Moikka taas!
Maanantaina matikan preliminäärikokeen jälkeen huokasin. "Ohi on" -tunne valtas pääkopan. Koeviikko ohi. Korjaan, viimeinen koeviikko ohi. Valehtelematta kaikkein kummallisin koeviikko. Kaikella on väliä, mutta silti enää yksittäisillä numeroilla ei ollut väliä.Tosi jännä tunne muuten. No kuitenkin.. Kokeet ei menny kovinkaan hyvin. Osansa siihen toi todella sitkee flunssa. Viikko ollu nyt kauhee yskä... No joka tapauksessa. Maanantaina tuli huikee fiilis siitä että vihdoin on uurastus ohi. Enää nää turhat päivät ja sitten lukuLOMA.
Tiistaina heräsin todellisuuteen. "Ei helkkari!" Torstaina alkaa eväsretket koulumme saliin. (Eli tänään!) Kyllä tiistaina ja keskiviikkona luin kaikki lukion äidinkielen opit ja systeemit. Olinhan aina ajatellut että "isot kisat tulee vasta sillon ja sillon".. Eilen iski illalla paniikki. "Ei vitsi! Huomenna äikän yo tekstitaito" sylissä 500 sivunen opus, mutta se paniikki ei iskenyt siitä etten muistaisi kaikkia hienoja oppeja ja juttuja kuten personifikaatio tai allegoria tai metonymia... Eeeeei. Mun paniikki tuli siinä etten ollut varma miten salissa toimitaan. Hahah. Tuntu muuten pirun hienolta myöhemmin että panikoin tollasesta asiasta enkä ite kokeesta. Muutenkin eilen keskiviikko iltana olo oli hyvin itsevarma ja luottavainen. Hieman kyllä hermostunut.
Tänään kokeen jälkeen jälleen se hieno "ohi on" tunne tuli. Kun salin ovi pamahti kiinni huokasin ihan kirjaimellisesti. Tuntu hyvältä. Tuntuu edelleen. Illan aikana toivottavasti niitä malli vastauksia tulee nettiin niin pääsee taas pohtimaan miten paljon sieltä mahollisesti sitten tulee pinnoja.
Maanantaina on vuorossa ruotsin kuuntelut. Sitten vähän laulua leikkiä ja risteilyä. Sitten lukuLOMA ;)
Elämäähän tää vaan on, ei mitään sen enempää. Nyt naatitaan!
-Jere
