Jepp!
Pitkään aikaan ei oo tullut tännekkään kirjoteltua. Syitä on monia ja tekosyitä vielä useempi. Mutta tärkein syy on ettei ole ollut mitään asiaa. Ei oo tapahtunut mitään ja laiskuus sekä väsymys on piinannut koko kevään jokasella elämän osa-alueella.
Harjottelu on ollut aivan jäissä. Intin muokkaama ja määrittelemä elämä on ollut voimia vievää ja iltasin kun pitäis vetää ne lenkkarit jalkaan on lähes aina niin väsynyt että vetää ennemmin peiton korville. Hajanaisia treenejä sillon tällön ja usein vaan viikonloppusin. Kovat reenit on jääny kisojen varaan ja muutenkin koko urheilu on ollut enemmän kun laki sallii retuperällä. Hiljalleen siihen kuitenkin pyrin muutosta tekemään ja aloittelemaan jälleen säännöllistä harjoittelua.
Tällä hetkellä elämässä on käynnissä muutosten aika ja pääpaino intin lisäksi siirtyy kokonaan harjotteluun ja urheilijana kehittymiseen. Kolmen vuoden seurustelu tuli muutama viikko sitten päätökseen ja on aika jatkaa elämää itekseen.
Viikonloppuna kisailtiin Ruotsin Falunissa, Lugnetin hiihtostadionilta kevään tärkein viestikilpailu eli 10Mila. Tänä vuonna mut oli pistetty ankkuriosuudelle. Luottoo löytyy vaikka harjottelu kevään aikana onkin ollut mitä on; ei edes säälittävää vaan suoraan sanottuna sitä ei ole ollut ollenkaan. Lenkkeilyä ja puuhastelua kylläkin mutta treenaamisesta ei tietoakaan.
Paperilla meillä oli ihan hyvä joukkue. Olin jopa innoissani koska potentiaalia oli jopa 50 joukkoon. Aloittaja kumminkin viihty mettässä sen verran kauan ettei meillä muilla jäänyt oikein muuta kun juosta omia suorituksia tyhjässä metsässä. No sijoitus hilautu koko ajan ylöspäin ja lopulta ennen omaa ankkuripätkää oltiin sijalla 88 tai jotain. No oma osuus ei mennyt niin kun olin ite suunnitellut. Tankkaus oli mennyt hieman yli ja jalat oli todella tukossa ensimmäiset 10km. Sen jälkeen juoksu alko kulkeen kohtalaisesti. Virheitä tein useita parin minuutin luokkaa olevia. Väsy ja krampit lopussa kumminkin rajotti kirin käynnistymistä ja letka jossa olin suunnistanut käytännössä alusta saakka pääsi lopun niitty rasteilla karkuun. Siinä vaiheessa kun huomasin ettei takaa tule ketään ja totesin etten pysty vastaamaan loppukiriin luovutin ja "hölkkäilin" ainoastaan maaliin. Loppusijoitus oli 91. Mukava kokemus vaikka aika voimia vievä sellainen.
Nyt palauttelua ja treenien pariin paluuta niin ehkä sm keskarilla en oo viimenen;)
Loppuun on hyvä todeta että olin ehkä jälleen liian itsekriittinen emmää ny ihan rapakunnossa oo vaikken huippukunnossakaan. Alkutalvesta mätetty määrä näkyy edelleen ja peruskunto on ihan ok vaikka vois se parempikin olla.
Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!:)
ei vaan "elämä on laiffii" sanos Nykäsen Mattikin tähän väliin:)
-Jere
