Viime kerralla, kun kirjottelin tänne, kävin läpi hyvin voimakkaita negatiivisia tunteita ja fiilis oli hyvin erilainen kuin nyt. Silloin hetkellisesti urheilulta (lue: elämältä) puuttui suunta, ja elin kauden vaikeimpia aikoja. Ainakin toistaiseksi. Ja toivon ja toki myös uskon, että sen syvemmälle ei enää tällä kaudella vajota.
Tiomilassa epäonnistuminen otti koville. Olin asettanut itselleni liian suuret odotukset, olin aivan kipsissä enkä yltänyt lähellekkään edes omaa keskinkertaista tasoa. Kun en yltänyt sille tasolle millä odotukset olivat koin epäonnistuneeni rankasti.
Viikko tämän epäonnistumisen jälkeen pääsin synnyinpaikkakunnallani Janakkalassa juoksemaan sm maastoja. Edellisiltana oli lämpöä ja mielessä pyörinyt epäonnistumisen käsittely vei mehut ja juoksin melko huonosti. Otin kisasta kuitenkin kaikki pienetkin positiiviset nyanssit mukaan.
Sm maastojen jälkeen työstin perus treeniä viikon verran. Sen jälkeen tulikin vähän kovempi treeniviikko, mikä sisälsi tiistaina tonnin vedot ja sunnuntaina suunnistuskisan. Vedoissa viimenen tonni liikahti tasan kolmeen minuuttiin, mikä on itselleni jo ihan kohtuullisen reipasta kyytiä. Ainakin vetotreenissä. Sunnuntain pitkän matkan kansallisessa kisassa Hämeenlinnassa, sammuin aivan totaalisesti.
Kovemman viikon jälkeen tuli toinen kohtuu tiukka viikko. Tiistaina paahdoin soolona 5000m ratatestin. Hellettä oli ja lukemat taisi hetkellisesti näyttää jopa +28 astetta. Ennätyksestä lähti mukavat ~15sekuntia pois, mutta juoksu oli todella heikko ja sunnuntain hyytyminen sekä kova helle näkyi ja tuntui juostessa. Samalla viikolla viikonloppuna juostiin Medilaser viesti, missä juoksin aloitusosuuden. Kisa oli todella vaikea itselleni kun juuri ja juuri jaksoin maaliin juosta. Välillä meni homma kävelyksi ja kisan aikana tuli fiilis, että pitääkö tässä lyödä hanskat tiskiin hetkeksi ja lopettaa kausi siihen paikkaan. Olin aivan lopussa. En vaan saanut kropasta irti. Kisan jälkeen ajeltiin Mikkelin perämettistä Kangasalle jossa loppu viikonloppu vedettiin Kangasala-Jukolan tyyppitreenejä harjoitusmaastoissa. Matkustusta autossa tuli reilu kolme tuntia per päivä, siihen päälle kisat ja treenit. Yötreenin jälkeen päästiin siinä kello kahden jälkeen yöllä nukkumaan. Seuraavana päivänä oli vielä yksi treeni ja matkustus kotiin.
Viikonloppu vei mehut ihan totaalisesti ja oma jaksaminen tai oikeammin sen puute alkoi näkyä jo ihan jokapäiväisessä elämässä. En jaksanut tehdä mitään. En yhtään mitään. Makasin kotona, eikä mikään tuntunut miltään. Sillä viikolla juoksin tiistaina Salon Seudun Rastiviestin. Todella hieno ja lämminhenkinen pieni tapahtuma. Oma juoksu oli hyvä. Osuuspohjat ja suht puhdas ja agressiivinen suoritus muutenkin.
Torstaina juoksin Prismarastit. Juoksin hyvin. Teknisesti ei paljoa viilattavaa jäänyt, mutta totta kai totaalisen pohjalla käynnin jäljiltä voimat oli vielä aika olemattomat ja se näkyi vielä juoksuvauhdissa ja sitä kautta tuloksissa.
Viikonlopun Jukola leiri jäi väliin. Vaihtoehtoja ei ollut. Oma jaksaminen meni etusijalle ja oli aika vetää happea, unohtaa urheilu, työt ja koulu hetkeksi. Kävin hieronnassa, ulkona tuulettumassa ja otin muutenkin rennommin. Sunnuntaina tosin kävin suunnistamassa kotiin paluumatkalla. Hyvän treenin teinkin. Ilman turhaa puristusta ja painetta.
Tuon harjoituksellisesti melko kevyen viikon jälkeen tein taas suhteellisen kovan treeniviikon päätreeneinä tiistain tonnin vedot, torstain kilpailunomainen suunnistus treeni sekä sunnuntain Helsinki O-Games kansallinen pitkän matkan kilpailu. Tonnit kulki hyvin. Viimenen 3:04 ja sykkeet alle anaerobisen kynnyksen. Suunnistus treenikin meni suurimmaksi osaksi ihan hyvin, yksi ajatuskatkos ja siitä johtunut 4min virhe tuli. Keli tosin oli taas lämpimän puoleinen kun elohopea kolkutteli 32astetta...
Sunnuntain pitkän matkan kisa olikin sitten yksi elämäni parhaimmista suorituksista! Vedin puhtaasti, virhettä tunnin kisassa tuli vain n.30sekuntia. Juoksu oli sellaista omaa hyvää, mukavaa matkavauhtia, missä homma pysyi hallussa ja suunnistus edessä. Juoksin H21A sarjassa ja olin 4./69. Eroa kärkeen jäi parisen minuuttia. Eliittikin oli tarjolla. Toisin sanoen kovimmat olivat eliitissä, mutta itse halusin vähän lyhyemmän kisan, kun oli ollut palautumisen ja jaksamisen kanssa aiemmin ongelmia. Viikko ennen Jukolaa ei voi vetää itteensä ihan tilttiin.
Jukola-viikko kevenneltiin ja varmistettiin, että keho ja mieli on valmis Jukolan pitkään yöhön! Jukolassa juoksin ihan kohtuullisesti, toki edellisviikon kisan suorituksen jälkeen tiedän missä oma potentiaali tällä hetkellä on niin siihen nähden Jukolan suoritukseen jäi todella paljon viilattavaa… mutta samapa tuo, Jukola oli suurin ja mahtavin jälleen kerran ja tunnelma Ankkurin teltalla lämmin ja kannustava! Hienoa kuulua tähän upeeseen porukkaan!
Ja jos vielä tämän maraton-tekstin jälkeen jaksaa lukea ja aikaa liikenee, niin lukusuosituksena seuramme valmennuspäällikön kirjoittama teksti Jukolan viestistä.
Yhteenvetona voisin sanoa, että Tiomilan epäonnistuminen ja sen jälkeen puolikuntoisena juostut sm maastot veti maton aika rumasti jalkojen alta ja jouduin ottamaan sen kuuluisan pohjakosketuksen. Pieni irtiotto arjesta ja urheilusta käänsi koko homman ja viikko ennen kesän päätapahtumaa juoksin elämäni parhaan suunnistuskisan!! Tällä hetkellä olo on erittäin hyvä. Elämän eri osa-alueet ovat taas balanssissa ja urheilu maistuu hemmetin hyvältä!
Vaikka teksti kertoikin suurimmaksi osaksi toukokuun ongelmista, on ne selätetty ja tällä hetkellä menossa on aika kiva positiivinen pöhinä!
Iloista ja rentouttavaa kesää kaikille lukijoille!
-JK
