Sivut

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

SM kisoista



Jep!

Olin ajatellut kirjoittavani vasta kauden päätyttyä, mutta jostain syystä SM-yö-koomassa ajatukset myllertävät päässä ja haluan purkaa niitä kirjoittamalla. 

Neljä henkilökohtaista SM kisastarttia takana tälle kaudelle. Plakkarissa yksi A-finaalipaikka (keskimatka) kaksi B1-finaalipaikkaa (sprintti ja yö), sekä yksi B2-finaalipaikka (pitkä matka). 

Keskarin A-finaalipaikkaa olenkin jo puinut aiemmin; se oli todellinen yllätys, mutta en sanoisi, että yksittäinen tähdenlento tai lipsahdus. Sen osoitin nyt syksyllä juoksemalla aika lähelle A-finaaleita sekä sprintissä, että yössä. Kummassakin kisassa finaalipaikka jäi kuitenkin suhteellisen kauas, mutta loppujen lopuksi noin kolmen ajatuskatkon päähän. Mitä ajatus kestää? Ehkä muutaman sekunnin kymmenyksen? Oli miten lyhyt tai pitkä aika tahansa, sprintissä yksi iso virhe (+25sek) vesitti haaveet uran toisesta finaalipaikasta. Virhe johtui siitä, että seiska rastilta lähdettäessä olisi lyhyin ja nopein reitti ollut aitojen välistä ja pienestä aidan rakosesta ulos urheilukentältä, mutta oma silmä ei juoksuvauhdissa erottanut aidan väliä, kun korkeuskäyrä “tukki” välin. Kiersin aivan tolkuttoman kaukaa ja hävisin välillä 32sekuntia. A-finaalista jäin toki 50sekuntia, mutta toinen huono reitinvalinta radan loppupuolella varmisti putoamisen B-finaaliin. 



Nuolen kohdalla aidassa väli, jonka missasin



Yössä A-finaalipaikka oli näpeissä vielä 1.5km ennen maalia ja kilometri ennen maalia olin vielä täysin mukana taistelussa viimeisestä finaalipaikasta(+18sek). Mutta n.700m ennen maalia tuli nukahdus, joka tällä kertaa valitettavasti oli kohtalokas. Tein 11. rastille 5,5min virheen ja jäin finaalista 6min. Viimeiselle rastille tein vielä 45sekunnin virheen, mutta tällä ei enää käytännössä ollut merkitystä, sillä tiesin, että viiden ja puolen minuutin virhe on liian iso jatkoon pääsemisen kannalta.


11. rastille nukahdus, jota seurasi 5,5min virhe


Vaikka toki finaaleista putoamiset tuollaisten virheiden jälkeen harmittavat todella paljon, olen kuitenkin tämän kauden aikana (10MILA oppimiskokemus) oppinut käsittelemään paremmin omia odotuksia ja käsityksiä siitä miten jonkun asian pitäisi mennä, ja mitä sitten jos ei mene niin kuin olen halunnut ja odottanut. Olen oppinut käsittelemään paremmin pettymyksiä ja näin ollen, vaikka harmitus on kova, ei se tällä kertaa kaada maailmaani yhtä pahasti kuin kevään suurviesti-flopin jälkeen.

On myös muistettava, että tämän kauden sijoitukset SM kisoissa (pl. pitkä matka) ovat selkeästi parempia kuin aiemmin. Ennen tätä kautta en ollut päässyt kertaakaan pääsarjassa edes B1 finaaliin (paitsi yössä, jossa ennen tätä kautta karsinnassa A finaalista ulos jääneet arvottiin kahteen B finaaliin, tänä vuonna parhaat A-finaalista pudonneet sijoitettiin käännettyyn lähtöjärjestykseen B1 finaaliin, kuten muissakin SM kisoissa.) Tällä kaudella olen kuitenkin ollut kaksi kertaa betoni ykkösessä ja kerran jopa A finaalissa. Ja vaikka urheilu on paljon muutakin kuin sijoituksia ja finaalipaikkoja, niin kyllähän noista tuloksista voi todeta sen tosiasian, että kehitystä on tapahtunut tämän kauden aikana. Siihen ei pidä kuitenkaan tuudittautua ja tyytyä, vaan harjoittelua jatketaan nöyränä kohti eheämpiä suorituksia ja parempia sijoituksia! 

Viestilligan finaali, 25manna ja SM erikoispitkä matka; siinä loppukauden kisaohjelma. 

Kohti loppukauden kisoja siis!


-JK