena oli kaksi lepopäivää viikossa, mutta silti harjoittelua kertyi 33-39h noina haastavina kuukausina. Väitän, että yksi suurimmista syistä kehitysharppaukselle on ollut nimenomaan vuorotyön vaihtuminen opiskeluun, ja sitä kautta lisääntynyt aika ja jaksaminen treenaamiseen ja ennen kaikkea palautumiseen.
 |
| Kuva: Petja Pöyhönen |
Asuin ja treeni kaupungin vaihto piristi myös kummasti. Tällä hetkellä puitteet ovat kunnossa. Kotoa voi lähteä mihin suuntaan vain lenkille, Kupittaan hallille on alkuverryttelyn mittainen matka ja lähimmälle suunnistuskartallekkin matkaa on vain kilometrin verran. Uuden asuin kaupungin myötä myös seura vaihtui. Halusin vaihtaa alueella toimivaan seuraan, mikä mahdollistaisi treeneissä käynnin kausimaksun hinnalla eikä jokaisesta yksittäisestä treenistä tarvitsisi maksaa x euroa joka kerta. Se helpottaa ihan käytännön tasolla asioita huomattavasti. Totta kai halusin myös kuulua porukkaan, enkä olla vain ulkopuolinen heppu joka käy lokkina muiden treeneissä. Halusin myös ottaa seuraavan kehitysaskeleen ja ajattelin nyt siihen avautuvan hyvä mahdollisuus uudessa seurassa. Tässä kohtaa on nostettava peukku pystyyn myös alueen erittäin hyvälle seurayhteistyölle ja alueen yhteisille treeneille. On yöcup, hallivedot, yhteiset viestitreenit ja mitä kaikkea. Ennen kaikkea itseä kovempien urheilijoiden seurassa treenaaminen on puskenut minua eteenpäin ja motivoinut treenaamaan huolellisesti ja kovaa. Sanoisin, että juuri nuo yhteistreenit ovat olleet merkittävässä roolissa kehittymisen kannalta. Ja etenkin, jos mietin kevään viestejä; Kevätyönviestiä ja FinnSpring viestiä, kummassakin viestissä aloitin meidän kakkosjoukkueen ja ero kärkeen oli neljän minuutin luokkaa. Totta kai parannettavaa tuossa on, mutta silti selvästi parhaat aloitusosuudet mitä olen koskaan juossut. Hallivedot on myös nostettava esiin. Se, että halli sijaitsee verryttelyn päässä kotoa on iso plussa. Aiemmin olisi pitänyt ajaa tunti autolla Pirkkahalliin, ja tämän takia siellä ei tullut käytyä, mutta nyt voi kotoa hölkkäillä Kupittaalle ja tehdä kovat treenit sulalla lämpimässä.
 |
| Kuva: Ilkka Saarimäki |
Kauteen valmistautuminen oli monella tapaa aika haastavaa. Yksi syistä oli se, että olin ensimmäistä kertaa ilman valmentajaa. Toki apua sain aina sitä kysyessä ja keneltä ikinä kysyinkään neuvoa harjoittelun suunnittelussa, apu oli avointa ja rehtiä. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, suunnittelin harjoituskalenterin aluksi yksin. Käytin (todella) paljon aikaa tutustuessani erilaisten kestävyysurheilijoiden harjoitteluun. Kahlasin läpi erityisesti Ingebrigtsenien, Iivo Niskasen, Jukka Keskisalon ja muutamien muiden harjoittelusta tehtyjä artikkeleita ja kokosin niistä omaan tilanteeseeni sopivan kokonaisuuden. Jossain kohtaa talvella tuli kuitenkin tunne, etten tiedäkään kaikesta kaikkea ja voisin tarvita enemmänkin apua, ja tukea treenien suunnitteluun ja kokonaisuuden kasassa pitämiseen. Lisäksi koin, että eniten olin hukassa kilpailukauden harjoitusten suunnittelussa, ja kilpailuihin valmistavien treenien ohjelmoinnissa. Niinpä helmikuussa Turkin leirin paluulennolla otin Mattia hihasta kiinni, ja kysyin olisiko hänellä aikaa, halua ja jaksamista alkaa valmentamaan minua. Kävimme keskusteluita siitä, mitä olen aiemmin tehnyt, millä osa-alueella vahvuudet ovat ja missä on eniten kehitettävää. Valmennussuhteemme on syventynyt kauden mittaan kun olemme oppineet tuntemaan toisiamme ja toimintatapojamme, ja uskon, että nykyinen toimintamalli sopii meille molemmille hyvin. Suunnittelen itse harjoitukset ja Matti kommentoi suunnitelmia ja ehdottaa muutoksia, jos on tarpeen. Näin pyrimme siihen, että opin itse suunnittelemaan harjoituksia ja osaan jossain vaiheessa yhä itsenäisemmin ottaa vastuun omasta harjoittelustani. Ensi kauden suunnitelmat aloitetaan muutaman päivän päästä, testien jälkeen. Ja uusi harjoituskausi aloitetaan sitten noin viikon päästä.
