Kaikki alkoi tiistaina, eli neljä päivää ennen kilpailua. Silloin sain tietää, että juoksen 2.osuuden lauantai-iltana kevään suurviestissä 10MILAssa Göteborgissa. Olin alustavasti valmistautunut kolmanteen osuuteen eli 7km yöosuuteen. Kakkos osuus tarkoitti matkan pitenemistä viidellä kilometrillä eli osuudella oli pituutta se 12km ja yöllä mentiin. Osuuden muutos tarkoitti myös sitä, että oli valmistauduttava siihen että pääsen metsään aivan kärjen tuntumassa, olihan avaajamme rutinoitunut viestialottaja joka on tullut ensimmäiseen vaihtoon lukuisia kertoja kärkiletkassa ja vyöltä löytyy mm. Nuorten MM hopeaa juuri viestistä ja vieläpä samoista maastoista missä lauantain kilpailu käytiin.
Keskiviikkona aloitin nestetankkauksen. Kevyesti, ettei tankkauksen ajoitus mene pieleen. Kävin tekemässä suunnistus harjoituksen, joka meni heikosti. Yritin juosta kevyesti, mutta senpä vuoksi suunnistus ei sitten pysynytkään kuosissa. Illalla en meinannut saada unta, kun mietin vain sitä kuinka tulen pääsemään kärkiporukoissa metsään.
Torstaina oli aamulla korkeakoulujen esivalintakoe, joten sain ajatuksia muualle. Kokeen jälkeen alkoi pakkaus ja nestetankkausta lisättiin. En juurikaan ajatellut itse kilpailua torstaina. Illalla lähdimme bussilla liikkeelle kohti Turkua, josta laivalla Tukholmaan. Laivalla kävin syömässä kotiruokaa. Eli perunamuusia ja lihapullia :D
Perjantaina aamusta aloitimme matkanteon bussilla kohti Göteborgia. Kiire ei ollut. Urheilujuoma tankkausta kevennettiin ja siirryttiin vesitankkaukseen. Matka oli pitkä mutta meni joutusasti nukkuessa ja kilpailukarttaa tutkiessa. Tein yhteensä ehkä noin kolmisen tuntia mielikuvaharjoittelua kisakartalla. Perillä pelipaikoilla olimme siinä iltapäivä kolmen kieppeillä. Silloin oli mahdollisuus käydä mallisuunnistus, mutta rankan vesisateen vuoksi kulutin parin tunnin treeni ajan bussissa. Majoitukseen päästyämme levittelin kamat ja lähdimme Arin ja Manun kanssa lenkille. Juoksu tuntui erittäin raikkaalta. Nukkumaan menimme ajoissa.
Lauantaina aamusta menimme kisapaikalle laitoimme seurateltan pystyyn ja lähdimme mallisuunnistamaan. Mallisuunnistus meni aikalailla niin kuin ajattelin ei isoja pummeja mutta pientä hakemista ja totuttelua karttaan… Mallisuunnistuksen jälkeen söimme lounaan kisapaikalla, jonka jälkeen sitten lähdimme takaisin majoituskoululle. Siellä aloimme viritellä varusteita yön kisaa varten valmiiksi. Koululla otimme joukkuekuvan ja kävimme vielä läpi viestin kulkua. Kaikki merkit viittasi siihen että pääsen kärkiletkassa metsään. Yksi taktinen kysymys valmentajalleni kuului: jos lähden kärjessä metsään niin vedänkö letkan mukana ylivauhtia jyrkän ylämäen ylös, mikä oli heti lähdön jälkeen vai otanko kävely askelia jos tarvitsee? Ohje oli että tilanteen mukaan…
Illalla kahdeksan aikaan suuntasin kisapaikalle valmistautumaan omaa osuutta varten. Arvioitu vaihtoaika oli klo 22.03. Tein hyvät alkuverkat ja menin teltalle kyselemään miten meidän aloittajalla menee. Ei mennyt vahvasti ekaan (3,2km) väliaikaan jo 6,5min perässä kärkeä. Tiesin että toiveet kärkikahinoissa lähtemiseen voi unohtaa ja alkaa keskittyä yksin taivaltamiseen. Otin aika rennosti vaikka kyllähän tilanne harmittikin, olisihan se ollut hienoa lähteä kärkiporukoissa taistelemaan.
