Noniin, eli viimeksi täällä kirjottelin hieman vihasta ja sen sellaisesta. Nyt hieman uutta tietoa tilanteesta. Joo eli vihan ja harmituksen jälkeen tuli noin kahden viikon mittainen taantuma jakso. Homma ei napannut yhtään ja välillä sitä mietti miksi tätä hommaa tekee ja mikä tässä kiehtoo kun epäonnistumiset seuraa edellistä. No jonkunlaisessa kunnossa kumminkin pysyin vaikka reenaaminen menikin ihan fiiliksen mukaan että sillon kun kiinnosti niin reenattiin kovaa ja sillon kun ei napannu niin maattiin sängyssä. Tilanne alkoi jo huolestuttaa itseenikin joten juuri ennen Tiomilaa oli ryhtiliikkeen aika ja fiiliksen mukaan menolle laitettiin piste.
Vapun päivänä juoksin sprintin Turussa. Sää oli erittäin raaka, kun maassa oli sentin loska/lumi kerros ja uutta loskaa satoi taivaan täydeltä. Karsinta meni osaltani sprintti lajiin tutustuen, eli olin aika hukassa taas sprinttikartan kanssa ja kohteet viuhui ohi. Karsinnassa tein isoja virheitä eikä juoksukaan oikein tahtonut aueta. Ns. B-finaalissa sit homma alkoikin toimia ja tunne oli hyvä. Betonissa tuli sellanen 20s. virhettä. Ihan perus sprintti että tykkijuoksua ei tullut, mut toisaalta ei tarvinu tullakkaan. ;)
Tiomilassa mulla oli 4. osuus, mikä tarkotti yösuunnistusta ;D edelliseltä osuudelta tultiin ison letkan kärjessä, joten tiesin olevani kovassa paikassa. Ykkönen ihan kivasti ehkä joku 8s. virhe. Sit kakkosella huomasin että letka oli jakaantunut. Meitä tuli mun kakkoselle neljän hengen ryhmä kun isompi osa (ehkä 15 juoksijaa) kurvas sisäkaaren hajonnalla kohti mun kolmosta. Eli heti osui pitempi hajonta alkuun. Letka ei kumminkaan karannut ja vauhti letkassa oli sellasta omaa vk vauhtia eli ihan ei joutunu tiukoille mutta silti vauhti oli itselle rapsakkaa. Ryhmässä leivottiin muutama minuutti tiheikkö jyrkännettä, joka oli varmaan vaikein rasti koko kartalla. Ryhmässä juostiin ja pidettiin ihan hyvää vauhtia. Oltiin päästy n. 2km kun tunsin vatsani menevän sekaisin. Taistelin kuitenkin ryhmässä mutta olo vain paheni... N. 4kilometrin kohdalla tein oman ratkaisun. Lähdin tekemään omaa työtä, vaikka ryhmä oli hyvä eikä aiemmin sitä yhtä lukuunottamatta oltu pummattu. Homma karkas ihan lapasesta ja vetelin todella isot kaarrokset enkä ollut kartalla neljään minuuttiin. Menin ehkä hieman paniikkiin jäädessäni yksin pummaamaan. Olin aivan hukassa eikä valoja näkynyt tulevan.. Pummasin n. 5.5min kunnes satuin osumaan rastille jonka piste oli niin selkeä että löysin sen helposti kartalta. Aivan oman rastini läheltä. HUH! Löysin omalle rastilleni. Homma oli kuitenkin sen verran sekaisin edellisestä pummista että pummasin vielä seuraavaa helppoa rastiakin yli minuutin. Siellä pysähdyin ja rauhoitin homman. Seuraavat välit meni jälleen hyvin, yksin suunnistaen vauhti ei ollut varmaankaan ryhmän vauhdin tasoista, mutta yksin juostessa tuntui kovalta. TV rastin tuntumassa lisäsin vauhtia ja sainkin letkani loppupään kiinni uudestaan. Loppu tultiin n. 5hengen ryhmässä suht hyvin. Loppusijamme oli 89. mikä on seuran historian 3. paras(?) Hyvä me!
Tiomilan jälkeen meni muutama päivä toipuessa. Olin erittäin väsynyt reissun jäljiltä. Vasta kolmantena päivänä alkoi pää toimia normaalisti.. Loppuviikko oli kevyttä reeniä höysteenä 5x1000m maantievedot. Veto reeni olikin paras reeni pitkiin aikoihin ja tonni asfaltilla liikahti 2.59.
Sunnuntaina eli eilen juoksin ensimmäiset yleisurheilu kisat maastojuoksun Suomen mestaruus kisoissa Lempäälässä. Tuntemukset ennen kisaa oli hyvät. Jalat tuntu raikkailta ja fiilis oli hyvä. Kisa lähti kuitenkin sillä tavalla liikkeelle että ensimmäinen kaksi kilometriä juoksin pääryhmän mukana omalle tasolle nähden hirveetä kyytiä (2km 6.43). Tämän jälkeen yläkroppa meni ihan jumiin enkä pystynyt tekemään käsillä töitä ollenkaan. Hyydyin pikkuhiljaa ja lopulta katkesin ihan täysin... Loppu oli maaliin selviytymistä... Aikani tuolla 6km matkalla oli 23.16 ja loppusija vasta 45. Tiesin etten ole parhaimmassa kunnossani, mutta että katkesin noin pahasti oli mulle suuri pettymys... Noh ne oli sellaset kisat ja suunta on ylöspäin.
Haalarit on jälleen vedetty päälle ja duunia on alettu jälleen tehdä niin, että eiköhän se tästä taas lähde nousuun! Homma tuntuu taas kivalta pienen notkahduksen jälkeen! On äärimmäisen kivaa ja innostavaa reenata jälleen paljon! Kyllä tavote kirkkaana kuljetaan kohti syyskuun SM-pitkää!! :)
p.s. ei ole enää montaa koulupäivää, kohta se kesä tulee !! :)
-Jere
