Lumet sulaa, kelloja siirretään ja ajatukset on siirretty yhteen viikonloppuun, yhteen kisaan, yhteen yöhön. On siis kevät. Mutta olenko valmis? Epävarmuus, jännitys ja päättäväisyys valtaavat pääkopan.
Talvi on sujunut mallikkaasti ja fyysinen puoli otti sydäntalvella steppejä kohti aiempaa, kolmen-neljän vuoden takaista huippukuntoani. Helmikuussa leireiltiin Turkin Antalyassa. Leiri meni aikalailla niin kuin odotin. Fyysisen puolen kehittyminen näkyi ja tuntui penkkoja kavuttaessa, jaksaminen oli hyvää. Taidollinen puolikin oli ihan ok tasolla ottaen huomioon, että maastotyypit leirillä olivat itselleni täysin uudet, joten osa virheistä ja epävarmuudesta oli varmasti selitettävissä sillä. (Teksti jatkuu kuvien jälkeen)
![]() |
Leirin lopussa juostut kisat sujuivat ehkä heikommin, mitä odotin. Ensimmäisessä kisassa tarjoiltiin jyrkkää, kivistä ja pusikkoista penkkaa. Oma suoritus oli aikalailla linjassa leirin treeneihin. Osa väleistä sujui, osa ei ja kokonaisuudessaan kisasta jäi aika laimea maku. Ei sitä mitä odotin, mutta ihan hyviäkin elementtejä mukana. Toinen kisa oli sitten osaltani totaalinen farssi. Rantadyyneillä juostussa keskimatkan kisassa yritystä, vauhtia ja puristusta oli liikaa. Olin pahoissa vaikeuksissa aika ajoin, enkä saanut suunnistusta sujumaan ollenkaan. Kolmas kisa Gebizin maastossa sujui sitten jo paremmin. Fyysinen jaksaminen viikon leirin päätteeksi oli hyvää ja suunnistuskin pysyi kasassa aika hyvin. Kartankääntö kisassa eka lenkki sujui todella hyvin. Tokalla lenkillä tuli sitten yksi todella iso aikatappio piikkipuskaan jumittumisen ja rastinottovirheen vuoksi. Tähän kisaan olin kuitenkin jokseenkin tyytyväinen ja ilman tokan lenkin isoa aikatappiota yhdellä välillä sijoitus, aika ja suoritus olisi ollut hyvä. Onneksi tällainen onnistuminen tuli vielä leirin päätteeksi, niin se antoi uskoa tulevaan. Linkin takaa pääset lukemaan hieman tarkemman kertomuksen siitä, miten Turkin leiri sujui: AngAn blogiteksti Turkista
Turkin leirin jälkeen oli hieman vaikeata. Ensin palautumisen kanssa, ja sitten sairastin muutaman päivän nuha-kuumeen, ja sen jälkeen taas palautumisen kanssa. Ongelmat olivat kuitenkin hyvin pieniä ja lyhytkestoisia, joten syytä pahempaan huoleen ei ole ollut. Pienistä vaikeuksista huolimatta 3000m testijuoksussa paransin ennätystäni mukavat 15sekuntia. Sisällä, kuivassa halli-ilmassa, lyhyellä radalla (170m) ja aikalailla yksin juostuna ihan kelvollinen juoksu. Uskon, että hieman kypsemmällä vauhdinjaolla, vetoavulla ja pidemmällä radalla ennätys olisi voinut parantua vielä jopa 10 sekuntia. Eli pienistä vaikeuksista huolimatta kunnossa ollaan ja eteenpäin on menty, ja paljon!
Seuraava missio on saada suunnistus sujumaan ja rutiinit hiottua timanttiseksi, jotta olen valmis kevään koitoksiin. Pari viestiä ja henkilökohtaista kisaa ennen kevään pääkisaa 10milaa. Etenkin viestien juoksemista uudessa seurassa odotan innolla.
Kaiken kaikkiaan aikataulussa ollaan ja kevät saa tulla, olen valmis! Viimeistään tasan neljän viikon päästä!
Hyvää kevättä kaikille! :)
-JK