Aloittajamme tuli vaihtoon reilut 17min kärjen jälkeen sijalla 130. Tilanne oli todellakin erilainen mihin olin valmistautunut. Lähdin kuitenkin tekemään omaa työtä ja huomasinkin hyvin pian että olen flow tilassa. Juoksin ja suunnistin ilman vaikeuksia. Rastit putoili yksi kerrallaan ja homma oli nautinnollista ja tuntui jopa helpolta. Puolimatkaan eli 6,2km väliaikaan olin jäänyt kärjelle vain 2.37min eli erittäin vähän omaan tasoon nähden! 6-9km väliaikojen välissä karkasin letkalta jonka keulissa olin alkumatkan taivaltanut. Aloin saavuttaa seuraavaa letkaa ja juoksin ihan hurmoksessa lamppuja kiinni. Sitten tapahtui jotain odottamatonta, mikä sai aikaan pienen paniikin ja rikkoi mahtavan flow tilan. Juoksin suon reunaan ja suolle ja putosin kainaloita myöten suonsilmään. Tilanne vaikutti erittäin vakavalta joten huusin samantien apua! Ketään ei näkynyt eikä kuulunut. Karttakin repesi. Sain kumminkin kammettua itseni kuin ihmeen kaupalla suht nopeasti kuivalle maalle ja pääsin jatkamaan matkaa. Letka jonka juuri olin saavuttamassa pääsi karkuun. Lähestyin seuraavaa rastia ja kartta oli revennyt juurikin rastin kohdalta. Oli vaikeuksia saada selkoa mitä rastin ympärillä oli. Tulin hyvin kohti rastia mutta noin sata metriä ennen rastia jäin seisomaan paikalleni kun en kertakaikkiaan vaan tiennyt mihin päin kun en saanut kartasta selkoa repeämän takia.
Perästä tuli sama letka miltä olin aiemmin karannut. Sain neuvoa sitten heidän rastilta että mihin päin omani on. Loppu tuli sitten hyvin vaihtoon. Nostin sijoituksemme 100 pintaan. Tavoittemme maalissa oli 70 joukossa joten tein tärkeän noston loppu yötä ajatellen.
Loppuyö sujuikin sitten nousujohteisesti yhtä osuutta lukuunottamatta. Olimme nousemassa tavoitteeseemme kunnes yksi mies epäonnistui rankasti ja putosimme jälleen 100 sijan tuntumaan… Loppusijamme oli sitten 92.
Tein valtavan työn henkisellä puolella valmistautuessani kärkiletkoissa taisteluun, ja se kannatti. Yhtä väliä lukuunottamatta juoksin uskomattomassa hurmoksessa ja suunnistukseni vaikeassa maastossa sujui hyvin. Suohon uppoaminen oli kuitenkin hyvin pysäyttävä kokemus kirjaimellisesti. Vasta maanantaina tietynlainen shokki tila tuli päälle kun adrenaliini ja väsymys helpotti ja ymmärsin tilanteen vakavuuden.
Loppu hyvin, kaikki hyvin! Mutta tarinan opetus lienee se ettei koskaan voi varautua kaikkeen ja tilanne voi vaihtua nopeasti hurmoksesta paniikkiin!! On kumminkin pysyttävä rauhallisena ja toimia eikä jäädä tuleen makaamaan!
Tässä linkit tuloksiin ja omaan gps viivaani. :)
https://eventor.orientering.se/Events/ResultList?eventId=14802&organisationId=1518
http://www.hameenlinnansuunnistajat.fi/doma/show_map.php?user=jere&map=360
Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!
-Jere
