Kesäkuun puolivälistä heinäkuun puolelle oli erittäin haastavaa aikaa, kun Jukolan jälkeen olo oli todella tyhjä. Kuukausien valmistautuminen kauden tärkeimpään suurviestiin ja itselle toiseen tärkeään kisaan oltiin saatu päätökseen ja suoritus oli tehty. Olin tehnyt kaiken olosuhteisiin nähden niin hyvin kuin osasin ja pystyin. Itse kisassa onnistuin tekemään hyvän suorituksen. Tuntui hyvältä, mutta samalla tuli myös sellainen, usein kauden lopussa tuleva, "palkeet tyhjäksi"- puhallus. Kuukausien projekti oli ohi, ja oli aika suunnata katseita tulevaan.
Kesän ensimmäinen välimaali olikin elokuun alussa juostu Hämeenlinnan kaupunkimaratonin puolikas. Kaksi kertaa olen aiemmin kisaan startannut, ensimmäisellä kerralla kisa sujui oikein mallikkaasti ja sen jälkeen syksyn sm kisat suunnistuksen puolella suijuivat niin hyvin, että totesin puolikkaan olevan hyvä, kuntoa nostattava treeni. Toisella kertaa puolikas päättyi keskeytykseen selkäkrampin vuoksi, mutta nyt tavoitteena oli jälleen hakea hyvää fyysistä nostetta syksyn kisoihin.
Kisaan en sen kummemmin valmistautunut, eikä minulla ollut mitään käsitystä omasta vauhtikapasiteetista, joten lähdin varsin maltillisella 90minuutin tavoitteella. Kun juoksu lähti liikkeelle tätä tavoitetta hieman reippaammalla vauhdilla ja meno tuntui kevyeltä, päätin lisätä vauhtia ja juosta reippaasti ennätykseen tähtäävää vauhtia niin pitkälle kuin jaksan ja sitten loppu sitä vauhtia mitä vain jaksan. Kympin kohdalla nautittu neste ei meinannut imeytyä millään ja se pisti vatsan sekaisin pahemman kerran. Jatkoin kuitenkin omaa tasaista ennätysvauhtia n.15km kohdalle asti, kunnes vatsa löi ihan tilttiin eikä likapyykiltäkään vältytty... Pari todella heikkoa kilometriä siinä tuli, mutta loppuun sain vielä kiristettyä hieman eikä takaa lähestynyt juoksija aivan saavuttanut minua. Lopputuloksissa olin 4. ajalla 1:25:12 ja ennätyksestäni jäin 41sekuntia. Vatsavaivoihin asti vauhtini oli noin pari minuuttia ennätystäni parempi, mutta olen silti suht tyytyväinen, että kaikkien töistä ja muista aiheutuvien kompromissien jälkeen pystyin juoksemaan niin lähelle ennätystäni, kun kuitenkin ennätysvuotenani olin parhaassa kunnossa, mitä olen koskaan ollut. Alla muutama kuva reitin varrelta.
 |
 |
| Jääkiekkotausta näkyy juoksuasennossa... |
 |
| Tiukka urakka |
Kuvat: Henna Ylimaa
Kesän toinen välimaali oli SM pitkä matka Mikkelin Neitvuorella. Kisaan en sen suurempia tavoitteita tai odotuksia asettanut, kuin tehdä kaksi onnistunutta, itseluottamusta nostattavaa suoritusta matkalla kohti kauden päätavoitetta eli "koti" SM yösuunnistusta Hämeenlinnan Tuuloksessa.
Pitkän matkan karsintaan osui todella heikko päivä, niin fyysisesti kuin suunnistuksellisestikkin ja sorruin surkean vauhdin lisäksi useampaan virheeseen.
Karsinnan kartta
Finaaliin paikat sitten aukesivat karsinnan sukelluksesta ja sunnuntaina olikin fyysisesti kesän parasta tekemistä. Harmittavasti tein yhdelle pitkälle välille huonon reitinvalinnan, lisäksi toteutin sen vielä huonosti ja rastinotossakin sorruin virheeseen joten tällä yhdellä välillä tappiota nopeimmalle kertyi lähes 8minuuttia eli lähes puolet siitä mitä eroa oli maalissa... Lisäksi tein kolme noin 1-2minuutin virhettä ja yhden hitaan toteutuksen.
Finaalin kartta
B finaali antoi kuitenkin positiivisia signaaleja fyysisestä kunnosta ja uskonkin, että viimeisen kuukauden aikana pyrin pitämään kunnon samalla tasolla ja pienillä täsmätreeneillä pyrin saamaan piikin sm yökisoihin. Viimeisen neljän viikon agenda onkin tehdä paljon kuivaharjoittelua alueen vanhoilla kartoilla, sekä suunnistaa sen verran, että rutiinit terävöityvät.
Näillä eväillä kohti kauden päätavoitetta ja kolmen vuoden projektin loppuhuipennusta!
-JK