 |
| Kauden viimeinen leimaus. Kuva: Väinö Nurvo |
Paljon on hyviä asioita tapahtunut ihan fyysisesti, mutta yhtä tärkeässä roolissa on ollut henkinen kasvaminen. Kotoa pois muuttaminen ja itsenäistyminen heijastuu myös urheiluun. Saan itse päättää tekemisistäni ja ottaa oikeasti vastuuta omasta elämästäni. Lisäksi kauteen mahtui monta hyvin opettavaista kisaa. Tiomilassa todella jännittyneessä, stressaantuneessa ja ehkä hieman panikkimaisessa henkisessä lukossa totaalinen epäonnistuminen. Kasasin itselleni liian suuret odotukset ja kun en päässyt lähellekkään edes omaa tasoani, saati odotusteni tasoa, petyin hyvin raskaasti. Jonkin aikaa toivuttuani, aloin kuitenkin miettimään asiaa uudelta kantilta: “Mitä voisin oppia tästä, ja miten käännän tämän voitoksi?” Tuon aiheen ympärillä työskentelin jonkin aikaa, en tarkalleen muista enää kuinka kauan, mutta suurin ajatus oli, että jatkossa pyrin vain omalle tasolleni enkä haihattele mitään supersuoritusta. Se riittää, mihin riittää, mutta kukaan ei odota minulta enempää, niin en itsekään voi odottaa mitään ihmeitä itseltäni. Yksittäisissä kisoissa ja hetkissä pitää pyrkiä perustasolle, ei mihinkään muuhun. Ja isossa kuvassa pitää pyrkiä nostamaan sitä perustasoa korkeammalle, näin saavuttaa parhaan tuloksen yksittäisissä asioissa. Jos kurkottaa yksittäisessä asiassa johonkin mihin rahkeet voisivat riittää, jos kaikki menisi täydellisesti, lopputulos on usein huono.
Toinen tärkeä oppimiskokemus oli SM keskimatkan A-finaalipaikka. Kun saavutin tavoitteen, jonka kolme ja puoli vuotta aiemmin olin itselleni asettanut. Se, että osasi käsitellä myös suuren onnistumisen oikein. Tässä auttoi viikon loma/vaellusmatka Lapissa. Sai käsitellä omia ajatuksia rauhassa ja pääsi keskustelemaan asiasta niin paljon kuin jaksoi ja tarvitsi. Huomasin, että olin todella onnellinen ja iloinen, että vihdoin saavutin jonkin tavoitteen, jonka itselleni olin urheilussa asettanut. Ymmärsin myös ettei onnistuminen muuttanut sinänsä mitään. Ihan sama ihminen olin edelleen, mutta tietynlaisen motivaatio- ja piristysruiskeen se kyllä antoi. Itse suorituksesta opin sen, että totta kai vauhdin on oltava hyvä, päästäkseen A finaaliin, saati pärjätäkseen finaalissa, mutta ennen kaikkea suorituksen pitää olla sujuva. Usein suoritukseni ovat aika nykiviä. Saattaa olla kärkiväliaikoja yksittäisillä rastiväleillä, mutta toisaalta saattaa samaan kisaan mahtua välejä, jotka suunnistuksellisesti menevät hyvin, mutta kello ei tykkää. Keskarilla ymmärsin sen, että tasaisen hyvä vauhti ja sujuva suunnistus vievät parhaaseen lopputulokseen. Toki olen tämän asian aina tiedostanut, mutta nyt ymmärsin sen konkreettisesti. Se, miten sen saa sitten sovitettua kaikkiin suorituksiin onkin toinen kysymys. Se vaatinee paljon hyviä toistoja ja aikaa, mutta uskon, että nyt valmiudet sellaisiin suorituksiin ovat paremmat, kuin aiemmin.
Päättynyt kausi on ollut kaiken kaikkiaan onnistunut. Voisin sanoa, että kirkkaasti paras kauteni ja etenkin kevätkausi oli tuloksellisesti hyvä. (Helsinki O-Games, pitkä matka H21A 4./69. SM keskimatka 42. Ja myös Prisma-rastit H21A 17./72.) Paransin sekä vitosen, että kolmosen ennätyksiä radalla useita kymmeniä sekunteja ja lisäksi SM kisasijoitukset ovat olleet parempia kuin aiemmin. (Paitsi pitkä matka). Alla vähän vertailua SM kisasijoituksista pääsarjassa:
| 2017 | 2018 | 2019 | |||||
| SM keskimatka | B2 13. | B2 48. | A 42. | ||||
| SM pitkämatka | B2 24. | B3 10. | B3 2. | ||||
| SMsprintti | B2 4. | - | B1 36. | ||||
 |
| Katse tiukasti kohti ensi kautta! Kuva: Henna Ylimaa |
Mukavaa syksyn jatkoa, ja tsemppiä pimeimmän ja synkimmän ajan treeneihin! Kyllä se kevät ja valo sieltä pian taas tulee! :)
-JK
